Simon Elo tunsi olevansa Frodo – mutta missä on Mordor?

”Lähtöratkaisu ei ollut henkilökohtainen etu. Se oli isänmaan etu”, sanoo Sininen tulevaisuus -eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

hän
Teksti
Aurora Rämö
Kuvat
Arto Wiikari
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Simon Elo sai puhelun 11. kesäkuuta, myöhään sunnuntai-iltana.

Perussuomalaisten puoluekokous Jyväskylässä ei ollut sujunut hyvin. Puheenjohtajistovaali oli ollut iso pettymys.

Jussi Halla-aho istui siniseksi verhotun kokoussalin taitettavalla tuolilla täysin ilmeettömänä, kun tulos luettiin: ensimmäinen kierros, 56 prosenttia äänistä.

Vastaehdokas Sampo Terho istui vieressä, nyökkäsi Halla-ahoon päin ja hymyili niin kuin kuuluu. Miehet halasivat.

Halla-aho astui lavalle. ”Minä tiedän, että tässä salissa on aitoja perussuomalaisia, ei mitään ulkoa tullutta junttaporukkaa tai valtaajia.”

Simon Elo ei ollut ihan varma. Hän oli ollut huomaavinaan muuta.

Ja nyt häneltä kysyttiin puhelimessa, olisiko hän kiinnostunut lähtemään perussuomalaisista. Perustamaan uuden ryhmän, uuden vaihtoehdon.

Keitä tai mitä nämä synkät kaappaajatahot oikein olivat?

Elo lukee mielellään poliittisia puheita. Jotta oppisi, miten kuulija vakuutetaan. Winston Churchillin ovat parhaita.

Kaksi päivää puoluekokouksen jälkeen, tiistaina, hän esiintyi A-studiossa ensimmäistä kertaa uuden eduskuntaryhmän johtajana.

Täytyy osata kolme asiaa.

Sähäkkä alku: ”Kyllä meillä on vahva käsitys siitä, että pitkän ajan kuluessa on tehty taustatyötä sen puolesta, että tämä puolue, joka ei enää meille ole poliittinen koti, kaapataan. Ja se on kaapattu.”

Perusteleminen: ”Sain enemmän tietoa tästä, että kyseessä on operaatio puolueen kaappaamiseksi. Se katkaisi minun kamelin selkäni. Ei ole enää kyse maahanmuuttokriittisyydestä. Vaan jostain synkemmästä.”

Loppunousu: ”Halusimme luoda uuden liikkeen, uuden vaihtoehdon, myös toivon liikkeen. Hyvin vahvasti siltä pohjalta, mitä positiivista me haluamme tähän yhteiskuntaan tuoda.”

Aiemmin päivällä 20 kansanedustajaa oli ministerien johdolla marssinut perussuomalaisten ryhmähuoneeseen ja ilmoittanut jättävänsä puolueen.

Kaikki lähtijät eivät olleet ”soinilaisia”, vaikka niin on tietysti helpompi sanoa.

Elo on hyvä esimerkki siitä.

Hän vastasi Hommaforumilla syyskuussa 2009 kysymykseen ”miten ja milloin nuivistuit”, että Halla-ahon blogikirjoitukset avasivat hänen silmänsä. Viimeinen niitti oli ollut Halla-ahon tuomio uskonrauhan rikkomisesta: se oli todiste ”kaksoisstandardeista” ja ”Mekkaan päin kumartamisesta”.

Kirjoitus kaivettiin esiin todisteena Elon omista kaksoisstandardeista ja Halla-ahoon päin kumartamisesta. Petturi, luopio. Eikö demokraattista puoluekokoustulosta pystytty kunnioittamaan?

Ei Halla-aho se ongelma ole, lähtijät vastasivat.

Paljon kysymyksiä. Oliko vallan kahvassa roikkuminen tärkeämpää? Oliko lähtöä valmisteltu etukäteen?

Edustajat heittäytyvät tyhmiksi, eivät ole tienneet mistään mitään. Kenen idea, kuka soitti puhelut, teki listat, kokosi ihmiset?

Käsien levittelyä: en minä ainakaan.

Ja keitä tai mitä nämä synkät kaappaajatahot oikein olivat?

 

Puoluekokouksen ensimmäisenä päivänä Elo oli ottanut Halla-ahon valinnan rauhallisesti. Hän kannatti Sampo Terhoa, mutta no, koko ajan oli ollut mahdollista, että tulos olisi toisenlainen.

Varapuheenjohtajavaali oli harmimpi paikka. Elo oli itsekin ehdolla. Läpi meni nuiva suora: Laura Huhtasaari, Teuvo Hakkarainen, Juho Eerola. Hakkarainen oli vaikein. Yleisössä joku purskahti itkuun.

Ennen eduskuntaan valintaa Simon Elo toimi perussuomalaisten nuorten puheenjohtajana.
Ennen eduskuntaan valintaa Simon Elo toimi perussuomalaisten nuorten puheenjohtajana.

Puolueen illallisella Elo kertoi vieraana olleille lähetystöjen edustajille, että hänen näkemyksensä mukaan hallitus hajoaa.

”Sen pystyi sanomaan kelle tahansa.”

Illallisen jälkeen hän jatkoi Musta kynnys -nimiseen olutbaariin. Se ei kuulunut viralliseen ohjelmaan. Pöydässä istuivat ainakin ministerit Terho, Jussi Niinistö ja Jari Lindström, kansanedustajat Tiina Elovaara, Ari Jalonen ja Kaj Turunen sekä puhemies Maria Lohela.

”Siellä vain puhuttiin tilanteesta.”

”Päällimmäisenä mielessä oli pettymys siitä, että puolue näyttää menevän suuntaan, jota en itse kannata.”

Se suunta on radikaalimpi, Elo sanoo. Hänen omat mielipiteensä taas ovat tasoittuneet vuosien saatossa. Hän on hioutunut, ymmärtänyt miten maailma toimii. Että täytyy tehdä yhteistyötä ja tulla vastaan. Joku voisi sanoa porvarillistumiseksi, Elo sanoo maltillistumiseksi.

Henkilöt, joita hän katsoo ylöspäin, ovat Timo Soini, Sampo Terho ja Jeesus Nasaretilainen.

Elosta oli selvää, että perussuomalaisista tulisi yhden asian liike, tai kahden. Ei hän sellaista halunnut, siitäkään huolimatta, että juuri maahanmuuton vastustaminen ja EU-kriittisyys olivat syyt, miksi hän kymmenisen vuotta sitten vaihtoi kristillisdemokraateista perussuomalaisiin.

”Mutta nämä ovat niitä osasia. Herää kysymyksiä.”

Tunne kaappauksesta vahvistui puheenjohtajavalintaa seuraavana päivänä, sunnuntaina.

Puoluevaltuustovaalissa oli ihmisiä ”Suomen Sisu -paita päällä puffaamassa omaa listaansa”, ohi piirijärjestöjen hahmotteleman. ”Pidin sitä jo silloin epäasiallisena toimintana.”

Varjolista ei mennyt läpi, mutta.

”Sitten kun laittoi näitä muita palasia yhteen, niin muodostui se kuva.”

Elo vastasi sunnuntai-illan tiedustelupuheluun olevansa kiinnostunut lähtemään puolueesta. Mutta pitäisi tavata kasvokkain. Ei lähtöpäätöstä voinut tehdä puhelimessa.

Maanantaina hän puhui vaimonsa kanssa. Soitti äidilleen. Ja jutteli niiden edustajien kanssa, joille myös oli ehdotettu puolueesta lähtemistä.

Illalla kymmenisen edustajaa kokoontui helsinkiläiseen ravintolaan. Elo ei suostu sanomaan, ketkä ja minne. Eikä sitä, kuka hänelle alunperin soitti.

Elo sai lisätietoja kaappausvoimista. Paloja palapeliin.

Halla-ahon taakse oli koottu Facebook-ryhmiä. Niihin päästäkseen oli Elon käsityksen mukaan vaadittu todistus puolueen jäsenyydestä. Ilmeisesti kopio jäsenmaksun maksamisesta oli riittänyt.

Elolle se ei olisi riittänyt.

”Semmoisenhan pystyisi helposti väärentämään, eli ei sellaista nähdäkseni voi pitää riittävänä. Aukottomasti jäsenyyden pystyy todistamaan vain, jos pystyy käyttämään puolueen jäsenrekisteriä.”

”Ja tällaisia asioita, mitä on julkisuudessakin ollut Matti Putkosta kohtaan…”

Että perussuomalaisten mediasuhteista vastaava ”työmies” olisi ollut Halla-ahon puheenjohtajuuden takana. Toiminut kulisseissa.

”Ja on kuitenkin puolueen palkkalistoilla, puoluetoimiston työntekijä…”

Ei hän ”tietenkään” syytä Putkosta jäsenrekisteritietojen vuotamisesta, tai mistään muustakaan.

”Mutta nämä ovat niitä osasia. Herää kysymyksiä.”

 

Ravintolassa koolla olleet edustajat halusivat tehdä Elosta ryhmänjohtajan.

Elo ei hihkunut innosta. Politiikassa kuuluu sanoa niin johtotehtäviin valittaessa, ei saa vaikuttaa vallanhimoiselta. Teen tämän koska kenttä haluaa, sen suuntaisesti yleensä perustellaan, mutta nyt ei ollut varsinaista kenttää.

Elo tunsi olevansa Frodo. Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit on hänen lempielokuvansa.

Siinä Frodo-hobitti saa tehtäväkseen taikasormuksen tuhoamisen. Frodo kysyy, eikö joku muu voisi.

”Gandalf sanoo hyvät sanat, että se tehtävä on sinulle annettu ja kukaan muu ei sitä hommaa voi tehdä.”

Elolle annettiin 20 nimen lista, joka hänen tulisi ryhmyrinä soittaa läpi. Kuka antoi, millä perusteella tai kenen toimesta lista oli koottu, ”ei ainakaan minun”.

Puhuttiin arvoista, joita haluttiin ajaa.

Halla-ahon perussuomalaisissa Eloa vaivasivat juuri arvokysymykset.

Halla-aho oli ilmoittanut kariutuneissa hallitusneuvotteluissa, että on valmis sitoutumaan hallitusohjelmaan, mutta maahanmuutto-ohjelma tulisi laittaa täytäntöön täysimääräisesti. Pitäisi ottaa käyttöön toimet, joita ohjelmassa nimitetään ”poikkeuksellisiksi”. Siitä, mitä ne tarkoittavat, on erimielisyyttä.

Aluksi Elo sanoo, että juuri täysimääräisyysvaade tuntui radikaalilta.

Ohjelma on kuitenkin Soinin neuvottelema. Lievempää versiota hän ei hyväksynyt. Oikeastaan maahanmuutto-ohjelma on ainoa asia, jonka perussuomalaiset on ajanut läpi kahdessa vuodessa. Kynnyskysymys.

”Niin siis kyllä mekin haluamme täysimääräisesti laittaa sen täytäntöön”, Elo sanoo.

”Mutta Huhtasaari, tai Maajohtaja, kuten minä häntä kutsun, sanoi heti, että maahanmuuttopoliittinen linja on hyvä, mutta EU-poliittinen linja on liian lepsu. Että Suomen pitäisi erota EU:sta.”

Eli ongelma onkin EU-linja?

”No, se myös. Mutta se, missä meillä on ollut erilaisia näkemyksiä, ovat nämä tietyt ylilyönnit, joista on tullut tuomioitakin.”

Silti Elo on edelleen samaa mieltä kuin vuonna 2009. Että Halla-ahon tuomio uskonrauhan rikkomisesta oli ”tietyllä tavalla oikeusmurha”. Että koko lakipykälä pitäisi poistaa.

Sama toistuu usein. Elo selittää uuden ryhmänsä eroa perussuomalaisiin tietyllä asialla, mutta päätyy olemaan eri mieltä itsensä kanssa.

Ainoa, mikä käy selväksi: Uusi vaihtoehto, nykyinen Sininen tulevaisuus, kokee kuuluvansa brittikonservatiiveihin ja jenkkirepublikaaneihin, ei Halla-ahon perussuomalaisten tapaan Ruotsidemokraatteihin tai Ranskan Front Nationaliin.

”Tämä on se kysymys. Heitän sen vain ilmaan.”

Tai no, on sinisillä linjapaperikin. Sellainen on kirjoitettava yhdistyksen perustamiseksi. Paperin ympärille aiotaan tehdä puolue.

”Meille on tärkein tämä viimeinen kohta”, Elo näyttää. ”Haluamme edistää Suomen ainutlaatuisuutta ja ylläpitää suomalaista itsetuntoa. Kunnioitamme ihmisoikeuksia, emmekä hyväksy minkäänlaista ihmisvastaisuutta.”

Pesäeroa on tietysti otettava, mutta ollaanpa sitä nyt niin ihmisystävää, kun on ensin menty hallitukseen ei-ihmisystävien äänillä.

Onhan siinä peiliin katsomisen paikka, Elo sanoo. Mutta uuden puheenjohtajan valintaan saakka yleislinja on sentään ollut maltillinen.

”Se, miksi siis itse tähän lähtöratkaisuun päädyin, oli kokonaiskuvan ymmärtäminen.”

”Kertoohan se jotain, että MV-lehden kaltainen lehti ottaa kohteekseen kaikki ne keskeiset henkilöt, ketkä tässä uudessa ovat olleet mukana.”

Petturit, luopiot.

Siniryhmäläiset ovat kertoneet saaneensa vihapostia ja uhkauksia. Mutta mitä muuta kohteeksi ottaminen kertoo kuin sen, että lähtijät ovat nyt täsmälleen samojen vaikutuskeinojen kohteena, joita itse hyödynsivät valtaan päästäkseen?

”Minä näen, että maailmassa ei ole sattumia, vaan asioita halutaan ohjata tiettyyn suuntaan, joka palvelee jonkun intressiä.”

Eli kenen?

”Minkälaiset tahot hyötyvät siitä, että kun juhlimme meidän 100-vuotiasta itsenäisyyttämme, tulee hallituskriisi ja hallitus hajoaa?”

Vihreät? Kokoomus?

”Esimerkiksi ne, mutta mitä muita tahoja voisi olla, myös meidän poliittisen kenttämme ulkopuolelta?”

Suomen Sisu? Toki, mutta saattaahan joku Elon uudestakin ryhmästä kuulua järjestöön, ei hän sitä tiedä.

”Kuka hyötyy siitä, että semmoinen hallitus hajoaa, joka haluaa edistää EU:n puolustuspoliittista ulottuvuutta?”

”Tietenkään ei ole varmaankaan julkisuudessa esitetty mitään todisteita, miksi tällainen MV-lehti on olemassa ja mikä sen agenda on ja mistä se kumpuaa.”

Mikä se Mordor nyt sitten on?

”Onko tällaisilla asioilla myös ulko- ja turvallisuuspoliittista kytkentää? Tämä on se kysymys. Heitän sen vain ilmaan.”

Siis että Halla-ahon takana olisi Venäjä?

”Ei henkilönä, mutta palasia pitää panna yhteen ja sitten kysyä kysymykset.”

”Meidän mielestämme lähtöratkaisu ei ollut henkilökohtainen etu. Se oli isänmaan etu.” 

 

Ministeri Sampo Terho ei suostunut vastaamaan puhelimitse kysymykseen siitä, ajatellaanko hallitusryhmässä, että Venäjä on yrittänyt vaikuttaa Suomen politiikkaan. Hän lähetti sähköpostia: ”Tähän en kommentoi muuta kuin että Elo on esittänyt kysymyksen omissa nimissään.”


Simon Elo

  • Ikä: 31

  • Syntynyt Lapinjärvellä, kasvanut Lohjalla

  • Asuu Espoossa

  • Työ: kansanedustaja, Sininen tulevaisuus -eduskuntaryhmän puheenjohtaja

  • Koulutus: valtiotieteen kandidaatti

  • Perhe: vaimo ja 2-vuotias lapsi

  • Harrastukset: videopelit