Lapin Jeanne d’Arc

Lapsena Riikka Karppinen rakastui Viiankiaavan suursuohon. Sitten kaivosyhtiö tuli kertomaan, että sen alla on malmiaarre.

Hän 27.04.2018 06:00
Teksti Susan Heikkinen Kuvat Marjo Tynkkynen
Riikka Karppinen ja Helsingin Luonnontieteellisen museon hirvi.

Jos ampuisi, niin tuohon pitäisi osua. Lavan taakse.

Riikka Karppinen pysähtyy Helsingin Luonnontieteellisen museon täytettyjen hirvien eteen – ja on saman tien sodankyläläisellä suolla yksitoista talvea sitten.

Hän oli kolmentoista, jo pitempi asettaan.

Veli lähestyi hiihtäen suon toiselta laidalta. Jos metsäsaarekkeessa olisi hirvi, se pakenisi suoraan siskon eteen.

Niitä lähtikin kaksi. Uros edellä ja lehmä perässä. Hirvet huomasivat myös tytön ja karkasivat täyttä laukkaa. Lumi pöllysi.

Tyttö epäröi.

Hän oli ollut passissa harvoin eikä ollut koskaan itse kaatanut hirveä.

Kerran hän oli jättänyt ampumatta ja saanut siitä kovat haukut. Silloin oli lähdetty vasankaatolupaa käyttämään, eikä hän ollut hennonut tappaa sitä yhtä pientä, joka vilpittömästi töllisteli tuuheiden silmäripsiensä alta suoraan kiikaritähtäimeen.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö