Kuolema suolla
Saksalaiset teloittivat huhtikuussa 1918 Haagassa 45 punaista. Sitten tuli hiljaisuus.
Teloituspaikalla oli ensin puinen risti, mutta se hävisi, kun paikalle alettiin rakentaa tietä. © työväen arkisto
Tien toiselta laidalta on kaadettu jo puut. Paljaaksi myllätyltä tontilta kuuluu työkoneiden tasainen jylinä.
Muutaman vuoden päästä tästä kulkee pikaraitiotie, ja ensimmäisten sen varteen tulevien talojen rakentaminen on alkanut. ”Asumisen unelma keskelle kylää”, rakentaja mainostaa Helsingin Haagassa.
Viisikymmentä vuotta sitten, syksyllä 1968, kävelin saman paikan ohi, kun menin kansakoulun ensimmäiselle luokalle. Ja myöhemmin, vuosien ajan, vähän kauemmas oppikouluun.
Silloin minulla ei ollut aavistustakaan, mitä paikalla oli tapahtunut toiset viisikymmentä vuotta aikaisemmin. Vanhat haagalaiset eivät muistelleet ja uudet eivät olleet edes kuulleet. Historiantunneilla ei koskaan puhuttu siitä, mitä luokan ikkunoista olisi näkynyt, jos koulutalo olisi ollut 1918 olemassa.
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
Jääkäri Arvo Pollarin Saksan-matkasta tuli 748 päivän nälkämarssi: ”Pojat itkivät kuin pienet lapset”
Uusia ihmeaseita, kymmeniätuhansia ruumiita ja yli tuhat orpoa – Näin käytiin Suomen sisällissotaa 1918
Kiväärit jyväjemmaan ja avaimet kirkkoherralle – Näin Vesanto vältti sisällissodan 1918
Kohtalon vuosi 1918: Suomi suorastaan hyppäsi Saksan syliin
