Viirupöllön poikanen on juuri lähtenyt pesästään Laitikkalan kylässä Pälkäneellä. Se ei osaa vielä lentää.
Viirupöllön poikanen on juuri lähtenyt pesästään Laitikkalan kylässä Pälkäneellä. Se ei osaa vielä lentää. © Marjo Tynkkynen

Angry bird

Valokuvaaja Marjo Tynkkynen kulki kesän tutkija Pertti Saurolan perässä ja seurasi pöllöjen pesintää.

Kotimaa 19.08.2021 18:00
Kuvat Marjo Tynkkynen Teksti Elina Järvinen

Yleensä Marjo Tynkkysellä oli pipo päässään, tai vähintään huppu. Tuolla hetkellä ei ollut. Toukokuun lopun lämmin poutapäivä ei varsinaisesti kutsunut villavarusteisiin.

Viirupöllö syöksyi takaraivoon. Se on petolintu: vahvat, teräväkyntiset jalat ja kärjestä terävä nokka. Nokalla pöllö tappaa saaliinsa – vesimyyrän tai peltomyyrän, joskus rastaanpoikasen tai sammakon – ja paloittelee sen.

Jysäys tuntui mutta kipua ei juuri. Sen verran päänahasta repeytyi kuitenkin palkeenkieliä, että vaaleaa tukkaa värjäytyi vereen. Tynkkynen veti pipon päähänsä.

Jatketaan, ei pyörrytä, hän sanoi Pertti Saurolalle.

Saurola ei ollut nähnyt tätä yksilöä ennen, mikä on ihme, sillä hän tuntee alueen pöllöt. Lenkkeilijä oli löytänyt pesän Tuoresjärven perämetsästä Pälkäneeltä ja ilmoittanut siitä Saurolalle.

Sisältö