Taistelu ilmaisista lukiokirjoista

Kun Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti maksuttomien oppimateriaalien puolesta, monessa kodissa pohdittiin jo lukiovalintoja uusiksi. Kaupunki ei ole varannut kirjoihin euroakaan.

Lukioajan kirjat ja tietokone maksavat noin 2 500 euroa. Kuvassa on ensimmäisen lukiovuoden kirjoja. © Jarmo Wright

Keskiviikkona 26. syyskuuta Helsingin kaupunginvaltuuston kokous muuttui valtakunnanpolitiikan näyttämöksi.

Sosiaalidemokraattien ryhmäaloite maksuttomista oppikirjoista, tietokoneista ja muista työvälineistä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoille jakoi valtuuston ideologisesti kahtia. Aloitetta puolustivat vihreät ja vasemmistoliitto, vastassa oli kokoomus, joka halusi palauttaa aloitteen uuteen valmisteluun.

Kiivaan väittelyn aikana jaettiin yli sata puheenvuoroa.

Äänin 48–32 valtuusto päätti, että Helsinki lähtee edistämään oppimateriaalien maksuttomuutta. Valtuustossa todettiin, että parhaiten maksuttomuus toteutuisi valtakunnan tasolla lailla säädettynä.

Riippumatta valtion toimista Helsinki lähtee kuitenkin viemään maksuttomuutta eteenpäin. Ensimmäiset toimenpiteet on määrä tehdä jo lukukaudella 2019–2020.

”On hienoa, että Helsinki on ottanut omaksi kannaksi maksuttomuuden. Näin voimme luoda painetta muutokseen myös valtakunnan tasolla”, sanoo sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma.

 

Vuonna 2017 Helsingin verotulot kasvoivat ennakoitua enemmän, toimintakate toteutui arvioitua parempana ja korkomenot arvioitua pienempinä.

Kokonaisuudessaan vuosikate oli 359 miljoonaa euroa odotettua parempi.

”Kun talous voi hyvin, on tärkeää tehdä investointeja, jotka pitkällä tähtäimellä ehkäisevät syrjäytymistä ja kantavat tuloja”, Heinäluoma sanoo.

”Maksuton lukio- ja ammattikoulutus on sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin.”

Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi vuoden 2018 alussa raportin, jossa se selvitti, pitäisikö oppivelvollisuusikää nostaa 16 vuodesta 18 vuoteen.

Sen mukaan oppivelvollisuusiän nosto kahdella vuodella synnyttäisi valtiolle 140 miljoonan euron taloudellisen voiton. Ilmainen toinen aste puolestaan vähentäisi toisen asteen keskeyttäjien määrää.

Sdp on valtakunnanpolitiikassa tavoitellut pitkään maksutonta toista astetta ja pidennettyä oppivelvollisuutta. Viime hallituksessa uudistus kaatui kokoomuksen vastustukseen.

Heinäluoman mukaan seuraavalla hallituskaudella on hyvät mahdollisuudet siihen, että toisen asteen maksuttomuus ja pidennetty oppivelvollisuus otetaan jälleen käsittelyyn myös eduskunnassa.

Ylen viimeisimmässä puolueiden kannatusmittauksessa sosiaalidemokraatit olivat kärjessä 22,6 prosentin kannatuksella. Kokoomus seurasi toisena 18,9 prosentin kannatuksella.

 

Kunnilla on oikeus tarjota etuja asukkailleen. Jo nyt osa toisen asteen opiskelijoista saa oppimateriaalit ilmaiseksi.

Pienten paikkakuntien lukioille ilmaisten oppimateriaalien tarjoaminen voi olla tapa lisätä kunnan elinvoimaa ja ehkäistä nuorten karkaamista suuriin kaupunkeihin.

Esimerkiksi Eurajoen lukio on tarjonnut opiskelijoilleen ilmaiset kirjat jo vuosien ajan. Koulu ostaa myös tietokoneet, joista opiskelijat maksavat vain nimellisen summan.

Eurajoen lukion matemaattisten aineiden lehtorin Leena Mannilan mukaan maksuttomuuteen on suhtauduttu myönteisesti. Opiskelijoita on tullut myös naapurikunnista.

”Myös opetus helpottuu, kun kaikilla on samat koulun hankkimat tietokoneet, joissa ohjelmat toimivat samalla tavalla.”

Yle julkaisi elokuussa 360 lukiolle lähetetyn kyselyn. Selvisi, että lukiot myöntävät hyvin erilaisia etuja oppilailleen. Kyselyyn vastanneista lukioista 42 prosenttia antoi opiskelijoille ilmaisen tai edullisen tietokoneen tai rahaa sen hankintaan. Vain 24 prosenttia lukioista ei antanut opiskelijoilleen minkäänlaisia etuja. Vastausprosentti oli 67.

Ylen kyselyssä käy ilmi, että ilmaisten oppimateriaalien lisäksi opiskelijoita houkutellaan monin muinkin keinoin.

Esimerkiksi Rantasalmella ylioppilaaksi kirjoittavat saavat 500 euroa, Suomussalmella asuntolapaikan ilmaiseksi. Vimpelin lukiolaiset saavat personal trainerin, Kristiinankaupungissa maksetaan ylioppilaskirjoitusten osallistumismaksut. Tuusniemellä jaetaan ilmaista aamupalaa. Askolassa ylioppilastutkinnon suorittava saa 4 000 euroa, jos kunnassa kirjoilla oleva jatkaa opintoja korkeakoulussa.

”Espoosta voisi tulla hyvätuloisten perheiden nuoria, jotka saisivat täältä välineet ilmaiseksi.”

Helsinki kiinnostaa opiskelijoita myös ilman etuja: pääkaupungin toisen asteen opiskelijoista noin kolmannes on ulkopaikkakuntalaisia.

Ilmaiset oppimateriaalit lisäisivät todennäköisesti entisestään pääkaupungin vetovoimaa ja kiristäisivät kilpailua suosituimmissa oppilaitoksissa. Siksi kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) pitää todella huonona ajatuksena, että Helsinki lähtisi toteuttamaan maksutonta toista astetta ennen muuta Suomea.

”Espoosta voisi tulla hyvätuloisten perheiden nuoria, jotka saisivat täältä välineet ilmaiseksi. Vastaavasti köyhä helsinkiläisnuori, jonka keskiarvo ei ole korkea, voisi joutua lähtemään kauas toiselle paikkakunnalle ja maksamaan materiaalinsa itse.”

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius näkee suurimmaksi uhaksi hyvinvointivaltion supistumisen hyvinvointialueiksi. Viime aikoina on hänen mukaansa tehty politiikkaa, joka asettaa eri puolella Suomea asuvat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan.

Esimerkiksi subjektiivinen päivähoito-oikeus on etu, joka kuuluu enää vain osalle suomalaisista.

”Tämä on hätkähdyttävää, sillä Suomen hyvinvointivaltio on perustunut nimenomaan ajatukseen siitä, että kaikilla on oikeus laadultaan samanlaisiin peruspalveluihin.”

Bernelius muistuttaa, että alueellinen päätöksenteko voi johtaa hyvän ja pahan kierteisiin. Varoittava esimerkki on Yhdysvallat, jossa hyvinvointierot eri asuinalueiden välillä ovat suuret.

Rikkaampien alueiden koulut saavat muita enemmän rahaa ja alueet rikastuvat entisestään. Köyhemmillä alueilla käy päinvastoin.

Periaatteessa Bernelius kannattaa kaikkia päätöksiä, jotka helpottavat vaikeassa asemassa olevien nuorten kouluttautumista edes hieman. Vaa’ankieliasemassa olevilla nuorilla tulevaisuuden suunta on pienestä kiinni.

”Heille koulutus on kuin se leikki, jossa kannetaan kananmunaa lusikalla suussa. On mahdollista saada muna ehjänä maaliin, mutta pienikin kivi matkalla voi pilata yrityksen.”

Vuoden 2017 nuorisobarometriin vastanneista 17 prosenttia oli joutunut karsimaan opiskeluvaihtoehtojaan taloudellisten syiden takia.

Ilman tutkintoa tai koulupaikkaa olevista nuorista lähes puolet oli joutunut vähentämään opintojaan tai luopumaan niistä rahan puutteen vuoksi.

”Toivon kuitenkin, että Helsinki toimisi suunnannäyttäjänä muille kunnille sen sijaan, että Suomen alueelliset todellisuudet jatkaisivat eriytymistään.”

 

Osa pelkää, että kun kunta maksaa ja hankkii oppimateriaalit, opettajien akateeminen vapaus ja kirjojen laatu kärsivät.

Esimerkiksi Ressun lukion rehtori Ari Huovinen haluaa opettajille pedagogisen vapauden valita oman ryhmän opetukseen sopivat laadukkaat oppimateriaalit.

Huovisen mukaan on otettava huomioon, että osassa lukioista kulut nousevat, kun opiskelijoilla on enemmän valinnaiskursseja luonnontieteissä, kielissä ja matematiikassa.

Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro huomauttaa, ettei peruskouluissa ole ongelmia oppimateriaalien laadun kanssa, vaikka ne ovat maksuttomia. Hän toivoo, että uudistuksessa pohdittaisiin kokonaisuutta, miten oppimateriaaleja tuotetaan. ”Ilmaiset oppimateriaalit saataisiin kaikille nykyisiä arvioita halvemmalla sähköisten yhteiskäyttöratkaisujen ja kierrätyksen avulla.”

Kustannusosakeyhtiö Otavan oppimisen palveluiden kustannusjohtaja Teuvo Sankila ei puolestaan usko, että digitaalisuus laskisi hintoja dramaattisesti.

”Jokainen opiskelija tarvitsee jatkossakin henkilökohtaisen digilisenssin.”

Hän arvelee, että digitaalisen oppimateriaalin arvonlisäveron alennuksella tulee olemaan suurempi vaikutus.

 

Oppimateriaalien kustantaminen kaikille Helsingin lukioissa ja ammattikouluissa opiskeleville nuorille maksaisi arviolta reilut 19 miljoonaa euroa, noin viiden helsinkiläislukion vuosibudjetin verran.

”Meiltähän ei ole tähän rahoja varattu”, Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen huomauttaa.

”En ole yhtään innostunut aiheesta. Keksisin nopeasti hyvää käyttöä 19 miljoonalle eurolle, jos koulutukseen olisi sen verran ylimääräistä rahaa.”

Uudessa opetussuunnitelmassa aiempaa enemmän varoja tarvitaan muun muassa opinto-ohjauksen lisäämiseen ja kielten opetuksen aikaistamiseen.

Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok) lokakuisessa talousarvioehdotuksessa ei ole varattu lainkaan rahaa ammattikoulujen ja lukioiden oppimateriaalien kustantamiseen.

Seuraavaksi valtuustoryhmät keskustelevat oppimateriaalikustannuksista lähiviikkojen budjettineuvotteluissa. Niissä selviää, kuinka paljon kaupunki on käytännössä valmis sijoittamaan oppimateriaaleihin. Sosiaalidemokraattien tavoitteena on, että rahat saadaan kasaan.

”Toivomme, että valtuuston enemmistön kannattamalle asialle löytyy tukea myös budjetin valmistelussa”, Eveliina Heinäluoma sanoo.

Pakarisen mukaan valtuustolla on kuitenkin sadan miljoonan euron edestä lisärahoitustoiveita. Näillä näkymin ylimääräistä rahaa on noin 13 miljoonaa euroa.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Anna Vuorjoki korostaa, että opetuksen laadun turvaaminen ja riittävä rahoitus oppimisen tuen toteuttamiseen on puolueelle budjettineuvotteluissa vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin se, että maksutonta oppimateriaalia viedään eteenpäin.

Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs muistuttaa, ettei puolue aja täyttä maksuttomuutta heti 2019. Ensisijainen tavoite on, että seuraava hallitus toteuttaisi maksuttomuuden valtakunnallisesti.

Jos Helsinki siirtyy tarjoamaan maksutonta toisen asteen koulutusta, tapahtuu muutos asteittain. Toistaiseksi kaupunki ei ole käytännössä sitoutunut mihinkään.

”En laskisi sen varaan, että tämä uudistus toteutuu”, Pia Pakarinen sanoo. ”Nyt valtuuston kokouksessa tehtiin valtakunnanpolitiikkaa, vaikka se kuuluisi eduskuntaan.”

 

Suomen Kuvalehteä kustantava Otavamedia ja Kustannusosakeyhtiö Otava kuuluvat molemmat Otava-konserniin.

Kansalaisaloite vaati maksuttomuutta

Lukioiden ja ammattikoulujen kustannuksia on käsitelty kuluneen vuoden aikana myös valtakunnan tasolla.

53 098 suomalaista allekirjoitti kansalaisaloitteen maksuttoman lukio- ja ammattikoulutuksen puolesta. Maksuton toisen asteen koulutus kaikille -aloite jätettiin eduskuntaan 8. toukokuuta 2018.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi huhtikuussa 2018 selvityksen toisen asteen koulutuksen kustannuksista. Siinä tutkittiin toisen asteen kustannuksia opiskelijoille, maksuttomuutta ja taloudellisia tukitoimia.

Hallitus on päättänyt ratkaista toisen asteen kustannuksista koituvaa ongelmaa opintotuen oppimateriaalilisällä.

”Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, ettei varattomuus saa koitua koulutuksen esteeksi nuorillemme”, sanoo opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). ”Tarjoamamme täsmäratkaisu on ratkaisu itse ongelmaan.”

Oppimateriaalilisä on 46,80 euroa kuukaudessa, ja se maksetaan osana opintotukea. Oppimateriaalitukea tulee saamaan säännöllisesti arviolta noin 33 000 nuorta. Sitä tullaan maksamaan syksystä 2019 alkaen.

Sisältö