Vaikein sana

Mitä pitää pyytää anteeksi? Ja riittääkö pelkkä sana? Onko aina annettava anteeksi? Psykiatri, kielitieteilijä, toimittaja, kirjailija ja kansanedustaja etsivät vastauksia.

Kotimaa 22.12.2017 06:00
Koonnut Elina Järvinen Kuvat Ari Heinonen

Claes Andersson, 80

Psykiatri, kirjailija, jazzmuusikko, entinen kansanedustaja

 

’Ketä varten minun on pakko pyytää anteeksi? Haluanko lepyttää loukkausta tai vääryyttä kärsineen? Vai onko kysymys siitä, että en kestä niitä syyllisyydentuntoja, jotka ovat seurausta omasta tökeröstä toiminnastani?

Minulla on mielessäni kaksi tapahtumaa, jotka ovat seuranneet tajunnassani ja unissani läpi koko elämäni.

Olin kymmenvuotias ja vietimme jouluaattoa perheen piirissä Helsingin Korkeavuorenkadulla. Mukana olivat, vanhempieni lisäksi, minua kuusi vuotta vanhempi sekä kuusi vuotta nuorempi siskoni. Minä olin toivonut joululahjaksi luistimia ja tämän toivon vallassa elänyt jo pari vuotta. Se merkitsi sillä hetkellä enemmän kuin kukaan olisi voinut ymmärtää, koska luistimista oli kiinni koko urheilullinen tulevaisuuteni.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö