Äärioikeiston kusitolppa

Historiantutkija Oula Silvennoinen on vihreä, pitää perussuomalaisia uhkana demokratialle ja tutkii natsien Suomi-yhteyksiä. Ja sehän ärsyttää.

Hän 31.01.2020 06:00
Teksti Pauliina Penttilä kuvat Marjo Tynkkynen
Historiantutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkistossa Helsingissä.
Historiantutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkistossa Helsingissä.

”Siellä se jo on, eturivissä”, kertoo historian tutkija Oula Silvennoinen Kansallisarkiston aulassa. Hän tarkoittaa Panu Huuhtasta, kansallismielisen äärioikeiston ja Suomi ensin -liikkeen aktiivia.

On 16. tammikuuta ja Tieteiden yö. Salin kaikki istumapaikat ovat täynnä. Oven lähellä väki seisoo, lisää kurkkii käytävästä.

Huuhtanen on tullut ajoissa ja saanut paikan ensimmäisen pöytärivin reunasta. Hän on striimannut verkkoon jo tovin ennen kuin illan luentosarja alkaa. Vihreä kameralaukku on pöydällä, kamera ja mikrofoni esillä.

Henkilökunta käy kertomassa Huuhtaselle, että livelähetykset luennoista on kielletty.

Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva avaa tilaisuuden kello 18.15 ja kertoo saman yleisölle. Esitykset ovat tekijänoikeuden alaisia teoksia, ja luennoijalla on oikeus päättää niiden levittämisestä. Kuvia saa toki ottaa.

Kello 18.30 Silvennoinen ja Aapo Roselius aloittavat puolituntisen luennon aiheesta Suomen sisällissodan jälkeiset heimosodat uusimman tutkimuksen valossa.

Huuhtanen jatkaa striimaamista.

Kello 18.32 tilaisuuden turvallisuusvastaava menee vartijan kanssa puhuttelemaan Huuhtasta. Huuhtanen laittaa kameran laukkuun mutta jättää linssin ulkopuolelle. Kun asiasta huomautetaan, hän siirtää kameran kokonaan laukkuun. Ääni menee edelleen verkkoon. Kello 18.36 paikalla on kaksi vartijaa. 18.37 Huuhtanen saatellaan ulos. Silvennoinen nyökkää kiitokseksi vartijoille.

Striimi jatkuu, lopuksi tuopin ääreltä. Seuraajilta ryöpsähtelee sydämiä ruutuun.

 

Kuka

Oula Silvennoinen

Ikä:

49

Syntymäpaikka:

Jyväskylä

Kotipaikka:

Helsinki

Ammatti:

historiantutkija, dosentti

Koulutus:

filosofian tohtori

Perhe:

puoliso, kaksi lasta

Harrastukset:

yleiset saunat, melonta

Häiriköt tulevat paikalle kiusaamaan, asia ei heitä kiinnosta, Silvennoinen sanoo. Siksi kuvaaminen oli kielletty. Silvennoisen mielestä striimaajien taktiikka on sama kuin koulukiusaajien: valitaan kohde, syytetään ja toistetaan kuviota hellittämättä.

”Ilma täyteen paskaa, niin osa siitä tarttuu. Sit sä oot punaviherkommunisti, kulttuurimarxisti, mädättäjä ja mitä kaikkea.”

Todellisuudessa Silvennoisen mielestä kyse on siitä, että tarvitaan vihaamisen kohde.

”Voidaan osoittaa kannattajille, että tässä on tolppa, käykää kusemassa sen juurelle.”

Silvennoinen on monella tapaa otollinen tolppa, myös perussuomalaisille.

Hänen väitöskirjansa Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä vuosina 1933–1944 ilmestyi 2008. Siitä lähtien hän on tutkinut fasismiin ja äärioikeistoon liittyviä teemoja. Hän on ollut mukana kirjoittamassa tietokirjoja, joissa on kritisoitu Lauri Törnin sotasankarimyyttiä, luotu kokonaiskuvaa fasismista Suomessa ja kerrottu nationalistien Suur-Suomi-unelmista.

Silvennoinen on vihreä. Hän ryhtyi puolueen ehdokkaaksi kevään 2019 eduskuntavaaleissa ja liittyi jäseneksi. Hän pitää perussuomalaista puoluetta äärioikeistolaisena ja on sanonut sen julkisesti esimerkiksi Ylen A-studiossa heinäkuussa 2019. Hän on mukana Silakkaliikkeessä, joka toimii muun muassa rasismia vastaan.

Päälle päätteeksi hän on huoliteltu: Kansallisarkistossakin hän luennoi yllään istuva puku, jota koristaa liilansävyinen taskunenäliina.

Silvennoinen ei usko, että hänen tutkimuksensa muuttaisi kuvaa Suomen osuudesta holokaustiin. ”Oleellista on kuvata valintojen polku.”

Staatspolizeistelle, lukee kellastuneen paperin yläreunassa. Saksasta saapuneeseen kirjeeseen on tehty merkintöjä ainakin kahdella eri kynällä. ”Tulee ehkä jo 24/1!”, lukee sinisellä. ”saapui 22/1-39 hl. Wellamolla klo 16.70, asuu Kleinehin hotellissa”, jatkaa lyijykynämerkintä.

Kansallisarkiston tutkijasalin pöydällä on kolme vihreänharmaata pahvikansiota. Niissä on erittäin salaisia kirjeitä vuosilta 1937–1944. Kirjeenvaihtoa on käyty Saksan ja Suomen turvallisuuspoliisien välillä.

Silvennoinen on tehnyt muistiinpanoja. Aihetunnisteiksi hän on merkinnyt #ulkomaalaisvalvonta, #kommunistivalvonta, #vastavakoilu. Tuolloin viranomaisilla on ollut tieto kaikista Suomessa olleista ulkomaalaisista.

Tekeillä on tutkimus holokaustista, kokonaisselvitys Suomen osuudesta.

”Suomi osallistui sotaan Saksan liittolaisena, ja meiltä puuttuu yleisesitys aiheesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimus on pystynyt osoittamaan, että suomalaisilla on asian kanssa paljon enemmän tekemistä kuin sodanjälkeisenä aikana on uskottu ja uskoteltu.”

Vuonna 2017 Suomen Akatemia myönsi viiden vuoden rahoituksen Silvennoisen tutkimukselle Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa.

Tarkoitus on koota tietoa kattavasti eri arkistoista. Suomen lisäksi niitä on Virossa ja Latviassa. Tukholmassakin täytyy käydä. Syksyllä 2017 Silvennoinen matkasi Saksaan ja vietti seitsemän kuukautta eri arkistoissa. Ensi syksynä hän aikoo Washingtoniin. The National Archives voi olla aarreaitta. Amerikkalaisilla oli sodan aikana ahkeraa tiedustelutoimintaa Suomessa.

Suomalaisia koskevien tietojen hakeminen on toisinaan työlästä. Silvennoisella on kokemusta. Jo väitöskirjaa tehdessään hän kävi Washingtonin-arkistossa. Kokenut arkistoveteraani johdatti hänet yhdestä ovesta sisään. Kun loisteputket alkoivat syttyä, paljastui ”jalkapallokentän kokoinen halli” täynnä lattiasta kattoon ulottuvia, sähkömoottorilla liikkuvia arkistohyllyjä.

Arkistoissa on luettelot, joiden perusteella aineistoa haetaan. Kaikki luettelot eivät vielä ole digitaalisia. On siis luettava ja selvitettävä, mitkä mapit kannattaa katsoa.

”Historiantutkimus on edelleen sitä, että yksinäinen ihminen istuu pyllyllään ja selaa papereita.”

Palkinto tulee, kun palat loksahtavat kohdalleen ja silppuinen tieto saa merkityksen.

Silvennoinen ei odota, että hänen tutkimuksensa muuttaisi massiivisesti kuvaa Suomen osuudesta holokaustiin. Suomi ei esimerkiksi toteuttanut Suomen juutalaisten massamurhaa, se fakta tuskin muuttuu.

”Oleellista on kysyä, miten Suomen toiminta oli mahdollista. Se poliittisten ja moraalisten valintojen polku, joka johti lopputulokseen, on tärkeää kuvata.”

 

Tammikuussa 2020 perussuomalaiset tarttuivat holokaustitutkimukseen. Entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen paheksui Twitterissä Suomen Akatemian parin vuoden takaista rahoituspäätöstä. Hänen mielestään tutkimus on rahan haaskausta.

Kansanedustaja Ville Tavio (ps) kirjoitti Twitterissä, että yliopistoihin on pesiytynyt agitaattoreita, jotka ”yrittävät naamioida porpagandansa tieteeksi”:

Tutkijat tuohtuivat. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja kirjoitti blogissaan, että tiedettä ei pidä rajoittaa poliittisesti. Sen rahoitus on tiukassa ja arviointi tarkkaa.

He avasivat, että tutkimukselle myönnetty 434 485 euroa on sama kuin muiden yhtä laajojen hankkeiden. Eikä se ole Silvennoisen palkka, siitä maksetaan kaikki kulut.

Silvennoinen sai valtavan määrän tsemppiviestejä.

Täysi tuki @oula_silver.” ”Hieno homma! Aihetta on syytäkin tutkia ja tehdä tiettäväksi.

Silvennoinen itse napautteli Twitterissä.

Vähänhän Reijolla ja ystävillään on pitkät piuhat, puhutaan kuitenkin vuonna 2017 myönnetystä rahoituksesta. Haukankatse ei ole terävimmillään nyt :)

Sellaisen hankkeen, jota tuo joukko ryhtyy oikein porukalla haukkumaan, täytyy olla oikeilla jäljillä.

Verkkosivuillaan Silvennoinen kirjoittaa, että ”todellinen uhka on yhteiskunnan polarisaatio”. Twitterissä hän kuitenkin käy perussuomalaisia vastaan ärhäkästikin. Hänen mukaansa sovinnollinen suhtautuminen ei toimi, kun toinen lietsoo vihaa, epäluuloa ja epäluottamusta.

”Jos lähtee loputtomasti välttämään polarisoitumista, niin lopputulos on jotain muuta kuin mihin pyrkii.”

 

Oula Silvennoinen ja Mikko Vesa vilvoittelevat Kotiharjun Saunan edustalla Helsingin Kalliossa. Saunassa Silvennoinen rentoutuu. Siellä ei puhuta politiikkaa, ainakaan vakavasti.

Oula Silvennoinen ja Mikko Vesa vilvoittelevat Kotiharjun Saunan edustalla Helsingin Kalliossa. Saunassa Silvennoinen rentoutuu. Siellä ei puhuta politiikkaa, ainakaan vakavasti.

Silvennoinen kiinnostui vihreistä ympäristöasioiden vuoksi. Myöhemmin tuli huoli demokratiasta.

Vuonna 2015, maahanmuuttokeskustelun käydessä kiivaana, Silvennoinen alkoi perehtyä netissä perussuomalaisten toimintaan. Hän seurasi myös sellaisia ryhmiä kuin Rajat kiinni ja Suomi ensin, joissa pyöri perussuomalaisten kannattajiksi identifioituvia kirjoittajia.

”Se mikä siellä näkyi, ei ollut kaunista eikä hyvää.”

Silvennoinen eristäisi perussuomalaiset: yhdenkään kunniallisen puolueen ei hänen mielestään pitäisi lähteä näiden kanssa samaan hallitukseen.

”He tavoittelevat valtaa. Ei tarvitse kuin avata Hommaforum, niin siellä puhutaan 51 prosentin ääniosuudesta, joka mahdollistaisi puolueen yksinvallan.”

Kaikki puolueen jäsenet eivät toki Silvennoisen mukaan ole ”käsi ojossa hyppiviä äärioikeistolaisia”. Perussuomalaiset ovat onnistuneet mobilisoimaan ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole löytäneet kanavaa näkemyksilleen.

”Vähän kuin Lapuan liike aikanaan.”

Kun puolue oli hallituksessa, se hajosi ja kannatus laski. Mutta se ei Silvennoisen mukaan tarkoita, että niin kävisi uudelleen. Unkarin Viktor Orbánia hän pitää hyvänä esimerkkinä siitä, miten demokratiassa voi kaapata vallan.

Ääriesimerkiksi hän ottaa Hitlerin. Tämäkin oli järjestelmän sisällä ja yritti sinnikkäästi valtakunnankansleriksi. Lopulta Hitler onnistui, ja pian hän oli jo diktaattori.

Eduskuntavaalikampanjasta Silvennoinen innostui.

”Hiton mielenkiintoista. Suosittelisin jokaiselle asettumista ehdolle poliittiseen tehtävään. Siinä oppii, miten demokratia toimii, miten käytännössä tehdään politiikkaa.”

Hän sai 1 299 ääntä, läpipääsy olisi vaatinut yli tuhat ääntä enemmän. Ensikertalainen tulee harvoin valituksi, Silvennoinen toteaa.

Mutta uudelleen voisi koettaa. Kampanja pitäisi aloittaa aiemmin.

 

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä huomautti Facebookissa 12. tammikuuta, että kansanedustajien kannattaisi noudattaa pidättyväisyyttä Suomen Akatemian kaltaisen tahon tutkimusrahoituspäätösten arvostelussa. Mutta myös poliittisesti aktiivisten tutkijoiden pitäisi olla varovaisia, etteivät tee karhunpalvelusta tieteelle:

”Jos tutkija lähtee väittelemään poliitikkojen kanssa siitä, mikä on hyvää ja kannatettavaa politiikkaa, ei ole rehellistä toimintaa pyrkiä suojautumaan vasta-argumenteilta ja kritiikiltä vetämällä päälleen puolueettoman tutkijan kaapua.”

Kansanedustajien kannattaisi noudattaa pidättyväisyyttä Suomen Akatemian kaltaisen riippumattomuuteen, puolueettomuuteen…

Julkaissut Markku Jokisipilä Sunnuntaina 12. tammikuuta 2020

Silvennoinen ei ymmärrä kritiikkiä.

”Demokratiassa osallistuminen yhteiskuntaan on kansalaishyve.”

Hänen mielestään poliittinen aktiivisuus ei vaikuta siihen, miten hän tekee työtään. Tutkijana häntä kiinnostaa päästä perille historian tapahtumista – silloinkin, kun ne eivät ole hänen mielensä mukaisia.

Suomessa on kautta aikojen ollut esimerkiksi poliittisesti aktiivisia professoreita. Nytkin Silvennoisen naapurihuoneissa Helsingin yliopistolla istuu hänen mukaansa eri puolueiden, myös perussuomalaisten kannattajia.

Jokisipilä on varoittanut, ettei fasismia pidä nähdä kaikkialla.

Kun on perehtynyt kansallissosialistien valtaannousuun, ei Silvennoisen mukaan voi olla vertaamatta nykyisyyttä siihen.

”Tapa toimia poliittisena puolueena järjestelmän sisällä ilman mitään kunnioitusta demokratiaa, tasavaltaa tai parlamentarismia kohtaan. Se on ihan ilmeinen vertauskohta.”

Sisältö