Naamiosankari Rendel syntyi Jesse Haajan kouluvihkoon – Nyt supersavolainen kostaa valkokankaalla

”Mikkeli on Suomen Gotham”, sanoo ensimmäisen suomalaisen supersankarielokuvan luoja.
Hän 19.5.2017 13:13
Teksti Susan Heikkinen – Kuvat Petri Kaipiainen

Rendel-elokuva tuli maksamaan 1,3 miljoonaa euroa, Jesse Haaja kertoo. ”Kun jenkit näkivät trailerin, he hämmästelivät, että miten se on saatu tehtyä niin halvalla.”

Huoneen numero on 412. Ovessa lukee Rendel.

”Asuu täällä aina, kun käy seudulla kostamassa”, lohkaisee hotellinjohtaja avatessaan oven.

Seinät ovat mustat, kuten lampunvarjostimetkin. Yöpöydät ovat elokuvarekvisiittana käytettyjä puulaatikoita. Parivuoteen mustaa satiinista päiväpeitettä koristaa rikollisorganisaation logo.

Synkkä supersankari Rendel valvoo hotellivieraan unta kolmelta suunnalta: elokuvajulisteena, seinänkokoisena valokuvana ja numeroituna kumimaskina, jonka voi halutessaan ostaa matkamuistoksi hintaan 120 euroa.

Ikkunasta näkyy pubi, kerrostalojen välissä kevättuulessa lepattavat lakanapyykit ja elokuvan trailerista tuttu Mikkelin tuomiokirkon kellotorni.

”Mikkeli on Suomen Gotham”, sanoo huoneen suunnittelija ja Rendel-elokuvan ohjaaja Jesse Haaja, ainakin puoliksi tosissaan. Supersankarigenre on kansainvälinen ja siitä vänkä, että elokuvafanit ovat parhaimmillaan fanaattisia. Jos elokuva uppoaa yleisöön, on aivan mahdollista, että Mikkelin torille pelmahtaa vielä joskus bussilasteittain elokuvan tapahtumapaikoille pyhiinvaeltavia faneja kuminaamareissaan.

Ja he ostavat kaikkea, mihin elokuvassa on joku koskenut. Huoneen punaisella sametilla verhoillun lepotuolinkin saa mukaansa, jos tarjoaa tarpeeksi. Se on teetetty Aake Kallialalle kohtaukseen, joka leikkautui lopullisesta elokuvasta pois.

Ensi-ilta on syyskuussa. Elokuvaväki näkee Rendelin Cannesin elokuvajuhlilla jo 17. toukokuuta.

Elokuvan maisema paljastuu sille, joka istuu huoneen 412 pytylle: kylpyhuoneen oven sisäpintaan on kirjoitettu synopsis.

Lähitulevaisuuden Mikkeli, suomalainen dystopiakaupunki. Rikollinen monialakorporaatio Vala ja testaamaton rokote. Tavallinen mikkeliläinen perheenisä muuttuu naamioiduksi kostajaksi, joka ryhtyy väkivaltaiseen vastarintaan.

Hotellihuone on haluttu. Bisnesmatkaajia kiinnostaa ammatillisestikin, kuinka tuotetta markkinoidaan isoksi ilmiöksi ilman miljoonabudjetteja.

”Ja jos sattuu olemaan sinkkumies, saa hotellin complimentaryna vielä Rendel-kondomin”, Haaja hymähtää.

Fuck like a superhero, siinä lukee.

Onko supersavolaisella supervoimia?

UUUFH!

Rendelin esiaste ähkäisee paksuin kirjaimin vanhalla paperiarkilla Jesse Haajan oman mainostoimiston kellarissa.

Jesse’s Arts presents. Taide: Jesse Haaja Teksti: Jesse Haaja. Jesse 1998.

Hän selaa paksua nippua. ”Tuo on löytynyt mummin arkistoista… täällä on matematiikan vihkoja…”

Kaikki alkoi figuureista, muoviukkeleista.

He-manit olivat ensimmäiset, noin vuonna 1993. Sitten oli Turtles-vaihe. Sitten poika hurahti Hämähäkkimieheen ja keräsi television animaatiosarjan kaikki hahmot.

Lelujen keräily oli 15-vuotiaana jo sen verran noloa, että kartuttaessaan kokoelmaansa Varkauden Prismassa hän pyysi figuurinsa lahjapakettiin.

Rendel syntyi Könönpellon koulussa yläasteen matematiikan ja ruotsin kouluvihkoihin.

Jesse Haaja oli saanut käsiinsä aivan uudenlaista sarjakuvaa: Todd McFarlanen Spawnin. Hän ällistyi: voiko sarjakuva olla tällaista? Syvällisiä tarinoita, missä joku kuolee oikeasti?

Ja entäs Frank Millerin vakava, karski Batman-versio Dark Knight?

”Se oli rakastuminen.”

Haaja kopioi suosikkihahmoja vihkoihinsa.

”Sitten jollain tunnilla 13- tai 14-vuotiaana piirsin hassunnäköisen hahmon, joka ei oikein muistuttanut niistä ketään, mutta vähän etäisesti kaikkia. Kaveri sanoi, että onpa hieno. Piirsin sitä sitten joka päivä 2–3 vuotta erilaisissa tilanteissa.”

Ensin hahmot ja maailma, sitten kokonainen supersankarisarjakuva. Pojan tietokone oli Dell, siitä hän kieputteli sankarin nimen.

Rippileirillä joroislaisessa leirikeskuksessa oli hyvää aikaa tussata luonnokset lopullisiksi sivuiksi.

Jo silloin olivat muotoutuneet Rendel-elokuvan tarinan lähtö ja maali: miksi päähenkilöstä tulee Rendel ja mihin kaikki päättyy.

Siinä välissä lähinnä tapeltiin.

”Alkuperäisessä suunnitelmassa sillä oli supervoimia, sähkölataus käsissä. Mutta se ei oikein tuntunut tältä päivältä.”

Niin, onko supersavolaisella supervoimia?

”Niin, eihän sitä tiiä!”

Onko se edes sankari vai paremminkin kostaja?

”Sehän riippuu vähän, että kenenkä vinkkelistä…”

Jesse Haajan ensimmäiset supersankariluonnokset syntyivät kouluvihkoon.

Jesse Haajan ensimmäiset supersankariluonnokset syntyivät kouluvihkoon

Poika haaveili muuttavansa Amerikkaan sarjakuvapiirtäjäksi, mutta tytöt alkoivat kiinnostaa enemmän. Arvokas hämiskokoelma meni myyntiin.

”Myin sen Keltaisessa pörssissä, että sain mopoon bensaa.”

Varkauden käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta hänet kiskaistiin töihin jo ensimmäiseen harjoittelupaikkaan mainostoimistoon.

Rendel jäi varjoihin odottamaan.

Se odotti, että mies luo 16 vuotta visuaalista ammattitaitoa ja verkostoja mainonnan ja markkinoinnin parissa. Sitten se vaani tuolin takana sinä iltana maaliskuussa 2014, jolloin omaa menestyvää toimistoa pyörittänyt mies istui omakotitalossa viskilasi kädessä.

Oli takassa tuli ja jaloissa koira, lapsi nukkumassa.

Pitkään piinannut päänsärkysairaus oli saatu kuriin. Hän oli kolmikymppinen.

Elämä oli täydellistä, mutta jotain puuttui. Rendel astui varjoista.

”Päätin, että teen leffan.”

Tosin sen piti olla lyhytelokuva.

Jos laittaa maskin päähänsä, ei sitä saa enää pois.

Traileri synkästä naamiosankarista ja hänen väkivaltaisesta maailmastaan syntyi yhdessä päivässä, viiden hengen työryhmällä.

Se oli amatöörimainen ja siivottiin sittemmin pois internetistä, mutta rummutus herätti rahoittajat.

Elokuvan syntytarina oli vastustamaton: teinipoika piirtelee hahmon ja tekee siitä aikuisena elokuvan. Ja vieläpä ensimmäisen suomalaisen lajissaan.

Elokuva sai levityssopimuksen ja tukijoita, ja kaikki tuntuivat odottavan täyspitkää elokuvaa.

Mutta Haaja tiesi, miten kaiken voi muuttaa rahaksi: rahoittajat saivat vastineeksi esimerkiksi näkyvyyttä elokuvassa, verkossa tai kuvausryhmän autojen teippauksissa.

Rahoittajia kertyi lopulta lähes 500, summat vaihtelivat 50 eurosta 70 tuhanteen. Mikkelin ja Varkauden kaupungit mainitaan lopputeksteissä isoimmin. Suurimman osan tuesta haali Haaja henkilökohtaisesti, sillä häneen hanke henkilöityi.

Häneltä on kysytty monta kertaa, että jos hän olisi tiennyt mitä on tulossa, tekisikö hän elokuvan uudestaan. Ennen hän vastasi aina, että ihan varmasti tekisi.

Nyt, kun elokuva on viime säätöjä vaille valmis, hän ei ole enää ihan varma.

SK-video: Jesse Haaja luonnostelee tällä kertaa Rendelin sijaan Batmanin.

Tiililattialla muumioituu höyhennetty pulu. Vanha noki ja diesel lemahtavat. Oven rämähdys jää kaikumaan autioon halliin.

Mikkelin ratapihan veturitallit ovat Rendelin maisemaa. Täällä nimiosan esittäjä Kris Gummerus ahdettiin ensimmäistä kertaa kumi- ja nahka-asuun ja testattiin, miltä supersankarin liikehdintä näytti.

Elokuvassa Rendel joutuu tekemään valinnan: jos hän laittaa maskin päähänsä, hän ei saa sitä enää pois. Sellaisen valinnan teki Jesse Haajakin, kun elokuvaprojekti paisui. Ei ollut enää vaihtoehtoa perääntyä.

Pääosa elokuvasta kuvattiin Kajaanissa, Renforsin vanhalla tehdasalueella.

Haaja saapui ensimmäiseen kuvauspäivään suureen parkkihalliin ilman vähääkään kokemusta elokuvan ohjaamisesta, mutta 150 hengen työryhmä piti hänestäkin huolta.

”Ensimmäinen toi kahvikupin. Toinen tuli ja sanoi, että sä istut tossa ja monitori on tossa.”

”Ymmärsin jo varhain, että minun on saatava ympärilleni minua parempia ihmisiä. Se onnistui. Ihmiset, jotka olivat tehneet elokuvia, tiesivät miten se toimii. Aina kun lähdin väärille raiteille, joku tuli sanomaan, että nyt keskity tähän asiaan. Kahden viikon päästä tuntui, että sitä olisi tehnyt aina.”

Näyttelijöiksi hän halusi hyviä ammattilaisia, mutta ei liian isoja nimiä, ettei jäätyisi itse kuvauksissa. Matti Onnismaa, Rami Rusinen ja Aake Kalliala ovat elokuvan suurimpia konnia.

Ohjaajan tehtävä oli loppujen lopuksi yksinkertainen: ”Pitää huoli siitä, että se mitä näen ruudulla, on juuri minulle hyvä. Ja toivoa, että muutkin tykkäävät siitä.”

Käsikirjoituksen muokkasivat lopulta ammattilaiset, viimeisen version viimeisteli Pekka Lehtosaari. Vain muutama kohtaus on Haajan kynästä. Ja juuri hän halusi mukaan sen pakollisen kliseen: supersankari korkealla paikalla patsastelemassa tietyllä tavalla kuvattuna.

Tekijät tajusivat, että he eivät voi ottaa Rendeliä liian vakavasti.

”Mehän lähdettiin tekemään todella todella synkkää elokuvaa, jossa ei hymyillä eikä naureta. Mutta kumipukuun pukeutunut kaveri synnyttää väkisinkin komiikan kohtia.”

”Annettiin huumorin sitten tulla läpi.”

Dialogiin ja puhumiseen Haaja keskittyi paljon. Puheen epäluontevuus on aina häirinnyt häntä suomalaisessa elokuvassa.

”Jos annoit näyttelijälle repliikin, suurin osan suomalaisista näyttelijöistä puhui, kuten on kirjoitettu. He kadottivat sen, että milloin nostetaan ja millon mennään alas, puheen luontainen painotus hävisi kokonaan. Käytännössä en antanut repliikkejä, vaan kerroin, että haluan, että kerrot tämän asian.”

”Editointipöydällähän se on ihan yhtä helvettiä. Joka ikinen otto on vähän erilainen ja niitä on vaikea yhdistää.”

Rendel-elokuvan kuvauksissa kului kymmeniä maskeja. Niitä ei aina saanut ehjänä pois näyttelijän päästä.

Rendel-elokuvan kuvauksissa kului kymmeniä maskeja. Niitä ei aina saanut ehjänä pois näyttelijän päästä.

Mihin ihminen on valmis menetettyään tarpeeksi?

”Kun alunperin lähdin miettimään Rendel-elokuvaa, listasin isoimmat pelot omasta elämästä. Että mikä on ultimaattinen menetys.”

Tavallaan, Jesse Haaja sanoo, se mikä elokuvassa on tapahtunut, on tapahtunut elokuvanteon aikana hänen omassakin elämässään.

”Totuushan on se, että kolmen vuoden ajaksi hylkäsin kaiken. Perheen, ystävät. Pistin kaiken likoon rahallisesti, henkisesti ja ajallisesti.”

Hän ottaa kuvitteellisen paperiarkin käsiinsä, repäisee sen ja heittää pois.

”Koko vanha elämä.”

Hän ei asu enää siinä omakotitalossa. Eikä hänellä ole enää sormusta sormessa.

Kun Haaja palasi kotiin viimeiseltä kolmen viikon kuvausjaksolta, tyhjiö oli murskaava. Hän itki ja nauroi. Töistä ei tullut mitään.

Hän oli työryhmineen tehnyt intensiivisiä 20 tunnin päiviä pimeissä kellareissa ja teollisuushalleissa. Mistä saadaan huomiselle rahat? Mitä toimistolla tapahtuu? Miten perhe voi?

Hän pakeni päätään maastopyörän satulaan ja ajeli ristiin rastiin Etelä-Savon metsiä. Ajatukset saivat hänet silti kiinni.

”Tajusin, että se ei ehkä ollut omaa elämääni, mitä elin aikaisemmin. Tuntuu, että tuli tehtyä elämässä aika paljon asioita, koska ne kuului tehdä niin. On se vaikka, että ensin tulee koira ja sitten tulee rivari ja sitten tulee vauva ja sitten tulee omakotitalo. Seuraavahan olisi ollut sitten kesämökki ja kerran vuoteen Espanjan-loma. Säästetään eläkepäiville asti ja eletään järkevästi.”

Mutta että koko vanha elämä?

Kyllä hän nyt vähän liioittelee.

Onhan hänellä yhä työpisteensä omassa mainostoimistossaan, vaikka hän ottaakin nyt aikaa mahdollisten tulevien elokuvaprojektien petaamiseen.

Haaja on käynyt kevään aikana kolmesti Los Angelesissa. Glamouria se ei ole, hän huomauttaa, vaan airbnb-majoitusta, halvimpia lentoja ja tyrmääviä jetlageja.

Ja onhan yhä Ben Parker, valkea terrieri, joka on nimetty Hämähäkkimiehen enoksi.

Ja kohta on haettava kaksi prinsessaa päiväkodista.

Kun he ovat isällään, isä toisinaan opettaa vanhempaa heistä piirtämään.

Prinsessoja?

”Ei, vaan Hämähäkkimiehiä ja Kapteeni Amerikoita.”

Jos tytön uniin tulee joskus hirviö, hän kuittaa sen aamulla topakasti.

”Kyllä Rendel olis sen voittanut.”

Video: Rendel -elokuvan virallinen traileri. Lähde: Black Lion Pictures / Youtube.


Jesse Haaja

  • Ikä: 34
  • Syntymäpaikka: Varkaus
  • Kotipaikka: Mikkeli
  • Koulutus: media-assistentti
  • Työ: Rendel-elokuvan ohjaaja, mainostoimistoyrittäjä, visuaalinen suunnittelija
  • Perhe: kaksi tytärtä
  • Harrastukset: jääkiekko, urheilu, ruuanlaitto, elokuvat, matkustus