Leena Malkki haluaa ymmärtää terroristin motiiveja: ”Nekin, jotka tekevät iskuja, ovat ihmisiä”

Terrorismin tutkija saa kiukkuista postia, kun hän analysoi televisiossa terrori-iskuja.
Essi Salonen
Hän 23.1.2017 18:35

Rekka on ajanut Berliinin Breitscheidplatzin joulumarkkinoilla ihmisiä murskaksi. Paniikki.

Paniikki iskee myös terrorismin tutkijaan. Hänet on kutsuttu Maikkarin aamutelevisioon ja kehotettu tulemaan studioon kammattuna ja arkimeikissä.

Missä arkimeikissä? Eihän mulla ole sellaista!

Helsingin yliopiston tutkijalla Leena Malkilla, 41 ei myöskään ole erityistä asua, jonka vetää ylle, kun nopea kutsu television kommentaattoriksi tulee.

”Varmaan sellainen pitäisi olla, mutta yliopistolla pukukoodi on ehjät vaatteet”, Malkki sanoo.

Viime vuosina Leena Malkin tyyni olemus on tullut tutuksi, kun on käsitelty terrori-iskuja Euroopassa: Pariisi, Nizza, Bryssel ja Berliini.

Mitä iskusta voi päätellä? Kuinka huolissaan pitäisi olla? Miten on mahdollista, että iskuja tapahtuu, vaikka terrorismin torjuntaa on kehitetty? häneltä kysytään.

Kun hän antoi radiolle lausuntoa, toisessa kädessä oli kännykkä, toisessa kauha.

Yliopistolehtorin huone entisissä sukupuolitautiklinikan tiloissa Helsingin Snellmaninkadulla on hirvittävän siisti. Työpöydällä on tietokone ja kahvikuppi, ikkunalla palmuvehka.

Suurin osa tutkijan tavaroista lepää muuttolaatikoissa, musta Fatboy-löhötuoli ei vielä ole löytänyt paikalleen kaakeliuunin viereen. Leena Malkki on juuri palannut tutkimusvapaalta takaisin Eurooppa-tutkimuksen verkoston lehtorin toimeen.

Muuttolaatikoissa päällimmäisenä ovat teokset How Terrorism Ends, Confronting Terrorism, European Experiences, Threat Perceptions and Policies ja Suicide Bombers, Allah’s New Martyrs.

Malkin matkapuhelimet, musta ja valkoinen, tärisevät tuon tuosta. Istanbulissa on jälleen isketty, mut- ta Malkki ei vastaa. Turkki ei ole hänen aluettaan. Hän keskittyy länsimaihin, erityisesti Eurooppaan.

Brysselin iskujen aikaan 22. maaliskuuta 2016 Malkin puhelin soi ihan hulluna. Hän vastasi minkä ehti. Sillä seurauksella, ettei meinannut saada soitettua taksia päästäkseen iltauutisiin.

Suurten terrori-iskujen jälkeen Malkin puhelin soi tavallisesti 2–4 päivää.

”Tuntuu, että isku iskulta media pomppaa reagoinneissaan korkeammalle.”

Isku Berliiniin ei tullut Malkille yllätyksenä. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: nyt iso isku onnistuttiin sitten tekemään myös Saksassa. Pienempiä sielläkin oli jo tehty.

Kuten tavallisesti, Leena Malkilta pyydettiin Berliinin rekkaiskusta kommentteja moniin välineisiin. Kun hän antoi kotoaan radiolle lausuntoa, toisessa kädessä oli kännykkä, toisessa kauha, jolla hän hämmensi sokerilientä piparkakkutaloa varten.

”Muumitalosta tuli ihan hyvä, kun mies vastasi sen kokoamisesta.”

Amerikkalaisia kuolee vähemmän terrorismiin kuin hukkuu omiin kylpyammeisiinsa.

Tavallaan Leena Malkki on tyypillinen tutkija. Aina nenä kiinni kirjassa tai läppärin näytöllä. Ujonkin oloinen. Mutta suorassa tv-lähetyksessä hän syttyy, tuntee olevansa mukavuusalueellaan.

”Silloin koen tekeväni tutkijana merkityksellistä työtä. Lisään tietämystä.”

Terrorismista on tullut maailmanpolitiikan keskeinen kysymys. Terrorismin torjunta ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ovat jatkuvasti esillä.

Uhka, eritoten ääri-islamistinen terrorin uhka, lepää myös Euroopan yllä, ja iskuissa kuolleiden määrä on kasvanut. Silti Euroopassa on terrorismia vähän verrattuna muuhun maailmaan. Pakistan, Afganistan, Syyria ja Irak johtavat tilastoja.

”Euroopassa terrorismi on marginaali-ilmiö.”

Uutisista saa helposti kuvan, että iskuja tapahtuu koko ajan ja joka puolella. Mutta niin ei ole. Malkki sanoo, että tilastojen mukaan amerikkalaisia kuolee vähemmän terrorismiin kuin hukkuu omiin kylpyammeisiinsa.

Miten todellinen ääri-islamistisen terrorin uhka on Suomessa?

”Kyllä se ihan mahdollista on, että Suomessakin jotain tapahtuu. Todennäköisimmin joku Isisistä tai ääri-islamismin vastaisesta toiminnasta inspiroitunut tekee jotain omasta aloitteestaan.”

”Siellä se äiti taas keskustelee vanhojen setien kanssa.”

Persianlahden sota oli käynnissä. 16-vuotias Leena leikkasi sanomalehdistä uutiskuvia ja teippasi niitä huoneensa seinän täyteen kotona Lohjalla. Hän ryhmitteli kuvia aiheittain: tankkeja, talojen raunioita, öljyyntyneitä lintuja.

Jokin kuvissa kiehtoi.

”Olen aina halunnut katsoa sitä kohti, mitä ei yleensä haluta nähdä.”

Koulussa Leenaa kiinnosti antiikin historia. Hän ei viehtynyt niinkään Rooman noususta kuin hetkestä, jolloin valtakunnan rappio alkoi.

Helsingin yliopistossa hänen pääaineekseen valikoitui yleinen historia. Oheen tuli sosiologiaa, valtio-oppia, arabian kieltä ja islamia. Etniset vähemmistöt alkoivat kiinnostaa.

Leena Malkki halusi selvittää, miltä eurooppalaisvaltiot näyttävät maahanmuuttajan silmin. Hän tutki molukkinuorten terrori-iskuja. Indonesiasta muuttaneen vähemmistöryhmän toinen sukupolvi kaappasi junia ja valtasi rakennuksia 1970-luvun puolivälissä Hollannissa.

Mutta ilman Helsingin yliopistossa vuonna 1999 vieraillutta yhdysvaltaisprofessoria Jeffrey Kaplania Malkki ei ehkä olisi ryhtynyt tutkijaksi. Kaplan kannusti ja teki selväksi, ettei Suomessa akateemisissa piireissä kukaan tutki terrorismia.

Leena Malkki haluaa haastaa itsensä katsomaan maailmaan sellaisten ihmisten silmin, jotka ajattelevat hyvin eri tavoin kuin hän itse.

Ennemmin kuin iskuja ja niiden tekotapoja hän tutkii terroristin maailmankuvaa ja motiiveja. Hän haluaa ymmärtää, miksi joku päätyy väkivaltaiseen tekoon.

”Nekin, jotka tekevät iskuja, ovat ihmisiä.”

Täkäläisissä yliopistopiireissä Malkki on yhä outo lintu. Supon ja sisäministeriön ihmisten kanssa hän pitää yhteyttä, mutta tiedekollegat ovat maailmalla.

Usein iltaisin Malkki istuu perheensä rivitalonasunnon keittiön pöydän ääressä skypettämässä.

”Lapset sanovat, että siellä se äiti taas keskustelee vanhojen setien kanssa.”

Terrorismin tutkijat ovat etupäässä miehiä. Kun he tapaavat, naisia porukasta on korkeintaan joka viides.

”Ja heistäkin aina joku on sihteeri tai koordinaattori, joka on järjestänyt tilaisuuden.”

 

Syyskuun 11. päivänä 2001 ystävät olivat juuri tulleet kylään. Puhelin soi Leena Malkin opiskelijayksiössä Helsingin Kannelmäessä. Hänen Hollannissa väitöskirjaa tekevä miehensä soitti. Matkustajakoneet olivat lentäneet päin WTC:n torneja New Yorkissa.

Ystävät istuivat beesillä vuodesohvalla ja tuijottivat ”haavi auki” CNN:n lähetystä. ”Selitä, mitä tapahtuu!” he sanoivat.

Malkki tajusi välittömästi, että hänen terrorismia käsittelevästä väitöskirjastaan tulisi hyvin ajankohtainen.

”Mietin heti, että al-Qaida voi olla iskun takana. Mutta pystyisivätkö hekään tällaiseen? Olihan se edistyksellinen isku.”

Siihen päättyi eräs aikakausi. Terrorismin torjuntaan ryhdyttiin satsaamaan, kansainvälinen tutkimus kasvoi räjähdysmäisesti.

Malkki haastatteli väitöskirjaansa varten hollantilaisia Punaisia nuoria, jotka olivat olleet mukana vasemmistoterrorismissa 1970-luvulla. Hän kävi haastattelemassa terroristeja myös Kalifornian vankiloissa ja muualla Yhdysvalloissa.

Hän tapasi tekijöitä, jotka olivat terroritoiminnassa vastustaakseen imperialismia ja kapitalismia. Joku oli ajautunut toimintaan lojaaliudesta ystäviään kohtaan. Sosiaaliset suhteet ovatkin Malkin mukaan tärkeitä syitä monilla terrorismiin mukaan lähteneillä.

”Toki ymmärrän, että ideologialla toiminnalle rakennetaan oikeutus.”

Nuori tutkija yöpyi joskus myös haastateltaviensa kodeissa, eikä pelännyt.

”He olivat keski-iän ylittäneitä isovanhempia, jotka laittoivat lukulasit päähän, kun annoin heille paperin käteen.”

”He olivat myös edelleen poliittisesti aktiivisia ihmisiä. Kuka oli mukana vapaaehtoistoiminnassa, kuka sosiaalialan tai opetustoimen töissä.”

 

Leena Malkki matkustaa paljon, sillä kollegat ovat ulkomailla. Hän ei välttele terrorin pelossa lentokenttiä tai muitakaan julkisia paikkoja.

Leena Malkki matkustaa paljon, sillä kollegat ovat ulkomailla. Hän ei välttele terrorin pelossa lentokenttiä tai muitakaan julkisia paikkoja. © Paula Kukkonen

Pomppikaa nyt niin paljon kuin jaksatte!

Leena Malkki vei 9- ja 10-vuotiaat lapsensa joulun välipäivinä Helsingin Messukeskukseen, josta oli tehty ”pomppulinnataivas”. Itse hän vetäytyi syrjemmälle tietokoneensa kanssa. Viidessä tunnissa rahoitushakemus seuraavaa tutkimushanketta varten edistyi mukavasti.

”Teen työtä aina kun siihen aukeaa tilaisuus.”

Usein työ vie Hollantiin, siellä Malkki toimii vierailevana tutkijana Leidenin yliopistossa. Haagin kampuksella on terrorismin tutkimuksen keskus.

Malkki puhuu sujuvaa hollantia ja asuu Haagissa hollantilaisten ystäviensä luona. Joskus hän ottaa hotellihuoneen, jotta ”saa kuunnella hiljaisuutta ja tehdä pitkää päivää”.

Hän ei välttele mitään paikkoja terrorismin uhan takia. Ei kenenkään pitäisi. Terroristit voivat iskeä minne tahansa. Lentokentällekin hän menee hyvissä ajoin ennen reissua ja istahtaa kahvilaan.

”Kahvilat ovat ajattomia ja paikattomia paikkoja, joissa minun on helppo keskittyä tutkimukseeni.”

Terrorismin tutkimisesta ei Malkin mukaan saa draamaa tekemälläkään. Tutkijaporukoissa kyllä kerrotaan, että IRA yritti kerran pommittaa terrorismin tutkijoiden konferenssia Englannissa. Puhujapöntöstä oli löytynyt pommi.

Oman perheensäkään turvallisuudesta hän ei ole huolissaan.

”Tieto lisää turvallisuutta. Tutkijana hahmotan uhan ja sen mittakaavan paremmin kuin uutisten varassa oleva.”

Mutta ei heillä kotona puhuta lasten kuullen työasioista eikä katsota uutisia.

”Kyllä lapseni silti tietävät, mitä terrorismi on.”

Ihmiset peruvat turhan takia Pariisin-matkojaan ja välttelevät suuria tapahtumia.

Citymarketin hedelmätiskillä Leena Malkin kasvot jo tunnistetaan. Ihmiset tulevat juttelemaan hänen kanssaan. Aina he eivät ole tutkijan kanssa samaa mieltä.

Palautetta tulee, erityisesti jos Malkki on puhunut julkisuudessa siitä, että yksin poliittinen tai uskonnollinen ideologia ei selitä terrorismia. Tai jos hän on sanonut, että turvapaikanhakijat eivät ole sen potentiaalisempia terroristeja kuin muutkaan.

”Parempi ennustettavuus terroritekojen kannalta on vaikkapa sillä, onko ihminen insinööri vai ei. Ääri-islamistisissa järjestöissä on enemmän teknisten kuin muiden alojen koulutettuja ihmisiä.”

Kun Malkki hiljan kirjoitti terrorismista tilastojen valossa ja kertoi terrorismin kääntyneen vuoden 2015 jälkeen laskuun, hän sai kuulla: Vähättelet terrorismia! Kuinka monen pitää kuolla, ennen kuin asia otetaan vakavasti? Rajat pitää sulkea!

Tv-esiintymisten jälkeen Malkin sähköpostiin, Twitteriin ja Facebookiin alkaa tippua viestejä ”ymmärtämättömistä tutkijoista suojatyöpaikoissaan” tai ”odotan tutkija Leena Malkilta söpötyksen sijaan kovaa dataa”.

”Suvakkihuoraksi nimitetään onneksi harvoin. Eikä kommentoida ulkonäköäni.”

Malkin mielestä terrorismi pitäisi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ihmiset peruvat turhan takia Pariisin-matkojaan ja välttelevät suuria yleisötapahtumia.

”Todellisuudessa Suomessa kuollaan paljon useammin liikenteessä. Luulemme, että pystymme suojautumaan onnettomuuksilta, vaikka tosi asiassa emme pysty vaikuttamaan muihin tiellä liikkujiin.”

 

Four Lions. Se on Leena Malkin lempileffa, mitä terrorismiin tulee.

Brittikomedia kertoo nuorista muslimeista, jotka ryhtyvät suunnittelemaan iskua.

”Se on armotonta koheltamista, lähellä ruohonjuuritason todellisuutta. Ja esimerkiksi Charlie Hebdon iskun tekijät, sinänsä hyvin valmistautuneet miehet, rynnivät ensin väärään rakennukseen sisään. Toki toisenlaistakin toimintaa on, kuten Isis on osoittanut.”

Usein terrorismielokuvat ovat Malkista epäuskottavia. Ne kertovat sankareista, jotka taistelevat terrorismia vastaan.

”Pahikset ovat hyvin stereotyyppisiä; julmia, häikäilemättömiä, kaikkialla läsnä olevia hahmoja.”

Jos työlleen omistautunut tutkija haluaa joskus rentoutua, hän katsoo mieluiten dokumentin. Erittäin hyvä sellainen on The Weather Underground. Se kertoo tietysti terroristeista, yhdysvaltalaisista vasemmistoterroristeista.

”Siitä saa kuvan, miten ihmiset päätyvät terrorismin pariin.”


Leena Malkki

  • Ikä: 41

  • Työ: terrorismin tutkija, yliopistolehtori, Helsingin yliopisto, Eurooppa-tutkimuk- sen verkosto

  • Koulutus: valtiotieteiden tohtori

  • Syntymäpaikka: Helsinki

  • Kotipaikka: Vantaa

  • Perhe: puoliso ja 9- ja 10-vuotiaat lapset

  • Harrastukset: kahvilat ja dokumenttielokuvat

Keskustelu

Malkki vaikuttaa sikäli hyvältä tutkijalta, että hän ei tuo esiin omia halujaan. Meillä on tarpeeksi vanhan kaartin porukkaa, joka tutkii ja lausuu todistaakseen uskonsa oikeaksi.
Netti ei kuitenkaan riitä, on hyvä liikkua siellä missä terrorismin alkulähteet ovat. Suomestakin löytynee paikkoja joissa radikalisoituneet kasautuvat.