Jokelan kouluampujan äiti aavisteli pahaa

Auvisen äiti mietti Myyrmannin räjähdystä ja toivoi, ettei Pekka-Ericin kanssa käy samoin.

äidit
Teksti
Mia Peltola / Stt
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Jokela

Jokela 08.11.2007. Kuva Seppo Samuli / Lehtikuva

Jokelan kouluampujan Pekka-Eric Auvisen äiti pelkäsi, että jotain pahaa voisi tapahtua.

Äiti kertoi miettineensä välillä Myyrmannin räjähdystä ja toivoneensa, ettei Pekka-Ericin kanssa käy samalla tavalla. Äiti luotti siihen, ettei niin voi käydä, koska poika tuli puhumaan asioista.

“Huomasin, että Pekalla oli välillä vähän jyrkkiä mielipiteitä joihinkin asioihin.”

“Tietyt väkivallanteot olivat perusteltuja hänen mielestään, jos niihin oli riittävät motiivit.”

Äidin kuulustelukertomus sisältyy esitutkintamateriaaliin, jonka keskusrikospoliisi julkaisi torstaina. Auvisen isä kieltäytyi todistamasta.

Äidin mukaan poika yritti löytää elämäänsä suuntaa filosofian, politiikan ja aatteiden kautta. Kouluaineista historia herätti hänen ajatusmaailmansa ala-asteen lopulla.

“Pekka ei ollut koulussa mikään ‘hikipinko’ vaan lähinnä luonnonlahjakkuus.”

Auvista alettiin kiusata ala-asteella

Neljännellä luokalla Auvista alettiin kiusata, ja se paheni. Vanhempien puuttuminen asiaan ei tilannetta helpottanut.

Äiti kertoi, että poika ei hyväksynyt koulun seksuaalivalistuksen jälkeisiä rivoja juttuja eikä kirosanoja. Hän oli tavallista kiltimpi. Poika pukeutui kauluspaitaan ja suoriin housuihin ja vieroksui muotivaatteita.

Ala-asteen lopuilla heräsi kiinnostus politiikkaan: ensin keskustapuolueeseen ja siitä vasemmalle aina kommunisteihin.

Lukion alkuaikoina kuvioon tuli Pohjois-Korea ja natsismi. Viime vuonna Auvinen alkoi nähdä Hitlerin tekemisissäkin puutteita.

“Tuohon aikaan Pekalle alkoi esiintyä väkivallan hyväksyminen yhtenä keinona”, äiti kertoi.

Kotona keskusteltiin Yhdysvaltain väkivallanteoista. Äiti tilasi pojan toivomuksesta Unabomber-kirjan, jossa kerrottiin yliopiston professorin pommi-iskuista. Äiti sanoi luottaneensa, että pojalla oli aatteellista pohjaa erottaa kirjasta hyvät ja huonot asiat.

“Luulen, että Pekka piti tekojen ideologiaa tärkeämpänä eikä hän ajatellut tekojen seurauksia empaattisuuden pohjalta.”

Poikaporukka kertoi, kuka oli ampuja

Äidin mukaan poika ei löytänyt mistään itselleen oikeaa aatetta ja alkoi osittain siksi masentua. Toissa vuonna hänelle määrättiin lääkitys masennukseen ja paniikkihäiriöön.

Poika ei ottanut lääkkeitä säännöllisesti, ja hänen mielialansa alkoi vaihdella. Myös aggressioita ilmeni.

“Välillä tuntui, että hän ei voi hillitä itseään.”

Äiti ei etukäteen tiennyt poikansa menemisestä ampumakerholle Helsinkiin viime vuonna. Äiti oli pettynyt mutta ajatteli, että harrastus voisi olla hyväkin asia. Paniikkihäiriön vuoksi Pekka-Ericin oli vaikea matkustaa minnekään. Uutta matkaa ampumaharjoituksiin ei tullut.

Äiti kävi poikansa puolesta kirjastossa, koska tämä ei halunnut mennä sinne kiusaajien takia.

Loppua kohti Auvisen ajatukset synkistyivät, ulkoilu väheni ja hän viihtyi yhä enemmän internetin keskustelupalstoilla.

Äiti kuuli surmapäivänä työtoveriltaan Jokelan piiritystilanteesta. Hän soitti miehelleen ja kysyi, oliko jotain tapahtunut. Tämä sai vastatuksi “on”. Jokelassa hän kuuli poikaporukalta, että ampuja olisi Pekka-Eric.