Reijo Tossavainen: Toimittajilla on asennevamma

Eduskunnan jättäneen perussuomalaisen mielestä some vankistaa persujen asemaa.
Hän 30.4.2015 05:11
Ennen politiikkaan menoaan Reijo Tossavainen oli itsekin lehtialalla. Hän perusti Valkealan Sanomat, jonka päätoimittajana toimi parikymmentä vuotta. Tossavainen on ärhäkkä bloggaaja ja tviittaaja. © Marjo Tynkkynen

Julkisen sanan neuvosto sai huhtikuussa 2012 postia kansanedustaja Reijo Tossavaiselta (ps).

Hän oli suuttunut Iltalehdelle, jonka pääkirjoituksessa oli vaadittu Timo Soinia vetämään tiukempi raja perussuomalaisten ”muukalaiskammoiseen siipeen”. Samassa tekstissä oli käsitelty myös erilaisia poliittisia väkivaltaisuuksia ja tuotu esiin Josif Stalinin, Adolf Hitlerin ja Pol Potin nimet. Tossavaisen mielestä lukijalle saattoi jäädä kuva, että Soini kuului samaan joukkoon.

Hän oli kaivanut esiin Journalistin ohjeet ja kiinnittänyt huomiota niiden kohtaan 26: ”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.” Tossavaisen mielestä oli selvää, ettei Iltalehti ollut tehnyt näin.

Hän päätti tehdä asiasta kantelun, vaikka ei odottanut siltä paljon.

Vain muutama päivä aikaisemmin hän oli kirjoittanut Uuden Suomen blogissa, että perussuomalaisten oli turha kuvitella saavansa Julkisen sanan neuvostolta ymmärrystä.

Hänestä tämä ”niin sanottu itsesäätelyelin” toi mieleen kaalimaata vartioivan pukin.

 

Iltalehden Hitler-kirjoitus ei ollut ensimmäinen, jossa JSN joutui ottamaan kantaa perussuomalaisten halventamiseen. Aikaisemmin se oli käsitellyt muun muassa persu-sanan käyttöä ja Kirkko & Kaupunki -lehden pilapiirrosta, jossa tunnettujen perussuomalaisten näköiset tontut toivottivat muille kuin suomalaisille heteroille paskaa joulua. Molemmilla kerroilla neuvosto oli päätynyt vapauttavaan ratkaisuun.

Tossavainen ei kuitenkaan ollut kuka tahansa perussuomalainen mielensäpahoittaja. Hän oli ennen politiikkaan tuloaan toiminut itsekin lehtialalla, perustanut Valkealan Sanomat -paikallislehden ja ollut sen päätoimittajana parikymmentä vuotta.

2000-luvun alussa hän oli myynyt lehden, luopunut muistakin yrityksistään – valokuvaamosta, kiinteistönvälityksestä ja muutamasta Virossa olleesta kodinkonekaupasta – ja ryhtynyt viettämään kiertelevän vapaaherran elämää.

Kun hän sitten oli lähtenyt – tai oikeastaan palannut, entinen kepulainen kun oli – politiikkaan, hän seurasi ikään kuin vanhasta muistista, miten tiedotusvälineet kohtelivat eri puolueita.

Mitä enemmän hän luki, katseli ja kuunteli, sitä enemmän hän vakuuttui: media ei Suomessa ollut puolueeton. Vaikka toimittajat kuinka yrittivät uskotella muuta, heillä oli omat kollektiiviset suosikkinsa ja inhokkinsa. Perussuomalaisilla laseilla katsottuna vieläpä näytti, että oma puolue sai kaikkein epäoikeudenmukaisimman kohtelun.

 

Kolme vuotta myöhemmin Tossavainen on entinen kansanedustaja. Yksi kausi Arkadianmäellä riitti, ja hän luopui vapaaehtoisesti.

Hän ei valita turhautuneensa, toisin kuin jotkut muut luopujat. Eduskunnassa sai työskennellä osaavien ihmisten kanssa, omassa ryhmässä oli hyvä henki ja yksittäinen kansanedustajakin pystyi vaikuttamaan asioihin, kun vain osasi kiskoa oikeista naruista. Itse hän arvelee olleensa vaikuttamassa esimerkiksi siihen, että hallituksen kunta- ja sote-uudistukset joutuivat kentällä vastatuuleen.

Medialle hän on kuitenkin yhä katkera.

Yksi kuvaava tapaus oli, kun perussuomalaiset julkisti pari vuotta sitten niin sanotun peruskunta-piirikuntamallin. Se oli heidän ehdotuksensa siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi vastedes järjestää.

”Pidimme infon, ja sinne tuli jopa muutama toimittaja”, Tossavainen muistelee. ”Pravdakin, siis Helsingin Sanomat, oli paikalla ja teki pikku-uutisen nettiversioonsa. Sen kärki oli, että perussuomalaisten kuntamallissa on yhtä paljon sisältöä kuin Susan Ruususen Pääministerin morsian -kirjassa.”

Kului vuosi, vähän ylikin, ja Elinkeinoelämän valtuuskunnalta ilmestyi oma ehdotus, joka oli perussuomalaisten mallin kopio piirikunnan mainintaa myöten. Se esiteltiin Helsingin Sanomissa näyttävästi, ja jutussa kiiteltiin sen järkevyyttä.

”Silloin ei voinut kuin nauraa. Niin samanlaisia ne mallit olivat.”

 

Tossavaisen blogissa ja tviittauksissa saavat kuulla kunniansa muutkin kuin Helsingin Sanomat.

”Harvinaisen ilkeämielinen ja tarkoitushakuinen sepustus.” Iltapäivälehden toimittaja oli epäillyt, että hallituksen kyvyttömyys johtuu perussuomalaisista.

”Asennevamma ei näytä paranevan.” Televisiosta tuttu uutismies oli esittänyt toivomuksen, että perussuomalaiset eivät saisi ainakaan kulttuuriministerin salkkua.

”Pernaa vertasi persuja ameebaan, aivoja tuhoavaan loiseläimeen. Harvinaisen epäasiallista.” Suomen Kuvalehden päätoimittaja oli luonnehtinut Ylen haastattelussa perussuomalaisten ohjelmaa amebamaiseksi, koska siinä on monenlaisia elementtejä.

Toimittajat käyvät Tossavaisen mielestä persuvastaista kampanjaa, esittävät ala-arvoisia kommentteja, salailevat, vääristelevät, ovat ylimielisiä ja yksipuolisia – ja pesevät toisensa puhtaiksi Julkisen sanan neuvostossa.

”Minusta koko neuvoston voisi heittää roskakoriin. Sehän on pelkkä toimittajien suojelujärjestö.”

Helmikuussa Tossavainen erosi Ylen hallintoneuvostosta, kun MOT-ohjelmassa oli kerrottu perussuomalaisten riidoista ja haastateltu entisiä jäseniä, jotka kritisoivat Timo Soinin johtamistapaa.

Hän sanoo suoraan, että se oli tapa herättää huomiota tilanteessa, jossa kausi olisi muutenkin kohta päättynyt.

”Joka vaalien alla Yleisradiossa on ollut täysin tarkoitushakuisia ohjelmia, joissa persuja on mollattu. Tämäkin MOT oli tyypillinen. Ajoitus ja sisältö oli tarkkaan harkittu.”

 

Eduskuntavaalien jälkeen näyttelijä Krista Kosonen valitti, ettei vaalitulos edustanut hänen Suomeaan. Hän ei edes tunne ketään, joka äänestäisi perussuomalaisia.

Perussuomalainen-lehti kirjoitti jo viime kesänä Helsingin Kalliossa ja sen ympäristössä muhivasta ”punavihreästä kuplasta”, samanmielisten umpiosta, jossa arvoliberaalit vihreät ja vasemmistoliittolaiset elävät keskenään eivätkä edes yritä ymmärtää muualla Suomessa asuvia.

Tossavainen puhuu ”muka-suvaitsevaisista” ja ”muka-sivistyneistä” ihmisistä, joiden suvaitsevaisuus ulottuu vain omiin hengenheimolaisiin. Perussuomalaisia vihataan, koska heidän arvomaailmansa on erilainen, perinteisempi.

”Varsinkin Helsingin Sanomista tulee kuva, että siellä toimittajat tekevät lehteä toisille toimittajille Kallion–Punavuoren-alueella. Toimittajakunta voisi katsoa sillä tavalla peiliin, ettei se työssään jakaisi ihmisiä vuohiin ja lampaisiin.”

Tossavainen arvioi, että 40–50 prosenttia toimittajista on vihreitä – tai jopa enemmän, jos vihreys käsitetään ”laajemmin”. Hänen mielestään se ei voi olla näkymättä siinä, miten lehdet kirjoittavat.

”Yhdessä väitöskirjassakin osoitettiin pari vuotta sitten, että media ei kohtele persuja tasapuolisesti.”

Vaalivalvojaisissa näytettiin humalaista Teuvo Hakkaraista, joka nappaili väkeviä pullon suusta.

”Maalla on ihan tavallista, että pullo kiertää, kun miehet kokoontuvat metsästysmajalle. Tuskin kukaan toimittaja menisi tekemään juttua, kun punavihreät ajavat ratikalla puistoon juomaan punaviiniä”, Tossavainen vertaa.

Neljä vuotta sitten perus- ja muun Suomen välillä oli vielä suurempi kuilu.

”Silloin meitä katsottiin kuin jonkin pitkän tikun päästä, että ovatko nuo ihan normaaleja ihmisiäkään. Enää ei sentään säikähdetä ja mennä toiselle puolelle katua, jos persu tulee vastaan.”

 

Eivät perussuomalaisetkaan ole aivan syyttömiä siihen, millainen kuva heistä on julkisuudessa syntynyt, sen Tossavainen myöntää.

”Meille on tullut ovista ja ikkunoista todella paljon väkeä”, hän muistuttaa. ”Toisilla ei ole mitään kokemusta politiikasta, ja mukana on myös sellaisia persoonallisuuksia, jotka eivät ole sopeutuneet muihinkaan puolueisiin.”

Vie aikaa, että joukko hitsaantuu yhteen.

”Mutta eivät persut nytkään poikkea muista niin paljon kuin mediasta voisi päätellä. Meiltä nostetaan lööppeihin kaikenlaiset takahikiän varavaltuutettujen lausahdukset. Muiden puolueiden riidoista isoissakaan kaupungeissa ei aina kirjoiteta.”

Tossavainen sanoo ymmärtävänsä, että kaikkia puolueita, myös perussuomalaisia, pitää kritisoida.

”Mutta se ei saa olla tarkoitushakuista eikä yksipuolista. Koska Hesari on tehnyt hyvin kriittisen jutun vihreistä?”

 

Savusaunan löyly on pehmeä, tuoksu hiipii iholle. Tossavainen heittää lisää vettä kiukaalle ja tarttuu vuosia sitten tehtyyn vastaan.

”Kun vastan tekee juhannuksen jälkeisen täydenkuun aikaan ja sen säilyttää oikein, sitä voi käyttää vaikka kuinka pitkään. Väri vähän haalistuu, mutta lehdet pysyvät kiinni paremmin kuin tuoreessa.”

Täällä Savitaipaleella, Etelä-Karjalassa Kyynelmysjärven rannalla, Tossavainen aikoo viettää eläkkeellä puolet vuodesta. Päivät kuluvat metsätöissä, marjastaen ja sienestäen, uutisia seuraten ja kommentoiden. Syksyisin hän pakkaa matkailuauton, kiertää avopuolisonsa kanssa kuukauden Eurooppaa ja lentää Espanjasta talveksi Teneriffalle. Siellä hänellä on talo ja ”sen verran banaanipuita, että savolainen voi kutsua itseään banaaninviljelijäksi”.

Saunassa on vielä hyvä pohtia hetki median tilaa.

Tossavainen ennustaa, että 5–10 vuoden päästä maakuntalehdet ilmestyvät enää kolmesti viikossa. Postin pitää harventaa jakelua, ja sieltä katoaa tuhansia työpaikkoja. Lehtitaloissakin yt-kierre jatkuu.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.

”Kun lehdet joutuvat siirtymään nettiin, niistä tulee tavallisia kuolevaisia. Siellä ne ovat samalla viivalla kuin toiset somettajat, sillä netissä muutkin kuin perinteiset lehtitalot pystyvät toimimaan tasapäisesti.”

Kaleva-lehti julkaisi vaalien alla laskelman, jonka mukaan perussuomalaiset voittivat some-näkyvyydessä kaikki muut puolueet.

”Sosiaalinen media varmistaa, että persut säilyttävät merkittävän aseman. Jos somea ei olisi, olisimme ehkä vieläkin se vanha pieni viiden kansanedustajan puolue.”

 

Tossavaisen JSN-kantelulle kävi huonosti. Iltalehti sai neuvostolta, johon itsekin kuuluin, puhtaat paperit. Neuvosto totesi, että Soinin tasoisten poliitikkojen pitää kestää ankaraakin kritiikkiä. Sen mielestä lehti ei edes ollut rinnastanut häntä suoraan kirjoituksessa lueteltuihin hirmuhallitsijoihin.

Tossavainen otti tiedon tyynesti. Blogissaan hän ei kommentoinut sitä enää sanallakaan.