Näyttö ei riitä

Historioitsija Teemu Keskisarja epäili, että Kyllikki Saaren tappoi paikallinen sekatyömies. Arkistoihin perehdyttyään hän muutti mielensä.

Suohaudan ympäristö täyttyi ihmettelijöistä.
Suohaudan ympäristö täyttyi ihmettelijöistä. © Lehtikuva

Sateinen sunnuntai-ilta toukokuussa 1953. Kyllikki Saari lähti pyörällään hartaustilaisuudesta kotia kohti. Viimeiset kilometrit kulkivat hiekkatietä metsän halki. 17-vuotiasta Kyllikkiä pelotti.

Kyllikki ei saapunut kotiin eikä maanantaiaamuna työpaikalleen Isojoen kirkkoherranvirastoon Etelä-Pohjanmaalla. Tiistai-iltana hänen isänsä teki katoamisilmoituksen nimismiehelle.

Ensimmäiset etsinnät järjestettiin keskiviikkona. Mitään ei löytynyt. Etsintöjä, ”kalleja”, järjestettiin lisää. Kyllikki pysyi kadoksissa. Huhut alkoivat kiertää.

Heinäkuussa Kyllikin polkupyörä löytyi syrjäisestä suokuopasta, hänen ruumiinsa vasta lokakuussa matalasta suohaudasta. Surmaajaa ei tuomittu koskaan, vaikka epäiltyjä oli useita.

Kun Kyllikki Saari haudattiin lokakuun viimeisenä sunnuntaina, Isojoen kirkolle kerääntyi yli 20 000 ihmistä.

Sisältö