Hauskaa, mutta ei koskaan enää?
Kääntäjä Tero Valkonen on liki mahdottoman tehtävän edessä. Hänen on suomennettava yksi suosikkiromaaneistaan.

Tero Valkonen istuu baarissa, ympärillään tuoleja, pöytiä ja toimittaja. Hänen ryhtinsä mukailee tietoisesti antiikkituolin selkänojaa. Tämä on elegantti baari Helsingin keskustassa, rapatut seinät, ripustettuja tauluja ja lasien takana eristyksissä kesäkuun lämpö ja...
Äskeinen oli toimittajan mukaelma David Foster Wallacen Infinite Jest -romaanin ensimmäisistä lauseista.
Alkukieli paistaa läpi, Valkonen moittii.
Täsmällisiä muotoja monipolviselle lausekyhäelmälle – tosin yliopiston puuseinäiseen hallintohuoneeseen sijoitettuna – Valkonen joutuu pohtimaan vielä pitkälle ensi vuoteen.
Tai pääsee.
1990-luvulla Valkonen kertoo olleensa kiinnostunut kaikesta ja ajatelleensa, että opiskelemalla kirjallisuutta ei rajaa mahdollisuuksiaan liikaa.
”Hear, hear!” eli ”Kuulkaahan, kuulkaahan!” – Näin James Joycen tekstit ovat kääntyneet suomeksi
Arvio: David Foster Wallace sekoittaa tyylejä taiturillisesti
”Joutuuko formula-autossa pissaamaan?” – Ferrarilla kiersi huhu hämmentävästä tyypistä varikolla
”Aikuisia huoneessa”, olipa hienosti sanottu – Suora käännös muutti virkamiehen fraasin nasevaksi sivallukseksi