Pöllövaari

Professori Pertti Saurola suree sitä, että pöllömetsät hakataan vessapaperiksi kiinalaisille.

Pertti Saurolan pöllömetsät ovat Hauholla. Hän on tutkinut ja rengastanut viiru- ja lehtopöllöjä 52 vuotta.

Viirupöllö on kuin Cassius Clay, taitava manöveeraaja ja tinttaa kovaa, kuvailee Pertti Saurola tutkimuskohdettaan. Mutta tämä yksilö ei edes lähde pesästään.

Saurola raottaa pöntön kantta. Jotain on vialla.

Emäpöllön toinen silmä on muurautunut kiinni hyttysten pistoista.

Hän nostaa linnun kangaspussiin. Poikasille, Hauhon takametsien kevään myöhäisimmille, on omat pussinsa.

”Tämäpäs onkin sankari.”

Pesän pohjalla on puoliksi syöty vesimyyrä ja peltomyyrä. Pöllöt elävät myyrillä, mutta viime talven jäljiltä niitä on niin vähän, että Saurolan 67 parin tutkimuspopulaatiosta vain 17 aloitti pesinnän.

Vasta maassa, hyttyspuuron keskellä hän rengastaa ja punnitsee poikaset: 53 ja 56 grammaa. Emopöllö painaa 900 grammaa.

”Se on huonolle vuodelle ihan kohtuullinen paino.”

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö