Surun löytöretkeilijä

Taiteilija Meiju Niskala menetti ensin äitinsä, sitten miehensä, vaarinsa, koiransa ja ystävänsä.

Hän 06.09.2019 06:00
Teksti Kristiina sarasti Kuvat Jarmo Wright
Esitystaiteilija Meiju Niskala kirjoitti kirjan äitinsä kuolemasta.
Esitystaiteilija Meiju Niskala kirjoitti kirjan äitinsä kuolemasta. © Jarmo Wright

Kun Auroran psykiatrisen sairaalan päiväosaston potilaat kerääntyivät kuvataideryhmään kesäkuussa 2016, he saivat tehtäväkseen piirtää omakuvan.

Yksi potilaista oli Suomi-palkittu esitystaiteilija ja kirjailija Meiju Niskala. Hän valitsi lyijykynän ja alkoi piirtää. Oikeaan laitaan syntyi yksinäinen viiva.

Omakuva oli valmis.

Reilut kolme vuotta myöhemmin Niskala ei näytä lyijynharmaalta viivalta. Hän on värjännyt hiuksensa vaaleanpunaisiksi ja pukeutunut vaaleansinisiin tupsukenkiin, vaaleanpunaiseen housupukuun sekä turkoosiin, pampuloilla koristeltuun kartiohattuun.

Niskalan esikoisromaani Sata kirjettä kuolleelle äidille (WSOY) on juuri julkaistu. Se kertoo hänen äitinsä sairastumisen ja kuoleman synnyttämästä surusta mutta myös muista menetyksistä ja siitä, mikä ihmistä kriisin keskellä auttaa.

Avainsanat
Sisältö