Naisasianaurattaja
Kaisa Pylkkänen on feministikoomikko, jonka ihannemaailmassa sukupuolella ei olisi väliä.
Kun Kaisa Pylkkänen pari vuotta sitten lensi Lontoosta Meksikoon, hänen vieressään istui harmaantunut brittimies. Kaksikko esittäytyi. Kun mies kuuli, että vierustoveri on Suomesta, hän kertoi työskennelleensä suomalaisten rallikuskien kanssa 1970-luvulla.
Pylkkänen antoi näytteen ”rallienglannista”, monien suomalaisten kankeasta tavasta ääntää englantia.
”Mies sanoi, että ’se meni melkein oikein’. Sitten hän alkoi miesselittää, millainen suomalainen aksentti oikeasti on”, Pylkkänen sanoo.
Tällaisia holhoavia ja mitätöiviä asenteita naiset joutuvat Pylkkäsen mukaan jatkuvasti kohtaamaan. Siksi hän on vakaumuksellinen feministi, minkä hän kertoo myös stand up -esityksissään: ”Olen feministi, tai kuten miehet sanovat, sinkku.”
Sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat olleet Pylkkäsen kymmenvuotisen koomikonuran keskeisiä teemoja.
Miksi naiset syyllistyvät vaikka mistä ja miehet eivät juuri mistään? Miksi naisista puhutaan kuukautisten takia hormonaalisesti epävakaina, vaikka testosteroni vaikuttaa miesten ajatteluun jatkuvasti? Miksi draamat kertovat pääasiassa nuorista ja miehistä, vaikka vaihdevuosioireiden kanssa painivan naisen elämä on yhtä vuoristorataa?
Video: ”Miehillä on ihailtava itsetunto, mä olen aina kadehtinut sitä…” Ote Stand up! -tv-sarjasta. Lähde: Suomen Stand Up Club/Youtube.
”Ensimmäisinä vuosina sain jatkuvasti palautetta, että voisit olla tosi hyvä koomikko, jos jättäisit nuo feministijutut pois. En totellut”, Pylkkänen sanoo.
Helmikuussa hänet palkittiin koomikkojen Jorma-gaalassa sekä vuoden koomikkona että vuoden komiikkateoksi valitun All Female Panelin jäsenenä yhdessä Ida Grönlundin, Saana Peltolan, Helena Pölläsen ja Anna Rimpelän kanssa.
Postikortissa nainen on kirjakaupan tiskillä. Naismyyjä toteaa hänelle: ”Tämä on feministinen kirjakauppa – täällä ei ole huumoriosastoa!”
Psykiatri-isä oli ripustanut tämän mielestään hauskan kortin Pylkkäsen lapsuudenkodin vessan seinälle. Sen viesti syöpyi tyttären mieleen.
”Ajattelin pitkään, että feministit ovat huumorintajuttomia, rintsikoita polttavia hulluja.”
Pylkkänen kertoo olleensa isin tyttö, joka pelasi mieluiten isän kanssa korttia tai šakkia ja viihtyi poikaporukoissa. Speden tuotantojen, Dallasin ja muiden tv-ohjelmien kautta hän sai käsityksen, että naiset ovat tyhmiä ja tylsiä.
”Ajattelin, että naiset kelpaavat vain joko kiukkuiseksi vaimoksi, jota kaikki vihaavat, tai sihteeriksi, jota pannaan. En halunnut olla poika, mutta halusin kaikkea mitä poikien ja miesten katsottiin edustavan: älyä, hauskuutta, voimaa, karismaa, taitoa.”
Teini-iässä hän oli anarkistipunkkari ja kapinoi porvarillista sukutaustaansa vastaan. Äidin puoleinen suku oli täynnä itsenäisiä feministejä ja koulutettuja naisia. Isoäidin siskot olivat kaikki korkeakoulutettuja, ja toimittajaäiti teki Ylellä televisio-ohjelmia.
Pylkkänen muistaa vielä parikymppisenä sanoneensa, ettei todellakaan ole feministi. Hän rakasti komediaa ja samastui sitä tekeviin miehiin. Pylkkänen halusi tehdä jotain suurta, kuten ohjata elokuvia tai nousta yhteiskunnalliseksi suunnannäyttäjäksi. Pitkään hän kuitenkin ajatteli, ettei se ollut naisille oikeasti mahdollista.
”Oli toki esimerkkejä naissankareista, mutta heille kävi aina huonosti. Jeanne d’Arc poltettiin roviolla, Indira Gandhi murhattiin. Kalevalassa Aino annetaan kauppatavarana vaimoksi ja hukuttautuu.”
Vasta aikuisiässä Pylkkänen ymmärsi, että ongelma ei ollut naisissa vaan ympäröivässä todellisuudessa.
”Naiset määriteltiin vain miesten tarpeiden ja toiveiden kautta eikä heitä itseään kuunneltu.”
”Vielä vuosituhannen vaihteessa monessa tv-firmassa nuoret naiset tekivät työt samalla kun äijät sikailivat menemään ympäri kaupunkia.”
Ennen stand up -uraansa Kaisa Pylkkänen ehti toimia pitkään käsikirjoittajana. Näytelmiä hän oli tehnyt siskonsa ja kavereidensa kanssa jo pikkulapsena. Niistä yhden juoniselostus on säilynyt.
Näytelmässä Pylkkänen esitti presidenttiä naisten asuttamalla planeetalla. Kun rantaan ajautui kaljapulloja, naiset ymmärsivät, että heidän planeetallaan oli käynyt miehiä.
”Naispresidentti ja naispääministeri korkkasivat oluet ja alkoivat miettiä, mitä tarkoittaa, että miehet kuulemma ovat naisten vastakohtia. Sitäkö, että he ovat sinisiä, tai liiloja?” hän kertoo.
Aikuistuttuaan Pylkkänen lähti opiskelemaan elokuvantekoa Englantiin. Kun hän valmistui, hänen miespuoliset kämppiksensä ehdottivat, että kolmikko perustaisi firman. Työnjakokin olisi selvä. Toinen miehistä ohjaisi ja tuottaisi, toinen kuvaisi, ja Pylkkänen hoitaisi assistentin hommat.
”He halusivat minun pitävän juoksevista asioista huolen, jotta saisivat itse taiteilla. Onneksi tajusin kieltäytyä. Myös kilpailu tuntui Briteissä niin kovalta, että päätin palata Suomeen.”
Suomessa Pylkkänen on toiminut pääkäsikirjoittajana muun muassa sarjoissa Uutishuone, Käenpesä ja Pientä laittoa sekä kirjoittanut poliittisia satiireja Yle Leaks ja Itse valtiaat.
Alku ei silti ollut helppo.
”Vielä vuosituhannen vaihteessa monessa firmassa oli ihan tyypillistä, että nuoret naiset tekivät melkein kaikkien hommat samalla kun äijät kärjistetysti sanoen sikailivat menemään ympäri kaupunkia.”
Hän kertoo, ettei itsekään uskaltanut kieltäytyä juoksevien asioiden hoitamisesta vielä sittenkään, kun toimi pääkäsikirjoittajana. Sen vuoksi itse käsikirjoittamiselle jäi aikaa lähinnä iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.
”Työviikot venyivät aivan järjettömiksi. Lopulta varapatteritkin olivat tyhjät ja heräsin pari tuntia ennen töihin lähtöä itkemään.”
Hän jäi sairauslomalle, ja sen jälkeen toiselle. Voimat eivät kuitenkaan palanneet.
”Otin lopputilin, kun tajusin, ettei työn määrä ole vähenemässä. Pari vuotta meni päästä takaisin työkuntoon.”
Vaikka Pylkkänen sai toivuttuaan kiinnostavia töitä, hän koki, että sukupuoli oli este täyden luottamuksen saavuttamiselle.
”Mitä poliittisempia aiheita käsittelin, sitä herkemmin kykyäni selviytyä naisena työstäni epäiltiin. Se pisti raivoksi. Peniskö ne käsiksetkin kirjoittaa?”
Myöhemmin hän on käsitellyt tämäntyyppisiä kokemuksia sooloshow’ssaan Ei penistä, ei tietoa.
Video: ”Nykyään olen tämmönen uraäiti, ja vähän ehkä liioittelen, kun sanon äiti…” Ote Stand up! -tv-sarjasta. Lähde: Suomen Stand Up Club/Youtube.
Helmikuisena keskiviikkoiltana Pylkkänen seisoi täpötäyden kalliolaisravintolan lavalla. Hän emännöi aloitteleville koomikoille tarkoitettua open mic -iltaa ja lämmitteli yleisöä.
”Olen susipaska parisuhteissa. Viimeisinkin tyssäsi lautapeliin. Kuvailin sananselityspelissä sanaa ’katkera’, että sellainen sinusta tulee, jos petän sinua. Mies sanoi vähän liian nopeasti ’leski’.”
Yleisö hörähti nauruun. Brexitiä koskevalle vitsille hymähdeltiin hillitymmin.
Show’n jälkeen Pylkkänen lähetti sähköpostia: ”Kuten näit, päivänpolitiikkaa ei stand upissa juuri kannata kommentoida, koska se ei sytytä yleisöä.”
Stand upin pariin Pylkkänen päätyi, kun hän alkoi kaivata mahdollisuutta tehdä kaiken itse. Käsikirjoittajana hän joutui tekemään loputtomasti kompromisseja työryhmän, tuottajan ja tilaajan toiveiden vuoksi.
Ensimmäinen keikka oli oulunkyläläisen klubin uusien koomikkojen illassa. Lavalle meneminen kauhistutti. Yleisön nauru tuntui kuitenkin niin palkitsevalta, että sitä oli saatava pian lisää.
”Jäin kerrasta koukkuun.”
Viime vuonna Pylkkäsellä oli 125 keikkaa ympäri Suomea sekä Los Angelesissa, Seattlessa, Portlandissa, Berliinissä, Prahassa ja Tallinnassa. Stand upista hän on vihdoin löytänyt omimman elementtinsä.
”Stand up on esitystaiteen punkkia. Siinä voi koetella soveliaan rajoja. Rakastan myös sen armottomuutta. Palaute on välitön, joko saat naurut tai et.”
Parhaimmillaan stand up on Pylkkäsen mielestä kuin kapellimestarin työtä.
”Joskus kaikki menee kohdalleen ja syntyy eräänlainen kollektiivisen tajunnan kokemus: tuntuu, että esiintyjä ja yleisö ajattelevat samoja ajatuksia samaan aikaan.”
Kun Pylkkäseltä kysyy peloista ja niiden käsittelystä, hän silmin nähden harmistuu. Peloille ei saa antaa periksi tai peli on menetetty, hän puuskahtaa.
Pylkkäsen mielestä varsinkin naiskoomikoilta kysellään liian paljon stand upiin liittyvästä häpeästä, peloista ja lavakuolemista.
”En muista lukeneeni haastatteluja, joissa Sami Hedbergiltä tentattaisiin niistä”, hän sanoo.
Oma ulkonäkö, sekoilu, alkoholinkäyttö, mokat. Monet naiskoomikot nauravat muun muassa näiden teemojen tiimoilta itselleen. Pylkkäsenkin esityksiin sisältyy vitsailua esimerkiksi omasta käytöksestä kuukautisia edeltävän pms:n aikaan.
Itseä pilkkaavan huumorin vaikutuksista on keskusteltu erityisesti viime vuosina. Stand upin maailmantähti, australialainen Hannah Gadsby ilmoitti ylistetyssä Nanette-show’ssaan (2018), että hän lopettaa komedian tekemisen kokonaan, koska itseä vähättelevä huumori vahvistaa hänen kaltaisensa vähemmistöjen edustajan traumoja ja vallitsevia valta-asetelmia.
Pylkkänen ymmärtää Gadsbyn ajatuksen.
”Jos Gadsbyn kaltainen queerlesbo alkaa vitseillään lunastaa lesbostereotypioita, hän tulee vahvistaneeksi niitä ja nöyryyttäneeksi itseään.”
Hän kuitenkin muistuttaa, että kaikesta voi vitsailla. Onnistuminen riippuu siitä, miten vitsit rakentaa ja mihin vitsin kärki kohdistuu.
”Jos vitsailee homoseksuaaleista ja vitsin kohteena ovat uskonnolliset konservatiivit, jotka eivät osaa suhtautua homoihin, vitsin kärki osuu ylöspäin, niihin jotka tuomitsevat heikommassa asemassa olevia.”
Gadsby ei todellisuudessa jättänyt komediaa ilmoituksensa jälkeen. Nanetten seuraajassa Douglasissa (2019) hän käänsi katseen entistä tiukemmin valtarakenteisiin. Show’ta on pidetty sekä äärimmäisen hauskana että herättelevänä.
Video: All Female Panel – Pako Espanjasta -dokumentti löytyy Yle Areenasta. Lähde: Yle.
Pylkkänen oli All Female Panelin kanssa Espanjassa keikkamatkalla, kun Suomessa alettiin valmistella poikkeustilaa koronaepidemian vuoksi. Kotimatkalla Pylkkänen sairastui kuumetautiin, jonka oireet vastasivat kuvausta koronasta. Nyt hän on parantunut ja pikadokumentti All Female Panel – Pako Espanjasta valmis, mutta kevään keikat on peruttu ja talous koetuksella.
Eikä ole edes euroviisuja! Pylkkänen oli hankkinut lentoliput kisapaikalle Rotterdamiin. Finaalin sijaan järjestetään tv-show, jossa nähdään kaikki kilpailukappaleet.
”Katson sen ystävieni kanssa, ja pistämme pystyyn oman raadin.”
Pylkkäsen mielestä euroviisuissa tasa-arvon unelma on hetken totta.
”Kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, ja kaikkia tsempataan. Sukupuolella ja seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä.”
Kun viisukupla h-hetken jälkeen puhkeaa, Pylkkänen vajoaa aina vähäksi aikaa masennukseen.
”Loppuvuoden kaikki sitten vituttaa entistäkin enemmän.”