Kaikki rukoilevat
”Jo huokaus on rukous”, sanoo rajua metallimusiikkia laulava Marko Annala.

Mukava olla taas Tampereella, jumalauta!
Marko Annala tervehtii tummaa ihmismassaa. Kitarat ja rummut pauhaavat saliin rajumyrskyn. Pitkät hiukset pyörivät vimmatusti rytmin tahdissa, hiki pärskyy pisaroina.
Mokoma-yhtyeen laulaja murisee ja karjuu, liukuu äkkiä puhtaaseen melodiseen lauluun.
Vasen tatuoitu käsi heiluu kuin tahtipuikko. Sali huojuu, pui nyrkkiä, näyttää pirunsarvea. Ja yhtyy kertosäkeisiin.
”Minä olen”, Annala aloittaa.
Yli kuusisataa kurkkua huutaa: ”Kuollut, kuolleempi, kuollein!”
Pieni puinen kirkko huokuu rauhaa.
Kolme sormea rukoilee, tekee ristinmerkin. Otsalta rinnalle, oikealta olkapäältä vasemmalle. Sitten huulet lähes sipaisevat ristiä ja ikonia, jotka lepäävät pöydällä keskellä kirkkosalia.
Ilomantsilainen uskonnonopettaja nousi samaan joukkoon Jeesuksen äidin kanssa – kaksi Johannesta ovat Suomen ensimmäiset pyhimykset
Munkki erehtyi 1 500 vuotta sitten – ja siksi Asko Palviainen saa selittää, miksi pääsiäinen tulee liian myöhään
Isä Eliaksen pääsiäisherkkuohjeet – Pappilan pashaa ja lammasta
A. W. Yrjänä kertoo, mitä on suomenusko