Ilmastonmuutos vaatii uutta turvallisuuspolitiikkaa – Puolustusvoimat kiinnostui jo, ja se voi herättää poliitikot

Essee: Ei ole kuitenkaan tarpeen julistaa sotaa ilmastonmuutokselle, sillä sotaretoriikka ei auta löytämään toimivia ratkaisuja, kirjoittavat Emma Hakala ja Riikka Suominen.
Kotimaa 15.8.2018 20:50
Emma Hakala ja Riikka Suominen

© Pinja Meretoja

”Toistaiseksi politiikkatoimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja eritoten ilmastoturvallisuuden suhteen ovat olleet riittämättömiä”, kirjoittavat Emma Hakala ja Riikka Suominen Kanava-lehdessä 5/2018.

”Suomessa käytetty kokonaisturvallisuuden malli sopisi erinomaisesti ilmastoturvallisuuden edistämiseen. Se vaatii, että ilmastonmuutos nostetaan turvallisuuspolitiikan ytimeen.”

Suomen Kuvalehti julkaisee artikkelin kokonaisuudessaan.

 

Ilmastonmuutokseen suhtauduttiin Suomessa pitkään teoreettisena uhkana. Ilmiö tunnustettiin, mutta sen vaikutusten nähtiin tapahtuvan tulevaisuudessa ja jossain muualla. Ilmastonmuutos oli osa vaikutuksiltaan rajallista ympäristöpolitiikkaa.

Nyt ilmastonmuutos on noussut poliittisen puheen ytimeen. Seuraavaksi sen pitää alkaa näkyä myös turvallisuuspolitiikassa.

Ilmastonmuutos on laaja turvallisuusuhka, joka vaikuttaa konflikteihin ja ihmisten turvallisuuteen muun muassa luonnonkatastrofien, tautien leviämisen, geopolitiikan muutosten ja energiapolitiikan muutosten kautta. Lämpötilojen nousu ja vesitaseiden muutokset vaikeuttavat ruuan tuotantoa monissa paikoissa, mikä lisää nälänhätien riskiä.

Ilmastosta johtuva muuttoliike lisääntyy. Maailmanpankin tuoreen tilaston mukaan 140 miljoonaa ihmistä on lähdössä pakoon ilmastonmuutoksen seurauksia Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Valtaosa ihmisistä pakenee kotimaansa sisällä, mutta miljoonien ihmisten arvioidaan lähtevän myös muihin maihin ja maanosiin.

Ensimmäisiä merkkejä ilmiöstä on nähty jo Suomessakin. Syyrian sisällissotaa pahensi seudulla vallinnut poikkeuksellinen kuivuus. Se vaikeutti maanviljelyä, ajoi ihmisiä kaupunkeihin, nosti ruuan hintaa ja lisäsi jännitteitä. Tämä kehitys johti osaltaan siihen, että vuonna 2015 yli miljoona ihmistä haki Euroopasta turvapaikkaa.

Tulevaisuudessa epävakautta aiheuttaa se, jos suurten hiili- ja öljyvaltioiden pitää sopeutua siihen, ettei niiden tuotteille ole kysyntää. Yksi tällainen maa sijaitsee Suomen naapurissa.

 

Ilmastonmuutoksesta alettiin puhua turvallisuusuhkana vuosituhannen alussa. Puheella on haluttu korostaa asian merkitystä. Turvallisuutta pidetään usein tärkeimpänä kansainvälisen politiikan osana.

Turvallisuuden painottaminen ilmastokeskustelussa on osin realismia, mutta syynä voi olla myös halu kasvattaa armeijan merkitystä ja paisuttaa sen budjettia.

Voimakkaimmin asiaa on pitänyt esillä Yhdysvaltain armeija, joka toimii ympäri maailmaa. Alkuvuodesta julkaistun Yhdysvaltain puolustusministeriön tutkimuksen mukaan jopa puolta armeijan toimipisteistä uhkaa ilmastonmuutos esimerkiksi vedenpinnan noustessa.

Myös Davosissa kokoontuva talousfoorumi nosti tämän vuoden riskiraportissaan esiin ilmastouhat. Kymmenen todennäköisimmän ja vaikutukseltaan suurimman uhan joukossa oli yhdeksän ilmastonmuutokseen liittyvää uhkaa.

Suomessa ilmastosta keskusteltiin pitkään ikään kuin ilmiö vaikuttaisi vain muualla maailmassa ja kaukana tulevaisuudessa. Tämä ei ole totta, sillä Suomi päinvastoin lämpenee nopeammin kun muu maailma. Lämpötila on jo nyt noussut Ilmatieteen laitoksen mukaan kaksi astetta 170 vuodessa.

Suomessa on jo nyt tulvia, myrskyjä ja rankkasateita. Lisäksi vieraslajit leviävät.

Keskinäisriippuvaisessa maailmassa muutokset muuallakin heijastuvat Suomeen välittömästi. Se näkyy käytännössä ruuan tuonnin vaikeutumisena, ruuan hinnan nousuna, pakolaisuutena ja tautien leviämisenä.

Näistä vakavista seurauksista huolimatta suomalaispäättäjät toistelivat puheissaan vuosia, että ilmaston lämpenemisestä on myös hyötyä Suomelle. Esimerkiksi Helsingin tuoreessa matkailuohjelmassa iloitaan ilmastonmuutoksen kaupungin matkailulle tuomista mahdollisuuksista.

Parin viime vuoden aikana sävy on vakavoitunut ja ilmastonmuutoksen uhka on noussut poliittisen puheen ytimeen. Presidentinvaalien yhteydessä ehdokkaat totesivat sen olevan aikamme vakavin uhka.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on puhunut ilmiöstä valtavana globaalina haasteena. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo ilmastokriisin olevan mittakaavaltaan täysin poikkeuksellinen haaste ihmiskunnan historiassa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti virkaanastujaispuheessaan ilmastonmuutoksen torjunnan lähivuosien tärkeimmäksi asiaksi.

Ilmastouhkaa koskevan tietoisuuden lisääntymisen tulisi näkyä selvästi myös Suomen turvallisuuspolitiikassa. Toistaiseksi politiikkatoimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja eritoten ilmastoturvallisuuden suhteen ovat olleet riittämättömiä.

 

Arktinen alue on Suomelle konkreettinen ilmastoturvallisuuskysymys. Ilmaston lämpeneminen on siellä noin kaksi kertaa maapallon keskiarvoa voimakkaampaa ja ekologinen ympäristö on herkkä muutoksille.

Erityisen suuressa vaarassa ovat alkuperäiskansojen oikeudet ja perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito. Jos kasvisto muuttuu niin, että poronhoito vaarantuu, voidaan pahimmillaan kyseenalaistaa se kykeneekö Suomi turvaamaan alkuperäiskansansa eli saamelaisten elinolosuhteet.

Siksi onkin erikoista, ettei asiaa ole otettu huomioon hallituksen viime vuonna hyväksymässä sisäisen turvallisuuden strategiassa.

Sen sijaan strategiassa mainitaan arktisen alueen erilaiset geopoliittiset intressit ja niistä seuraava kilpailu, jossa myös suurvallat ovat mukana. Tällä viitataan eri maiden pyrkimyksiin päästä hyödyntämään lämpenemisen myötä saavutettavia luonnonvaroja. Niihin kuuluvat myös fossiiliset energialähteet.

Suomessakin esimerkiksi liikenneministeri Anne Berner (kesk) on painottanut arktisen alueen lämpenemisen tarjoamia bisnesmahdollisuuksia. Puhe ilmastonmuutoksen hyödyistä Suomelle on näkynyt myös suunnitelmissa investoida Jäämeren rataan ja innostuksessa siihen, että Koillisväylän sulaminen helpottaisi tavararahtia pohjoisen kautta.

Lähestymistapa paljastaa Suomen arktiseen politiikkaan liittyvän ristiriidan: ympäristöriskit tunnustetaan, mutta kaupalliset edut asetetaan niiden edelle. Poliitikot ja intressiryhmät perustelevat Suomen osallistumista lisäksi cleantech-osaamisella. Sen väitetään takaavan arktisten resurssien käytön ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Viesti siitä, että arktisella alueella tapahtuva ilmastonmuutos koituisi Suomelle hyödyksi, on kuitenkin ongelmallinen. Vastuullisen ilmastopolitiikan kannalta erityisesti fossiilisten energiavarojen hyödyntäminen arktisella alueella on kestämätöntä.

Ainoa ratkaisu olisi pyrkiä kaikin keinoin vaikuttamaan siihen, että arktisen hiilen tai öljyn käyttö estetään kansainvälisellä sopimuksella.

Ilmastonmuutos voi lisätä Venäjän alttiutta käyttää taloutta ja kauppaa voimankäytön välineenä.

Ilmastoturvallisuuskeskustelun hidas käynnistyminen Suomessa voi liittyä osaltaan sijaintiimme. Sen vuoksi turvallisuuspolitiikkaamme hallitsee Venäjä.

Muissa Pohjoismaissa tilanne on erilainen. Niissä on ollut enemmän tilaa keskustella myös muunlaisista turvallisuuskysymyksistä. Suomen perinteiseen maanpuolustukseen nojaavan linjan haittapuolena on, että se saattaa estää muiden riskien havaitsemista ja niihin varautumista.

Venäjä vaikuttaa myös toisella tavalla Suomen turvallisuuteen lämpenevässä maailmassa. Ilmastonmuutos ja sen hillitsemiseen pyrkivä kansainvälinen prosessi voivat merkitä arvaamattomia muutoksia maalle, jonka talous ja osin yhteiskunnallinen järjestelmä perustuvat vahvasti fossiilisiin polttoaineisiin.

Uusi asetelma saattaa muun muassa lisätä Venäjän alttiutta käyttää taloutta ja kauppaa geostrategisen voimankäytön välineenä. Seuraukset näkyisivät lähes väistämättä Suomessa, jonka talous ja huoltovarmuus ovat monin tavoin sidoksissa Venäjään.

 

Ilmastoturvallisuus ei ole maailmalla pelkästään teoreettinen käsite. Esimerkiksi Yhdysvaltain puolustusvoimat on selvittänyt ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia ja sisällyttänyt niitä riskianalyyseihinsa.

Tästä työstä juontuu myös yleisesti käytetty määritelmä ilmastonmuutoksesta riskikertoimena. Se voimistaa muita epävarmuustekijöitä ja voi yhdessä niiden kanssa esimerkiksi edistää konfliktien syntyä.

Yhdysvaltain puolustusvoimat pitää ilmastonmuutosta ennen kaikkea uhkana maan omalle turvallisuudelle. Presidentti Donald Trump ei kuitenkaan jaa armeijan huolta, vaan hän on sen sijaan päättänyt poistaa ilmastonmuutoksen listalta, jolla luetellaan Yhdysvaltojen kansallisia turvallisuusuhkia.

Myös esimerkiksi Ruotsi, Hollanti ja Saksa ovat olleet aktiivisia ilmastoturvallisuuskeskustelussa. Ne pitävät sitä lähinnä kansainvälisen järjestelmän piiriin kuuluvana asiana.

Ruotsi ja Hollanti liittivät ilmastonmuutoksen näkyvästi osaksi kampanjoitaan pyrkiessään YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuviksi jäseniksi. Maat ovat myös tukeneet tutkimusta, joka pyrkii kehittämään ratkaisuja ja varautumiskeinoja ilmastoturvallisuusriskeihin.

Syksystä alkaen ilmastonmuutos on osa valtakunnallisten maanpuolustuskurssien sisältöä.

Suomen puolustusvoimat on tänä vuonna sanonut ensimmäistä kertaa ääneen, että ilmastonmuutos on myös kansallinen turvallisuuskysymys.

Tähänkin mennessä armeija on korjannut ilmastonmuutoksen seurauksia torjuessaan tulvia, raivatessaan myrskytuhoja ja huolehtiessaan osaltaan vuonna 2015 tulleiden pakolaisten vastaanotosta.

Vastaavia virka-apupyyntöjä tulee ilmastonmuutoksen voimistuessa todennäköisesti lisää. Kansainvälisen avun antamisvelvollisuus voi viedä puolustusvoimat humanitääristen ilmastokriisien keskelle myös muualla maailmassa.

Puolustusvoimien tarkemman roolin lämpenevässä maailmassa päättävät poliitikot. Lähinnä armeijan tehtävänä on helpottaa sopeutumista ilmastonmuutokseen. Sopeuttavilla toimilla pitää puolustusvoimien mukaan välttää pahin skenaario eli sodan syttyminen.

Sotilaallinen maanpuolustus voi toisaalta tarkoittaa jopa sitä, että sotilaat puolustavat Suomen rajoja maahan pyrkiviltä sadoiltatuhansilta ilmastopakolaisilta.

Syksystä alkaen ilmastonmuutos on osa valtakunnallisten maanpuolustuskurssien sisältöä. Maanpuolustuskursseilla suomalaiset päättäjät perehdytetään maan turvallisuuteen. Kurssien perinteistä puolustuspolitiikkaa painottava sisältö on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, että turvallisuuspoliittista keskustelua on hallinnut Venäjä.

On erinomaista, että kurssien tilannekuva laajenee myös ilmastoturvallisuuteen. Puolustusvoimien kiinnostus ilmastoon voi nostaa kysymyksen painoarvoa myös poliittisessa keskustelussa. Turvallisuuden vaatimat investoinnit menevät usein monien muiden valtion menojen, esimerkiksi ympäristönsuojelun, edelle. Myös nykyinen hallitus leikkasi ensimmäisinä toimintavuosinaan miljardeja, mutta antoi puolustusvoimille lisää rahaa.

Jos ilmastonmuutos on turvallisuuspolitiikkaa, voi päästövähennysten vaatimia investointeja perustella sillä, että ne lisäävät Suomen turvallisuutta. Turvallisuustoimissa ei ole takaisinmaksun vaadetta, ja ne mahdollistavat muutenkin poikkeukselliset toimet, kuten asevelvollisuuden.

Ilmastoturvallisuuden lisääminen sopisi mainiosti muun muassa entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin (r) käynnistämän Bank of Ideas -ajatushautomon esitykseen sukupuolineutraalista kansalaispalveluksesta.

 

Turvallistamisesta puhutaan silloin, kun jonkin poliittisen kysymyksen ratkaisu annetaan turvallisuusviranomaisten käsiin. Ilmiötä kritisoidaan siitä, että päätökset liukuvat silloin helposti avoimen demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Turvallisuuden korostaminen myös jättää varjoonsa muita asioita, kuten luonnon itseisarvon, ihmisten hyvinvoinnin tai vapaudelliset arvot.

Perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan liittyy usein salailua ja voimakeinojen käyttöä.

Ilmastoturvallisuuden nousu julkiseen keskusteluun avaisi nykyistä useammille ihmisille mahdollisuuden osallistua turvallisuuskeskusteluun. Perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan kuuluva salailu ei päde ilmastoturvallisuuteen. Ilmastonmuutokseen vastaaminen on päinvastoin mahdollista vain maiden välisellä avoimella vuoropuhelulla ja yhteistyöllä.

Vaikka ilmasto on turvallisuuskysymys, ei ole tarpeen julistaa sotaa ilmastonmuutokselle. Sotaretoriikka tuo mukanaan vaihtoehdottomuuden, joka ei auta löytämään toimivia ratkaisuja. Aiemmat sodanjulistukset esimerkiksi huumeille tai terrorismille eivät ole tuoneet toivottua tulosta.

Perinteinen turvallisuuspolitiikka ei yksin riitä torjumaan ilmastonmuutosta. Ilmastoturvallisuutta koskevia ratkaisuja ei saa sysätä pelkästään puolustusvoimille, vaan esimerkiksi ympäristöviranomaiset, kehityspolitiikka ja kansalaisjärjestöt tarvitaan mukaan luomaan turvallista tulevaisuutta.

 

Ilmastokriisiin ei ole olemassa selkeää tai minkään yksittäisen toimijan käsissä olevaa torjuntakeinoa, vaan se edellyttää useiden eri alojen välistä yhteistyötä. Ilmastonmuutoksen pitää heijastua myös siviilikriisinhallintaan ja Suomen kehityspolitiikkaan. Uhkaan varautuminen ja siihen sopeutuminen eivät saa painaa taka-alalle ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Ilmastoturvallisuustyö edellyttää uudenlaisia käytäntöjä. Ruotsalainen rauhantutkimuslaitos SIPRI suosittaa, että ensin muodostetaan yhteisiä käsitteitä ja alustoja, jotka mahdollistavat monialaisen yhteistyön. Tämän tulisi johtaa kokonaisvaltaisiin riskikartoituksiin, stressitesteihin, rahoitusmalleihin sekä seurantaan ja arviointiin.

Voisi olla hyödyllistä laatia Suomelle oma ilmastoturvallisuusstrategia, jossa määriteltäisiin muun muassa eri toimijoiden vastuut. Oleellista on, ettei ilmastonmuutos saa jäädä strategiapuheen tasolle, vaan se vaatii poliittisia toimia.

Koska kyseessä on globaali ongelma, tulee ratkaisuja hakea kansainvälisesti. Suomelle tämä on pienenä ja monin tavoin globaaleista resurssivirroista riippuvaisena maana erityisen tärkeää. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja siviilikriisinhallinnassa ilmasto ja turvallisuus linkittyvät suoraan yhteen.

Euroopan unionin jäsenmaana Suomelle olisi luontevaa edistää ennen kaikkea sen ilmastoturvallisuustyötä. Kansainväliseen sopimusjärjestelmään perustuu myös ehdottomasti tehokkain ilmastonmuutoksen uhkien torjumiskeino: päästöjen rajoittaminen ja sitä kautta koko ilmiön hillitseminen.

Suomessa käytetty kokonaisturvallisuuden malli sopisi erinomaisesti ilmastoturvallisuuden edistämiseen. Se vaatii, että ilmastonmuutos nostetaan turvallisuuspolitiikan ytimeen.

 

Kirjoittajista Emma Hakala on valtiotieteiden maisteri ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija. Riikka Suominen on valtiotieteiden kandidaatti ja Vihreän Langan päätoimittaja.

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 5/2018. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.