Vihreiden johtajuudesta kamppaileva Touko Aalto ei halua jättää taloutta ja työllisyyttä ”setien” hoitoon

Jyväskylän jytkypoliitikko tahtoo tehdä vihreistä pääministeripuolueen.
Hän 15.6.2017 18:39
Teksti Essi Salonen Kuvat Petri Kaipiainen
Bronto ja Wilma ovat vihreiden puheenjohtajaksi pyrkivän Toukon Aallon lemmikit.
Bronto ja Wilma ovat vihreiden puheenjohtajaksi pyrkivän Toukon Aallon lemmikit. © Petri Kaipiainen

Reittiprofiilissa on pelkkää nousua, valmentaja Petteri Hujanen kertoo.

Jyväskyläläisessä liikuntakeskuksessa on viileää, mutta kalsarisillaan kuntopyörää polkeva Touko Aalto hikoilee. Hujanen lisää pyörään vastusta ja ottaa Aallon sormenpäästä verta.

Laktaattitestissä mitataan kestävyyskuntoa ja kehon maitohappoarvoja.

Hyväntekeväisyyspyöräily Team Rynkeby starttaa 5. heinäkuuta kohti Pariisia ja Aalto on letkassa mukana. Hän ajoi maantiepyörää ensimmäisen kerran vuosi sitten ja on nyt pyöräilystä valtavan innoissaan.

Valtavan innoissaan. Se toistuu Aallon puheessa.

Ennen Pariisin starttia ratkeaa, lähteekö ensimmäisen kauden kansanedustaja Touko Aalto, 33, tien päälle vihreiden puheenjohtajana vai ei. Vastus on siinäkin kisassa kova.

Kannatusmittauksia johtavat jyväskyläläinen Aalto ja helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari, 33.

Aalto nousi kärkeen MTV:n kyselyssä, kun vihreiden piirihallitusten jäseniltä kysyttiin, ketä he kannattavat puheenjohtajaksi. Kari puolestaan oli selvästi suosituin Uutissuomalaisen vihreiden kannattajille suuntaamassa gallupissa.

Jäsenäänestys ratkaisee käytännössä vaalin, ja suurin osa vihreiden jäsenistä asuu etelän kaupungeissa.

”En ressaa”, Aalto sanoo ja väläyttää hammashymyn.

Hän sanoo tekevänsä parhaansa ja katsovansa, mihin se riittää. Urheilijapuhetta.

”Ehdokkaat kiertää ja jäsenet päättää.”

Pyöräilypaidan selkämys alkaa kostua.

 

Lahtelaisessa olutravintolassa kuusi baarijakkaraa on asetettu riviin ja vaalikiertueella olevat puheenjohtajaehdokkaat niihin tentattaviksi. Touko Aallolla on farkut ja tummansininen puvuntakki liinataskuineen. Hän on perustanut eduskuntaan olutseuran mutta ei tilaa nyt lempijuomaansa gueuzea. Edessä on vesilasi.

Kysyttäessä hän varoo sijoittamasta itseään puolueessa oikealle tai vasemmalle, vaan tyytyy olemaan ”ihan vaan vihreä”. Kun itsestä pitää keksiä huono puoli, Aalto mainitsee puutteelliset ruotsin taitonsa ja antaa pienen näytteen.

Aallon mukaan vihreiden pitää kannatuksensa säilyttääkseen kasvaa vaihtoehtoliikkeestä aikuisuuteen ja hypätä politiikan ”syvään päätyyn”, sinne missä puhutaan taloudesta ja työllisyydestä.

”Vihreät eivät voi ulkoistaa taloutta demareille tai kokoomukselle tai keskustalle. Kyllä sedät ne hoitavat, jos emme ota niitä haltuun.”

Itse hän meni vuonna 2015 uutena edustajana suoraan syvään päätyyn, valtiovarainvarainvaltiokuntaan. Hän puhuu ympäristö-, ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksistä vihreiden ”kruununjalokivinä”. Ne vain pitäisi saada paremmin osaksi elinkeino-, talous-, ja työllisyyspolitiikkaa.

Hän sanoo, ettei vihreiden pidä puhua vain jakamistaloudesta vaan kakun kasvattamisesta.

”Siitä miten talouteen saadaan lisää euroja.”

Kun Aalto pääsee puhumaan verotuksesta, hän syttyy. Hän puhuu kiihkeästi verotuksen ”isosta tiekartasta”, joka vie kohti laajempaa veropohjaa ja matalia verokantoja.

Verotuksen painopistettä hän siirtäisi työn ja yrittämisen verotuksesta kuluttamisen ja haittojen verotukseen. Sillä tavoin lisättäisiin työllisten määrää ja laskettaisiin kynnystä yrittämiselle.

Touko Aalto verottaisi ”peruskerskakuluttamista” nykyistä tiukemmin. Myös sokerille, suolalle ja rasvalle hän laittaisi korkeammat verot. Sen sijaan hän antaisi verovapauksia kierrätetyille tuotteille.

”Ympäristölle haitallisia ja yrityksille tehottomia tukia siirtäisin tutkimus- ja kehitysinvestointeihin ja osaamisperusteiseen kasvuun.”

Ja perustulo totta kai, se on ”äärimmäisen keskeinen asia”. Silloin ihmiset pystyisivät liikkumaan joustavammin ansiotyön ja yrittämisen välillä.

”Ihmisillä pitäisi olla Y-tunnus heti syntymästään lähtien.”

”Haluaisin tehdä asiat hyvin. Olla sellainen entisajan lättähattujuna.”

Moni sitä jo kevään mittaan Touko Aallolta kyselikin, mutta jyväskyläläinen empi puheenjohtajakisaan lähtöä. Hän tykkäsi, että puolueen keulahahmolla pitäisi olla pidempi parlamentaarinen kokemus. Outi Alanko-Kahiluodolla ja Oras Tynkkysellä sitä olisi ollut. Aaltoa harmitti, etteivät he olleet käytettävissä.

”Mua rassaa heti mulle kaikki nyt -ajattelu. Haluaisin tehdä asiat hyvin. Olla sellainen entisajan lättähattujuna.”

Jyväskylän kunnallisvaalijytkyn jälkeen Aallon mieli kääntyi. Vihreät nousi suurimmaksi puolueeksi ääniharavanaan Aalto. Yliopistokaupungissa koulutusleikkausten kritiikki oli purrut.

Puistokadun kommuuniasunnossa levättyään ja läheistensä kanssa juteltuaan, Touko Aalto oli varma. Hänellä on paljonkin sanottavaa siitä, mitä puolueen pitäisi tehdä.

Vihreistä pitää tehdä koko Suomen vahva yleispuolue ja pääministeripuolue!

Kuppikunnissa pyöriminen on lopettava!

Kyynärpäätaktiikasta on päästävä!

Mitä vahvemmin ihmiset tuntevat kuuluvansa porukkaan, sitä paremmin he sitoutuvat, sitä enemmän heistä saadaan irti.

Tämä kuulostaa jo valmentajapuheelta.

”Se on, se on. Mä olen pelannut pitkään jääkiekkoa ja salibandya. Tiedän, miten maaleja tehdään ja otteluita voitetaan! Tiedän, miten tappioista opitaan.”

Yhdessä tekeminen on osa hänen niin sanottua Jyväskylä-filosofiaansa, jolla jytky saatiin aikaiseksi.

Jyväskylä-filosofiaan kuuluu luja ja nöyrä työnteko.

”Se, ettei pyri maksimoimaan omaa etuaan, vaan pistää kaiken likoon joukkueen puolesta, jonka kautta yksilötkin pärjäävät.”

 

Numeron 46 lenkkarit polkevat polkimia minkä kykenevät. 193 senttiä Aaltoa taipuu yhä kumarampaan kuntosalilla.

”Nyt tulee jäätävä tulos. Tänään lähdetään ylittämään 300 wattia”, Hujanen hehkuttaa.

Touko pyytää laittamaan liikuntasalin radiosta rokkia soimaan, että jaksaa.

Tähän on tultu mutkien kautta. Savonlinnassa vuoden 1984 aprillipäivänä syntynyt Touko Aalto kävi koulunsa Joensuussa. Joensuuhun liittyy paljon huonoja muistoja.

Aalto sanoo muistavansa kaikessa, mitä nykyään tekeekin, yläasteikäisen pojan, joka nojaa kyykyssä Rantakylän koulun punatiilistä seinää vasten.

Poikaa on tönitty välitunnilla ja kaadettu maahan. Ensimmäistä päivää päällä olleet Adidaksen kolmiraitaiset nappiverkkarit olivat revenneet.

Touko oli vähävaraisen perheen kiltti ja tunnollinen poika. Hän oli laiha hujoppi, joka pienenä samastui kasvissyöjälisko Brontosaurukseen. Poika, jolla oli puhevika ja motorisia häiriöitä.

Toukoa kiusattiin yläasteella systemaattisesti. Nappiverkkarit olivat ensimmäinen muotivaate, jonka perhe oli saattanut pojalle hankkia.

”Itsetuntoni oli aivan atomeina. Ainoa mistä pidin kiinni, oli jääkiekko ja koulu.”

Pelastus olivat lomat mummolassa, Lahden Mukkulassa. Siellä hänet otettiin kerrostalon pihan peleihin mukaan.

Kokemuksesta on tullut Touko Aallon politiikan ydin. Hän on ”valtavan allerginen” kaikelle ulossulkemiselle ja perinteiselle kabinettipolitiikalle.

”Pidän taustaani suurimpana meriittinäni tähän hommaan. Moni saattaa pitää ajatuksiani naiiveina, mutta ei haittaa.”

 

Touko Aalto puhuu paljon. Monologit ovat pitkiä. Kynttilä ei jää vakan alle.

Hän kertoo pitäneensä reilusti yli puolet vihreiden kansanedustajien puheenvuoroista meneillään olevalla kaudella. Puheita on kertynyt noin 130, vastauspuheenvuoroineen 355.

Hän on myös kiertänyt ahkerasti maata. Kun yleispuoluetta haluaa, kannatusta on haettava suurten kaupunkien ulkopuoleltakin.

Aalto haluaa kertoa Kurikasta, jossa ei ennen viime kunnallisvaaleja ollut vihreitä valtuutettuja.

”Kävin siellä vaalien alla, puhkuin myötätuulta ja paikalliset tekivät kovasti töitä.”

Nyt valtuustossa istuu kaksi vihreää.

Lippalakkeja rakastava mies vaihtaa Vansin lippiksen Myrttisen kurkun mainoslakkiin matkustaessaan maakuntiin.

Muutkin tietävät Aallon erittäin työteliääksi. Kansanedustaja Timo Harakka (sd) kuvaa Aaltoa ”todella raatavaksi poliitikoksi”. Ja vaikkei Aalto välitä itseään asemoida, Harakka tekee sen.

”Touko on ajattelultaan aika lähellä sosiaalidemokraatteja. Olimme 2014 yhdessä eurovaalikiertueella emmekä onnistuneet olemaan mistään asiasta eri mieltä.”

Vihreä puoluetoveri kertoo, että shakkia pelaava Aalto on strateginen ajattelija, joka osaa ennakoida vastustajan mielenliikkeitä ja toimia sen mukaisesti.

Joku mainitsee hänet herkkähipiäiseksi.

Touko Aallon miinus puheenjohtajakisassa saattaa olla sukupuoli. Ville Niinistön kuuden vuoden kauden jälkeen naiselle olisi kysyntää.

”Ymmärrän sen tosi hyvin, mutta syytönhän minä sukupuoleeni olen.”

Aalto sanoo olevansa feministi. Hän puhuu ”syrjivistä rakenteista” ja ajaa perhevapaiden jakamista sekä laajaa osallistumista varhaiskasvatukseen.

”Olen valkoihoinen, kantasuomalainen, heteroseksuaalinen ja isokokoinen mies, joka saa äänensä kuuluviin. Kun puhun tasa-arvosta tai maahanmuutosta, en saa läheskään niin paljon vihapostia kuin nuoret naiset politiikassa.”

 

Toukosta meinasi 2000-luvun puolivälissä tulla demari. Jyväskylän yliopiston valtio-opin opiskelijana häntä houkuteltiin ehdokkaaksi ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin.

”Fiksu, ympäristöarvoja liputtava demariopiskelijoiden porukka tuntui omalta.”

Puolueen puheenjohtajapeli muutti mielen.

”Jos Erkki Tuomioja olisi valittu silloin puheenjohtajaksi, olisin varmaan nyt demari. Hän oli esikuvani: puhui yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja oli rauhanliikkeessä. Eero Heinäluomaa ja ay-porukan junttaamista ja eturyhmäajattelua en sen sijaan voinut hyväksyä.”

Kun Touko löysi itsensä vihreistä, politiikka vei heti niin lujaa, että gradu jäi tekemättä.

”Ei harmita. Politiikkaa on niin merkityksellistä.”

Hän sanoo olevansa ihminen, joka menee kaikkeen aina sata lasissa ja täysillä päätyyn.

Kesällä Touko Aalto puolisoineen pyöräilee Pariisiin.

Kesällä Touko Aalto puolisoineen pyöräilee Pariisiin.

Kaikki läheiset, erityisesti vaimo Johanna Pietiläinen, muistuttavat hänelle jatkuvasti, että Toukon pitäisi vähentää töitä.

Työhön on helppo uppoutua, kun ei ole lapsia. Lapset tuntuvat Touko Aallosta kaukaiselta mutta eivät täysin mahdottomalta ajatukselta.

”Minulle ei ole kuitenkaan tärkeää siirtää perimääni. Maailma on täynnä tarvitsevia lapsia.”

 

Viimeinen mäki.

”Anna tulla vaan, anna tulla vaan”, Petteri Hujanen kannustaa Aaltoa. Mies taipuu yhä kumarampaan kuntopyörän päälle. Puhetta ei juuri enää tule.

Touko Aalto ei halua ottaa kantaa siihen, keiden kanssa vihreät voisivat istua seuraavassa hallituksessa.

”Asiakysymys kerrallaan käydään keskusteluja kaikkien puolueiden kanssa. Voin minä keskustella perussuomalaistenkin kanssa.”

Suurta muutosta Ville Niinistön vetämään linjaan Aalto ei hae. Eroa löytyy lähinnä persoonista.

”Olen ehkä vähän rauhallisempi kuin Ville.”

Hän myöntää, että paineita kyllä riittää, koska vihreiden korkea kannatus olisi nyt pidettävä.

”Jos minut valitaan, aion pitää sen jakamalla vastuuta. Puheenjohtaja on kuin kapteeni, jonka pitää saada omalla osaamisella tehot irti joukkueesta.”

Pyörän vastus on nyt 330 wattia ja Aallon syke 170. Mies irvistää, rojahtaa pyöränsä päälle ja kaatuu litimärkänä kuntosalin lattialle.

”Tuntuu hirveältä. Onneksi tulosta kuitenkin syntyi.”

Hieman toettuaan hän päivittää Instagramiin kuvan, jossa makaa pitkin pituuttaan lattialla. Lyhyessä ajassa tulee 108 tykkäystä.


Touko Aalto

  • Ikä: 33

  • Työ: kansanedustaja, vihreiden varapuheen- johtaja, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu

  • Koulutus: yhteiskunta- tieteiden kandidaatti

  • Syntymäpaikka: Savonlinna

  • Perhe: puoliso Johanna Pietiläinen sekä kissat Bronto ja Wilma

  • Harrastukset: kuntosaliharjoittelu, pyöräily, belgialaiset oluet