Median valvoja kriisissä

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin käytös sai työntekijät pelkäämään ja itkemään. Työilmapiiriä parantamaan pyydettiin psykologi.

Elina Grundström
Teksti
Heikki Vento
Kuvat
Jarmo Wright
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Julkisen sanan neuvoston toimiston henkilösuhteet jäätyivät vuonna 2016 muutamassa kuukaudessa. Kiristynyt ilmapiiri vaiensi keskustelun. Alkoi kyräily.

”Töitä tehtiin, mutta ihmiset menivät pitkin seiniä”, kertoo tilannetta seurannut.

Neuvoston toimiston työilmapiiri kärjistyi pian sen jälkeen, kun puheenjohtaja Elina Grundström oli aloittanut tehtävässään neuvoston päätoimisena puheenjohtajana. Edellisen puheenjohtajan Risto Uimosen pesti oli osa-aikainen.

JSN on kustantajien ja journalistijärjestöjen perustama sääntelyelin, joka tulkitsee hyvää journalistista tapaa. Neuvosto langettaa lehdille ja tv-yhtiöille huomautuksia, puolustaa sananvapautta ja osallistuu mediasta käytävään keskusteluun. Neuvosto on instituutio, ja sen puheenjohtaja näkyvä viestintäpoliittinen vaikuttaja.

Elina Grundströmin valinta puheenjohtajaksi oli joillekin yllätys. Hänen entiset työnantajansa kehuvat Grundströmiä erinomaiseksi projektijohtajaksi, älykkääksi ja peräänantamattomaksi työntekijäksi.

Henkilöstön johtamista pidetään Grundströmin heikkoutena, koska hän ei osaa tai halua jakaa vastuuta muille. Alaisten mukaan epäluuloinen Grundström kajoaa asiantuntijaorganisaatiossa merkitykseltään pieniin ja yksinkertaisiin asioihin.

 

Puheenjohtajan valinnut Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys oli tietoinen Grundströmin aiemmista lyhyistä työsuhteista ja siitä, että hänet ajettiin ulos vihreiden päälehden Vihreän Langan päätoimittajan tehtävästä. Lehden työntekijät tukivat päätoimittajan vaihdosta, josta päätti puolue. Grundström itse on kiistänyt saaneensa potkut.

Ennen siirtymistään JSN:ään Grundström toimi 2013–2014 journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. Pesti päättyi nolosti.

Opiskelijoiden lopputyö oli sovittu julkaistavaksi Long Play –verkkojulkaisussa. Grundström ja Long Play riitautuivat niin pahasti, ettei jutusta julkaistu riviäkään. Grundström vannotti opiskelijoita, että asiaa ei saa paljastaa Journalisti-lehdelle.

 

Julkisen sanan neuvoston toimistossa Grundström otti työntekijät tiukkaan otteeseensa. Ainoastaan pääsihteeri Ilkka Vänttinen uskalsi asettua poikkiteloin puheenjohtajaa vastaan. Vänttinen jäi eläkkeelle kesällä 2016, ja pääsihteerin tehtävä lakkautettiin.

Ensimmäisiä henkilöstön kannalta ikäviä yllätyksiä oli se, kun Grundström kielsi työntekijöitä osallistumasta JSN:n kannatusyhdistyksen kokouksiin. Yhdistys on JSN:n johtokunta, joka valitsee neuvoston puheenjohtajan, työntekijät ja mediaa edustavat jäsenet. Neuvosto valitsee itse yleisön edustajat.

Toimistoväki hämmästyi, kun Grundström vaati jokaiselta selvitystä työajan käytöstä. Se piti raportoida puolen tunnin tarkkuudella.

Grundströmiä on arvosteltu myös siitä, että hän ei kohtele työtovereitaan tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Hän saattoi vieraiden kuullen arvostella yksittäisen työntekijän osaamista.

”Johtaminen ja ihmisten kohtelu on kylmää ja suoraviivaista”, neuvoston entinen jäsen muistaa.

 

Puheenjohtaja valmistelee toimiston henkilövalinnat. Erityisesti vuosina 2016 ja 2017 työntekijöiden vaihtuvuus oli suuri. Syyksi on kerrottu huono työilmapiiri.

Kesällä 2016 neuvostoon palkattiin uusi valmisteleva sihteeri. Tuore työntekijä oli muutaman kuukauden ajan puheenjohtajan suosikki, joka sai valmisteltavakseen suuren osan neuvostolle esitettävistä päätöksistä. Aluksi työt sujuivat.

Mitä itsenäisemmin hän valmisteli päätöksiä, sitä viileämmiksi muuttuivat välit puheenjohtajaan. Lopulta työntekijä kyllästyi Grundströmiin ja hankki uuden työpaikan.

Avoimeksi jäänyt vakinainen tehtävä käytännössä luvattiin neuvoston määräaikaiselle hallintosihteerille, joka ryhtyi hoitamaan sitä ensin väliaikaisena. Lyhyen harkinnan jälkeen hän päätti siirtyä päätoimiseksi opiskelijaksi.

Vakinaisen henkilökunnan suuttumusta Grundströmiin lisäsi se, että hän pestasi ystävänsä tyttären harjoittelijaksi. Tulokas oli aluksi puheenjohtajan suosiossa. Harjoittelijan ja päällikön välit viilenivät nopeasti. Lopulta harjoittelija jätti neuvoston ja hakeutui kokonaan pois media-alalta.

Entisen työntekijän mukaan ilmapiiri oli ”jatkuvaa mikromanageerausta ja tekstien sanelua”. Puheenjohtaja määräsi työviestien sisältöjä niin, että viestien allekirjoittajat häpesivät omia sähköpostejaan.

Henkilökunta oli varpaillaan ja varoi virheitä.

”Sen jälkeen huudettiin, jos joku päivämäärä oli väärin. Huudettiin, että me emme osaa mitään. Huutamista sai alituisesti pelätä. Me itkettiin siellä.”

Grundström on tarkka henkilökuntansa pukeutumisesta. Hän saattoi huomauttaa liian vapaamuotoisesta vaatetuksesta. Alaiset kokivat vaatesyynit ahdistaviksi. Pyörällä töihin tullut saattoi kauhistua, jos puheenjohtajalle kelpaava paita oli jäänyt kotiin.

Alaiset ovat moittineet Elina Grundströmiä ”mikromanageerauksesta”.
Alaiset ovat moittineet Elina Grundströmiä ”mikromanageerauksesta”. © Jarmo Wright

Toimiston nuorimman Grundström määräsi keittämään itselleen joka aamu kahvit. Työpaikan ainoa kahvinjuoja oli puheenjohtaja.

Grundström määräsi toimiston nuorimman keittämään itselleen joka aamu kahvit. Työpaikan ainoa kahvinjuoja oli puheenjohtaja.

Lopulta neuvoston työntekijät ottivat syksyllä 2016 yhteyttä JSN:n kannatusyhdistyksen puheenjohtajaan Riitta Pihlajamäkeen, joka järjesti taloon psykologin.

Neuvostossa tehtiin työviihtyvyysselvitys. Johtopäätökset olivat puheenjohtajalle musertavia. Grundströmin reaktiosta on JSN:n piirissä eri käsityksiä.

”Elina järkyttyi selvityksen tuloksista. Hän suhtautui tuloksiin aika nöyrästi”, kertoo asianosainen.

”Hän otti sen vakavasti, mutta silti siitä tuli teatterifiilis”, neuvostossa toiminut muistelee.

Selvityksen jälkeen työilmapiiri parani. Grundström aloitti säännölliset kahdenkeskiset keskustelut toimistoväen kanssa.

Pian tapaamiset saivat pilkkanimen ”pomovartti”. Viidentoista minuutin vuoropuhelun sijaan tilaisuus saattoi venyä ”puolitoista tuntia kestäneeksi puheenjohtajan yksinpuheluksi, joka oli ihan helvettiä”.

Toimiston lisäksi jännitteet lisääntyivät myös neuvoston kokouksissa. JSN toimii kollegiona, jolle toimiston sihteeristö valmistelee päätösehdotukset.

Kun kannatusyhdistys teki puheenjohtajasta päätoimisen, tämän oli tarkoitus keskittyä viestintäpolitiikkaan ja neuvoston talouteen eikä neuvostolle esiteltävien päätösten kirjoittamiseen. Toisin kävi.

”Se oli köyhän miehen uudistus. Elina puuttui kiusallisen paljon päätösten valmisteluun”, neuvostossa mukana ollut kertoo.

Heti toimikautensa aluksi Grundström yritti kasvattaa valtaansa.

Hän ehdotti kannatusyhdistykselle, että puheenjohtaja voisi yksin tehdä langettavia päätöksiä. Hankkeesta vihiä saaneet neuvoston jäsenet kauhistuivat. Puheenjohtajan valtaoikeuksien lisääminen olisi voinut tehdä neuvostosta lähes kumileimasimen. Huolestuneiden JSN:n jäsenten helpotukseksi yhdistys torjui ehdotuksen.

 

Risto Uimosen puheenjohtajakaudella JSN:n valmistelevat sihteerit esittelivät neuvostolle päätösehdotukset. Grundström otti esittelyt itselleen. Toimistoväki avasi suunsa käytännössä vain kysyttäessä.

Esittelyn lisäksi Grundström uudisti asioiden käsittelytapaa. Esitysten ja perusteluiden muuttamiseen puheenjohtaja suhtautui jyrkän kielteisesti. Kokoukseen tuotu ehdotus tuli hyväksyä sellaisenaan.

Elina Grundströmilla on tapana vältellä äänestyksiä. Osa neuvoston jäsenistä raivostui puheenjohtajalle, kun tämä vaati päätöksiin kirjattavien eriävien mielipiteiden hyväksyttämistä neuvoston enemmistöllä.

”Se oli syvimmältä keskiajalta. Nehän ovat jokaisen henkilön omia mielipiteitä”, neuvoston jäsen muistelee.

”JSN on kriisissä”, toinen arvioi lokakuussa 2017.

Yksi JSN:n jäsen harkitsi eroa neuvostosta muutama kuukausi ennen kautensa loppua, koska Grundström yritti kirjoittaa hänen eriävän mielipiteensä uusiksi. Toinen kertoi taustaryhmälleen, ettei häntä saa esittää valittavaksi uudelleen.

Neuvostossa toimineet arvelevat, että ainakin aluksi Grundströmin toimintaa selitti epävarmuus. Hänen epäiltiin jopa kesken kokousten kysyneen ulkopuolisten käsityksiä siitä, miten yksittäinen asia tulisi ratkaista.

JSN:n sihteeristö kauhistui, kun Grundström lokakuussa 2016 otti yhteyttä Suomen Kuvalehteen. Hän vaati, että neuvostosta kertovaa juttua (SK 43/2016) ei saa julkaista.

Puheenjohtaja käyttäytyi siis samaan tyyliin kuin Ylen toimittajalle Terrafame-jutusta sähköposteja lähetellyt pääministeri Juha Sipilä (kesk). JSN:n lausunnon mukaan Sipilän toiminta oli ”harkitsematonta ja omiaan rajoittamaan yleisradioyhtiön sananvapautta”.

JSN totesi Sipilä-tapauksesta, että ”tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt”.

Journalistin ohjeiden mukaan journalistista ”päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle”.

 

Julkisen sanan neuvoston toimisto on Helsingin Fredrikinkadulla, jonne se muutti Etelärannan työnantajapalatsista. Heinäkuussa 2018 sokkeloinen toimisto on tyhjä.

Grundström selittää laveasti, kuinka JSN on nyt tunnetumpi kuin koskaan, ja päätöksiä tehdään ripeästi. Hän muistuttaa toistuvasti, että asiat ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin Uimosen aikana. Jutturuuhka on helpottanut, ja työt sujuvat puheenjohtajan mielestä mainiosti.

Suuria ongelmia ei ole. Ulkopuoliseen apuun turvautumisessa ei ole mitään erikoista.

”Mielestäni se on ihan normaalia työyhteisön kehittämistä. Mielestäni hyvissä työyhteisöissä on kehittämistä silloin, kun on muutosvaihe. Täällä vaihtui koko porukka ja kaikki työtavat”, Grundström sanoo.

Grundström puolustaa selvityksen jälkeen aloitettuja keskusteluja ja kyselee, mistä niiden pilkkanimi on vuotanut.

”Kuka halusi nimittää niitä varteiksi? Meillä on ollut normaali työyhteisön kehittämishanke. Kun kysyt tuollaisista esimiesvarteista, onko siinä joku ongelma?”

Grundström vastailee kysymyksiin rauhallisesti ja määrätietoisesti. Ääni kiristyy, kun keskustelu siirtyy Grundströmin yrityksiin vaikuttaa yksittäisen lehden julkaisupäätöksiin ja juttujen sisältöihin.

”Mihin minä olen soittanut?”

Grundström yritti syksyllä 2016 estää Suomen Kuvalehteä julkaisemasta neuvostoa käsittelevää juttua.

”En pyytänyt, että ei olisi julkaistu. Kun tiesin, että Jari Lindholm kuoli kesken jutunteon prosessin. Tiesin, että siellä oli virheitä lehdessä. Soitin päätoimittaja Ville Pernaalle ja ehdotin, että hän ottaisi aikalisän ja panisi jonkun muun tarkistamaan ne asiat.”

Hän mainitsee yhden virheen. Grundström kiistää lähteneensä Vihreästä Langasta henkilöstöongelmien vuoksi.

SK torjui Grundströmin vaatimuksen ja julkaisi jutun. Toimituksessa tiedettiin, että juttu oli tarkistettu ja täysin valmis julkaistavaksi. Grundström ei jälkikäteen vaatinut oikaisua tai vastinetta.

 

Puheenjohtaja voi JSN:ssä päättää yksin siitä, mitä kanteluita ei oteta neuvoston käsiteltäväksi.

Grundström pitää edelleen perusteltuna antaa puheenjohtajalle oikeus tehdä langettavia ratkaisuja myös ilman neuvoston käsittelyä.

”En pidä sääntömuutosta ajankohtaisena, koska olemme onnistuneet saamaan jutturuuhkan kuriin. Puheenjohtaja ei voisi tehdä kuin itsestäänselviä langettavia päätöksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa päätoimittaja myöntää virheen. Sellaisista olisi kyse.”

Elina Grundströmin, 55, toimikausi neuvoston johdossa päättyy vuoden 2019 lopussa. Hänen mielestään neuvoston asema on vahvistunut.

”Neuvosto on tunnetumpi ja tärkeämpi kuin koskaan. Neuvosto on voimistunut 2010-luvulla, kun puheenjohtaja on ollut media-alalta. Meillä on hirveän kova kysyntä, että opettaisimme näitä asioita ulkomaalaisille”, hän sanoo.

Neuvoston kannatusyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja, Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho, sai vuonna 2017 valvottavakseen vaikeuksiin ajautuneen instituution. Hänen mielestään psykologiselvitys oli tarpeellinen.

”Ne toimet olivat ihan oikeita. Tänään tilanne on ihan toinen. Olen saanut käsityksen, että henkilökunta viihtyy.”

Ahon mukaan Grundströmin johtamistapa on erilainen kuin entisen puheenjohtajan Uimosen tai entisen pääsihteerin Vänttisen aikana.

”Käsittääkseni toimiston työkulttuuri on ollut hyvin erilainen, esimerkiksi työajat ovat olleet löysemmät ja työtehtävät joustavammat niin, että on voinut määritellä enemmän itse sen, mitä haluaa tehdä.”

Aho korostaa puhuvansa vain neuvoston toimistosta. Hän ei osaa arvioida neuvoston kokousten ilmapiiriä.

”Jos tilanne on kriittinen, silloin pitäisi olla yhteydessä kannatusyhdistyksen puheenjohtajaan.”

 

Kirjoittaja oli JSN:n jäsen 2013–2015, joista viimeisen vuoden varapuheenjohtajana.