Joukkosurma 1918: Mustialan oppilaiden viimeinen junamatka

Mikä sytytti punaisten silmittömän raivon?

punaiset
Teksti
Risto Lindstedt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Mustialassa pelätään Forssan punaisia. He taas pelkäävät maatalousoppilaitoksen suojeluskuntaa, joka huhujen mukaan on raskaasti aseistettu, kuularuiskuja ja kivääreitä. Pelkääminen ja epävarmuus muuttavat täälläkin huhun todeksi, ja se taas johtaa monien tapahtumien kulkua, kuten huhutotuus on tehnyt koko sisällissodan ajan ja on tekevä sodan viimeisiin huuruihin saakka.

Punaiset tulevat noin 100 miehen joukolla Mustialaan etsimään aseita keskiviikkona 30.1.1918. Ilmapiiriä kiristellään äärilleen. Aseiden etsijöiden kiukku nousee, kun he vähin erin tajuavat tulleensa huhujen kusettamaksi. Oppilaille tarjotaan toistuvasti ”viimeistä mahdollisuutta tunnustaa” tai sitten heille sallitaan ”vielä hetki armonaikaa”.

Lopulta löytyy Lauri Hannukselan revolveri, se ainoa ase, joka ratsaajille päätyy. Ase on kuitenkin niin huonokuntoinen, etteivät punaiset usko aseella olevan merkitystä loppuselvittelyissä. Etsintöjen jälkeisinä viikkoina oppilaiden enemmistö katoaa vähin erin ja niukin puhein omiin suuntiinsa. Valkoisten puolelle hakeutuvista oppilaista 11 saa surmansa.

 

Mustialan punakaartin 29-vuotiaalla esikuntapäälliköllä Juho Aaltosella on asiaa opistolaisille. Hän ilmestyy perjantaina 19.4. kello 10 aikoihin kesken aamiaisen opiston ruokasaliin. Oppilaiden on käytävä tänään Forssassa, kymmenen kilometrin päässä, kirjoittamassa nimensä asevelvollisuusluetteloon. Päivällisen aikaan ollaan jo takaisin, Aaltonen lupaa.