Hävittäjähanke tarvitsee hintarajan

Poliitikkojen on pian päätettävä ja kerrottava sotilaille, mitä uudet hävittäjät ja niiden käyttö saavat maksaa. Tähän asti on puhuttu väljästi 7–10 miljardin euron budjetista.

Kotimaa 06.07.2018 06:00
teksti Jyri Raivio
Eurofighter Typhoon ilmavoimien satavuotisnäytöksessä Tikkakoskella 17. kesäkuuta 2018.
Eurofighter Typhoon ilmavoimien satavuotisnäytöksessä Tikkakoskella 17. kesäkuuta 2018. © Roni Rekomaa / lk

Jos nyt ihan rehellisesti sanon niin ei aavistustakaan.

Näillä sanoilla vastasi muutaman vuoden eläkkeellä ollut entinen hävittäjälentäjä kysymykseen, mikä olisi paras kone Suomen ilmavoimien Hornet-kaluston seuraajaksi. Kuitenkin hänen jos jonkun olisi luullut tietävän.

Takana on tuhansia tunteja hävittäjien  – ei tosin Hornetin – ohjaamoissa ja pitkä ura ilmapuolustuksen johtotehtävissä. Hän tuntee nykyajan hävittäjäkaluston ja Suomen uhat.

Samalla hän kuitenkin myös tietää, kuinka pitkä ja perinpohjainen prosessi uuden monitoimihävittäjän valinta on. Kukaan ei vielä tässä vaiheessa tiedä, mikä viidestä ehdokkaasta tulee valituksi.

 

Viisaan kommentin kirvoitti ilmavoimien satavuotisjuhlan kunniaksi pidetty lentonäytös Jyväskylän helteisellä lentoasemalla kesäkuun puolivälissä.

Verkkaisesti edenneeseen näytösohjelmaan toi vahvan lisänsä HX-hanke eli korvaajan etsiminen ikääntyvälle Hornet-kalustolle.

Kaikki viisi tarjouksensa tehnyttä hävittäjävalmistajaa olivat tuoneet Jyväskylään omat esittelytelttansa. Neljä ehdokaskonetta lensi näytöksessä, viidennestä eli amerikkalaisesta F-35:stä oli esillä oikean kokoinen malli.

Lippalakkeja ja kasseja jaettiin tuhansittain. Suven klassikkomallin eli Hankkijan lippiksen korvaa nyt monessa savussa Gripen- tai F-35-lippis ja kaljakassina heiluu ranskalainen Rafale-hävittäjäkassi.

Maailman suurimman ilmailuteollisuusyrityksen Boeingin teltan eteen oli parkkeerattu jykevä sotakone, EA-18G Growler. Se on elektroniseen sodankäyntiin sovellettu versio Boeingin Super Hornetista.

Teltan sisällä tietoa jakoi kovan luokan kolmikko: Super Hornet -hankkeista vastaava varatoimitusjohtaja Dan Gillian, kansainvälisen markkinoinnin johtaja Gene Cunningham ja Boeingin suomalainen konsultti, entinen puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala.

He olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että loogisin ja paras Hornetin seuraaja on sen jatkokehitelmä Super Hornet. Sen mahdollisuudet parantuivat entisestään, kun Yhdysvaltain laivasto tilasi 116 lisäkonetta.

Super Hornetin tuotannon arvioitiin ennen tätä tilausta hiipuvan jo ennen Suomen hankkeen toteutumista. Sitä ei siksi pidetty vakavasti otettavana HX-kandidaattina.

Nyt konetta on kehitetty edelleen, ja valmistus jatkuu ilman uusia vientikauppojakin 2030-luvulle. ”Tämä lisätilaus pani myös kansainvälisen pelin uuteen asentoon”, Gillian sanoi.

Yhdysvaltain laivasto käyttää lentotukialuksillaan Super Hornet- ja Growler-koneita suhteessa 44:7. Suomen 64 koneen tapauksessa tämä tarkoittaisi 55:tä Super Hornetia ja 9:ää Growleria. HX-hanke tutkii molempia.

Saab on koko ajan sanonut Gripenin olevan ehdokkaista halvin sekä ostaa että käyttää.

Usein mainittujen viiden konetyypin asemasta vaihtoehtoja onkin kahdeksan: Saabin Gripen E, Dassault Rafale, Eurofighter, Super Hornet ja Growler sekä F-35:n kolme eri versiota, Yhdysvaltain ilmavoimien A, merijalkaväen pystysuoraan laskeutuva B ja laivaston muita raskaampi ja isompi C.

Eniten esillä on ollut F-35, usein kielteisessä valossa. Yhdysvaltojen kaikkien aikojen suurin asehanke on pahasti myöhässä. Kustannukset ylittävät roimasti alkuperäiset arviot.

Yhdysvaltojen kongressin alainen valtiontalouden tarkastusvirasto GAO raportoi aiemmin kesällä, että koneen kappalehinta on sarjatuotannossa onnistuttu painamaan alas, mutta käyttökustannukset ovat yhä suuri kysymysmerkki. Koneilla on lennetty liian vähän luotettavien arvioiden tekemiseksi.

GAO:n mielestä F-35 on yhä kaikkea muuta kuin valmis tuote, vaikka sen kaikkien versioiden operatiivinen käyttö aiotaan aloittaa USA:ssa ensi vuonna. Koneessa on useita pahoja vikoja, jotka pitäisi korjata ennen kuin täysimittainen, yli 2 000 koneen sarjatuotanto aloitetaan.

Valmistajayhtiö Lockheed Martin on eri mieltä. Sen mukaan GAO:n esille tuomilla ongelmilla ei ole mitään vaikutusta lentoturvallisuuteen tai F-35:n tehtävien suorittamiseen. Vikoja korjataan ja koneen luotettavuus paranee koko ajan.

Boeingin miehet puolestaan vakuuttivat Jyväskylässä oman raskaan, kaksimoottorisen koneensa lentotunnin hinnan olevan varmasti kilpailukykyinen. Pentagon on tilastoinut Super Hornetin lentotunnin hinnaksi 25 000 dollaria eli 21 500 euroa. Se on jopa 3 000 taalaa vähemmän kuin amerikkalaisen perus-Hornetin lentotunnin hinta.

Saab on koko ajan sanonut Gripenin olevan ehdokkaista halvin sekä ostaa että käyttää. Hankintasumman ylärajan eli 10 miljardin euron on väitetty riittävän sekä koneiden ostamiseen että niillä operoimiseen 30 vuoden ajan.

 

Näitä ja loputonta määrää muita väitteitä tutkitaan nyt HX-hankintaorganisaatiossa. Se lähetti huhtikuun lopulla alustavat tarjouspyynnöt, jotka poikkeavat selvästi 1990-luvun Hornet-kauppojen yhteydessä käytetyistä.

Hornet-hankinnassa ostettiin vain lentokoneita. Nyt ei pelkästään arvioida koneita vaan puntaroidaan niiden valmistajien ehdottamia kokonaisratkaisuja kuuteen aseellisen konfliktin vaihtoehtoon.

”Se edustaa hyvin edistyksellistä ajattelua, mikä sopii meille hyvin. Tämä on erittäin hyvin toteutettu tarjouskilpailu”, Boeingin Gillian sanoo.

Ratkaisukeskeiseen ajatteluun kuuluu myös se, että HX-hankinnan voittajasta tulee kokonaisvastuullinen toimittaja (Prime Contractor), joka valitsee itse – Suomen ilmavoimien paimentamana – myös aseet ja sensorit ja integroi ne koneeseensa. Tämänkin todella ison urakan ilmavoimat hoiti Hornet-hankinnan yhteydessä itse.

Pakettiajattelu sopii ainakin Boeingille. ”Meillä on Super Hornetiin yli 400 aseistusvaihtoehtoa. Niiden valinnasta on tosin sovittava hallitusten välillä”, Gillian sanoo.

Alustava tarjouspyyntö sisälsi myös kaksi vaatimusta, joiden täyttäminen ei ole helppoa ainakaan kaikille kilpailijoille.

Uuden konelaivaston käyttökustannukset eivät saa merkittävästi poiketa nykyisten Hornetien kustannuksista.

Ne ovat noin kymmenyksen puolustusvoimien kaikista menoista eli viime vuosina noin 240 miljoonaa euroa vuodessa. Hornetit lentävät 9 000 tuntia vuodessa, joten tuntihinnaksi tulee noin 27 000 euroa. 64 HX-koneen käyttö-, huolto- ja modifikaatiokustannusten painaminen tämän rajan alle voi olla joillekin ylivoimainen tehtävä.

Toinen numerovaatimus koskee teollista yhteistyötä eli Suomen puolustusteollisuuden saamaa hyötyä HX-kaupasta. Sen on oltava vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta eli siis jopa kolme miljardia euroa.

Tavoitteena on varmistaa kotimaisen aseteollisuuden merkittävä osuus hankinnan toteuttamisessa ja turvata samalla riittävä huoltovarmuus. Keskiössä ovat erikseen mainitut Patria, sen tytäryhtiö Millog ja perheyritys Insta. Potti on iso yhtiöille, joiden yhteenlaskettu tämän alan liikevaihto jää alle puolen miljardin.

Siihen on vaikea päästä ilman Suomessa tehtävää loppukokoonpanoa. Hornetit koottiin Suomessa. Lisäksi täällä tehtiin isojakin osia kuten rungon sivupaneeleita muihinkin Horneteihin. Silti aseteollinen yhteistyö jäi niiden hankinnassa 15 prosenttiin. Ainakin F-35 on kone, jonka loppukokoonpano Suomessa tuskin tulee kysymykseen.

 

F-35 on Yhdysvaltojen kaikkien aikojen suurin asehanke.

F-35 on Yhdysvaltojen kaikkien aikojen suurin asehanke. © MVPhotos / SWNS

Alustavien tarjouspyyntöjen lähettäminen käynnisti entistä tiiviimmän neuvotteluruletin. Tarjoajien on vakuutettava hankintaorganisaatio siitä, että juuri heidän koneensa täyttää elinkaarikustannuksille, huoltovarmuudelle ja teolliselle yhteistyölle asetetut vaatimukset. Vasta tämän seulan läpäisseet konetyypit asetetaan suorituskyvyn mukaiseen järjestykseen esimerkiksi koelentojen perusteella, ja paras valitaan.

Pitkän maratonin maali häämöttää kolmen vuoden päässä. Silloin on määrä päättää kilpailun voittaja. Voi hyvin olla, että joku tai jotkut jättävät leikin kesken.

Sitä ennen on kuitenkin jo tehtävä poliittisen tason päätöksiä.

Valittavan koneen on mahduttava budjettiraamiin, mutta mikä on budjettiraami?

Tähän asti on puhuttu 7–10 miljardin euron hankintabudjetista. Haarukka on hurjan suuri. Kolmella miljardilla eurolla maksetaan Suomen puolustusmenot yli vuoden ajan.

Poliitikkojen on päätettävä ja kerrottava sotilaille, mitä uudet hävittäjät ja niiden käyttö saavat maksaa. HX-hankinnan ensimmäinen miljardi tulee maksettavaksi jo 2021.

Ensi kevään hallitusohjelmaneuvottelut ovat luontevin foorumi rahapäätöksille.

Poliitikkojen on myös päätettävä, mikä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta paras valinta. Sotilaallinen suorituskyky ei yksin voi olla jättikaupan peruste.

Suomi on puolustusasioissa hyvin lähellä Yhdysvaltoja, mutta korostaa samalla yhteistyötä Ruotsin kanssa. Suomen ulkopoliittinen johto, erityisesti tasavallan presidentti, puhuu lämpimästi EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä.

Euroopan unionin oma, arvaamattomaksi käyneestä USA:sta riippumaton puolustus jää kuitenkin sanahelinäksi, jollei EU:lla ole riittävän vahvaa omaa aseteollisuutta. Eikä sitä ole, jos kaikki merkittävimmät asehankinnat tehdään Yhdysvalloista.

Boeing lennätti Jyväskylään kovalla hinnalla Yhdysvalloista kaksi Growleria. Miksi ihmeessä, kun kaikki tietävät, ettei perin vaisuksi jääneillä lentonäytösesiintymisillä ole mitään vaikutusta lopulliseen HX-valintaan?

”Suomen ilmavoimat on meille hyvä asiakas. Me halusimme onnitella ilmavoimia sen satavuotisjuhlassa”, sanoi Dan Gillian.

Kukkapuska olisi tullut halvemmaksi.

Sisältö