Portinvartija

Valtiosääntöoikeuden professori Juha Lavapuroa kiinnostaa, miten valtaa voi rajoittaa. Hän ei ajattele olevansa vallankäyttäjä itse.

Hän 10.08.2018 06:00
Teksti Vappu Kaarenoja Kuvat Vesa Tyni

Juha Lavapuro on perustuslakivaliokunnan toiseksi eniten kuulema asiantuntija.

Perustuslakivaliokunnasta oli kerrottu, että lausunto sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksesta saattaisi valmistua kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Helsingin Sanomat seurasi netissä valiokunnan kokoushuoneen ovea hetki hetkeltä.

Kello 10.02: ”Valiokunnan jäseniä on tullut ja mennyt edestakaisin, mutta kaikki vaikenevat kuin sfinksit.”

Jäsenenä on 17 kansanedustajaa. Heidän tehtävänsä on tarkistaa hallituksen lakiesitykset, ettei eduskunta säädä perustuslain kanssa ristiriidassa olevia pykäliä.

Sellaisia pykäliä löytyi esimerkiksi Alexander Stubbin (kok) hallituksen yrittämästä sote-uudistuksesta. Kuntayhtymien varaan rakentuva uudistus ei täyttänyt perustuslain vaatimusta kansanvaltaisuudesta, valiokunta lausui helmikuussa 2015.

Lakiesityksiä muokattiin kiireesti. Perustuslakivaliokunta lausui uudelleen: yhä ongelmia kansanvaltaisuuden varmistamisessa.

Tuli Juha Sipilän (kesk) hallituksen vuoro.

Vuosi sitten kesällä perustuslakivaliokunta totesi, että Sipilän hallituksen soteen sisältynyt yhtiöittämispakko on ristiriidassa perustuslain kanssa. Hallitus valmisteli uudet pykälät. Yhtiöittämispakko poistettiin.

Nyt odotettiin.

Kello 12.38: ”Kokous on jatkunut nyt yli neljä ja puoli tuntia.”

Jos sote jäisi taas tekemättä, hallitus kaatuisi, pääministeri oli sanonut.

 

Julkisoikeuden professori Juha Lavapuro istuu Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan aulassa läppäri sylissä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä aula on häntä lukuun ottamatta tyhjä. Lavapuro käy läpi hakemuksia tutkijatohtorin paikkaan.

Välillä hän vilkaisee Hesarin nettisivuilla pyörivää oviliveä.

Kello 13.54: ”Vihreäkravattinen mies, Aki Asola eduskuntatiedotuksesta, on palannut vartioimaan kiiltävää ovea, jonka liepeillä parveilee lauma tiedotusvälineiden edustajia.”

”Usein sanotaan, että meillä asiantuntijoilla on kauheasti valtaa”, Lavapuro sanoo, ”että me ollaan ne, jotka ratkaisevat noita asioita.”

”Mutta ei televisiokamerat ole täällä. Televisiokamerat on siellä. Perustuslakivaliokunnassa on kansanedustajat, jotka päättävät.”

 

Lavapuro on yksi perustuslakivaliokunnan eniten kuulemia asiantuntijoita. Lännen Median laskujen mukaan valiokunta on antanut kuluvalla hallituskaudella lausunnon 161 lakiesityksestä ja niistä 67:ää tehtäessä on konsultoitu Lavapuroa.

Häntä ahkerammin valiokunnan apuna on ollut vain Helsingin yliopiston professori Tuomas Ojanen, jota on kuultu neljässä tapauksessa enemmän.

Valiokunnan käyttämien asiantuntijoiden ydinjoukko on pieni, viitisen ihmistä. Epämuodollisena vaatimuksena on, että pitää olla erikoistunut valtiosääntöoikeuteen ja väitellyt.

Lavapuro väitteli vuonna 2010. Väitöskirjan esipuheessa hän kirjoittaa: ”Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen edellytyksiin erityistä huomiota kiinnittävänä [–] tutkimus oletettavasti leimautuu perusoikeusfundamentalistikseksi…”

Perusoikeusfundamentalismista on puhuttu oikeustieteen piirissä parinkymmenen vuoden ajan. Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Heikki Halila on kuvannut keskustelua ”koulukuntaiseksi, jopa polarisoituneeksi”.

”Moni on kokenut, että hegemonia on eduskunnan perustuslakivaliokunnan eniten kuulemilla asiantuntijoilla”, Halila kirjoittaa Lakimiesuutisten artikkelissa.

”Asiantuntijat antavat herkästi vaikutelman, että vain yksi tulkinta on mahdollinen jakaessaan omien sanojensa mukaan kansanedustajille punaisia ja keltaisia kortteja jalkapalloerotuomarin tavoin.”

 

Kesän aikana Juha Lavapuro on lukenut yhdysvaltalaiskirjailija Hanya Yanagiharan romaania Pieni elämä. Teos voitaisiin ottaa osaksi oikeustieteen opintovaatimuksia, professori kirjoitti Twitteriin heinäkuussa. Hän liitti tviittiin pätkän kirjasta: ”Mutta jokaisella oikeustieteen opiskelijalla – jokaisella hyvällä oikeustieteen opiskelijalla – tulee kausi, jolloin he huomaavat maailmankuvansa jotenkin heilahtavan ja tajuavat, että laista on pääsemättömissä, ettei yksikään arkielämän aspekti ole turvassa sen pitkiltä hamuavilta hyppysiltä.”

Kun Lavapuro aloitti oikeustieteen opinnot, ne osoittautuivat ”hirveän puuduttaviksi”. Lukiolaisena hän oli ajatellut, että juridisten pulmien pohtiminen voisi olla kiinnostavaa.

”Aluksi sitä ajatteli, että mitä ihmettä olen tullut tekemään, ei kiinnosta ollenkaan.”

Vasta kansainvälisen oikeuden kursseilla maailmankuva heilahti.

”Siinä kohtaa ihmisoikeudet alkoivat kiinnostaa. Martin Scheininin väitöskirja oli niihin aikoihin ilmestynyt. Se oli tosi uraauurtava, vaikutti varmaan aika paljon. Ja siihen aikaan oli tämä ihmisoikeuskulttuurin muutos.”

Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, perusoikeusuudistusta valmisteltiin.

Jos feissari pysäyttää ja kysyy, kiinnostavatko ihmisoikeudet, Lavapuro voi sanoa isoon ääneen kyllä. Vai?

”En sanoisi, että ihmisoikeudet kiinnostaa niinkään. Enemmänkin valtaan liittyvät ongelmat. Miten oikeudella voi rajoittaa yhteiskunnallista ja taloudellista valtaa. Miten oikeus voi tukea niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa.”

 

Lavapuro oli väitöksen jälkeen töissä Firenzessä. Se oli ”kohtuullisen inspiroiva ympäristö”. Nyt hän työskentelee Turussa.

Lavapuro oli väitöksen jälkeen töissä Firenzessä. Se oli ”kohtuullisen inspiroiva ympäristö”. Nyt hän työskentelee Turussa.

Kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi on sanonut, että ”ihmisoikeusaatemaailma on juridisoinut poliittista keskustelua”. Koskenniemi sanoo olevansa ihmisoikeuskriitikko siinä missä ”Tuomas Ojanen ja kumppanit ajattelevat olevansa ihmisoikeusjuristeja”.

Juha Lavapuro kuuluu ”kumppaneihin”.

Keväällä 2013 Lavapuro, Ojanen ja Martin Scheinin nauttivat illallista Scheininin kotona Firenzessä. Scheinin on ihmisoikeuksien professorina European University Insitutessa. Lavapuro oli instituutissa post doc -tutkijana.

Illallisella syntyi idea Perustuslakiblogista.

”Me puhuttiin siitä, minkälainen velvollisuus perus- ja ihmisoikeusjuristeilla on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.”

Ensimmäisessä blogikirjoituksessaan Lavapuro kirjoittaa siitä, miksi kerjäämisen kieltäminen olisi perus- ja ihmisoikeuksien vastaista: välillinen syrjintä on perustuslaissa kiellettyä. Kerjäämisen kieltäminen olisi sellaista, koska se koskisi käytännössä lähinnä yhtä ihmisryhmää, romaneita.

Viime kevään aikana Lavapuro ei ole ehtinyt kirjoittaa blogia, hädin tuskin tehdä tutkimusta.

”Yleensä tietysti pystyy tekemään tutkimustyötä, mutta täytyy sanoa, että sote on vähän rajoittanut sitä.”

 

Professori oli mukana kuuntelemassa, kun sote-asiantuntijat kertoivat keväällä perustuslakivaliokunnan kansanedustajille näkemyksiään uudistuksesta. Asiantuntijoista Karoliinisen instituutin professori Mats Brommels puhui uudistuksesta myönteisesti, Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat melko myönteisesti. Enemmistö oli kuitenkin kriittisiä: uudistukseen liittyy riskejä.

Heitä kuunnellessaan Lavapuro tuli siihen tulokseen, että uudistuksessa on perustuslaillisia ongelmia.

Punainen kortti nousi.

Ongelmat ovat hänestä niin vakavia, ettei sote-lakeja pitäisi vain paikkailla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Hallituksen pitäisi tehdä uusi, täydentävä lakiesitys, Lavapuro kirjoitti lausuntoonsa.

Kello 15.49: ”Lausunto on valmis ja päätös oli yksimielinen, kertoi valiokunnan puheenjohtaja Annika Lapintie (vas) huoneen ovella.”

Perustuslakivaliokunta totesi, että korjattavaa on, sosiaali- ja terveysvaliokunta tehköön korjaukset. Ne pitää vielä hyväksyä perustuslakivaliokunnassa. Silloin Lavapuroa taas kuullaan.

”Sitten varmaan taas katsotaan tuota ovea suorassa lähetyksessä.”

 

Mikä riittää?

Kysymykseen kiteytyvät ne ”valtiosääntöoikeudellisesti vakaviksikin luonnehdittavissa olevat ongelmat”, joita sote-uudistuksessa Lavapuron mielestä on.

Perustuslain 19. pykälän mukaan jokaiselle on turvattava ”riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut”. Uudistus ei Lavapuron mielestä sitä tee.

Miten hän arvioi riittävyyttä?

”Ensin katsotaan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä ja esitöistä, mitä siellä on sanottu siitä, mitä riittävyydellä tarkoitetaan.”

Perustuslain esitöiden mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden pitää tarjota kansalaisille ”edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä”.

Eikö tällaiset edellytykset voi ymmärtää aika monella tavalla?

”Eihän näille ole mitään tarkkaa kriteeriä, koska palvelut on riittävät”, Lavapuro sanoo.

Tarkan kriteerin puuttuminen jättää tilaa tulkinnalle. Perusoikeusfundamentalismista huolestuneiden mielestä perustuslakiasiantuntijat yrittävät täyttää tämän tilan, joka kuuluisi vaaleilla valituille päättäjille.

Vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara kertoo Jäähyväiset eduskunnalle -kirjassaan, että häntä arveluttaa lainsäädäntövallan ”tosiasiallinen siirtyminen valtiosääntöasiantuntijoille”. Hänestä asiantuntijat käyttävät asemaansa poliittisten näkemysten ajamiseen.

”Kun olin hyväksymässä perustuslakia eduskunnassa vuonna 1999, kuvittelin hyväksyväni vain ne pykälät, joita lakiin oli kirjoitettu, mutta olenkin huomannut hyväksyneeni myös tulkintoja, joista ei ollut mitään puhetta.”

”Toki siihen [perustuslain tulkintaan] liittyy harkinnan elementti, johon herkästi liitetään se, että me käytettäisiin hirvittävää valtaa, kun me tehdään näitä tulkintoja.”

”Ikään kuin me tekisimme tulkintoja poliittisesti.”

”Nämä asiat ovat poliittisia, ei sitä kukaan valtiosääntöjuristi tietenkään kiistä.”

Liberaalipiirit ympäri maailman ovat kauhistelleet, kun presidentti Donald Trump nimitti konservatiivisen Brett Kavanaughin korkeimman oikeuden jäseneksi. Hänen pelätään jatkossa tulkitsevan maan perustuslakia niin, että aborttioikeus vaarantuu.

”Sehän on ihan katastrofi”, Lavapuro sanoo nimityksestä.

Jos perustuslain punninta olisi puhtaasti oikeudellista, ei kai olisi mitään väliä, kuka korkeimmassa oikeudessa on jäsenenä? Oikeushistorian tutkija Toni Malminen kirjoitti heinäkuussa Helsingin Sanomissa, että ”perustuslain tulkinta on aina ollut väistämättä yhdistelmä oikeudellista päättelyä ja poliittista visiota”.

”Nämä asiat on poliittisesti merkittäviä, ei sitä kukaan valtiosääntöjuristi tietenkään kiistä ja sano että tämä on puhtaasti oikeudellista ja mekaanista. Totta kai on poliittista”, Lavapuro sanoo.

”Mutta en usko, että kukaan asiantuntija voisi mennä valiokuntaan sanomaan, että äänestin muuten viimeksi demareita tai kokoomusta, siispä ajattelen näin.”

Valiokunta on hankalassa asemassa. Poliitikot tekevät siellä päätöksiä, jotka eivät saisi olla poliittisia.

”Varmaan sen takia aika monessa maassa on jaettu niin, että tuomioistuimissa juristit tekevät juridisia päätöksiä ja kansanedustuslaitos tekee poliittisia päätöksiä.”

Pitäisikö Suomeenkin saada perustuslakituomioistuin?

”Olisi se sikäli parempi, että perustuslain tulkinta kuuluisi selvästi poliittisesti riippumattomalle elimelle. Tuomareiden nimittämisvaiheessa saatettaisiin tietenkin avoimesti keskustella heidän mahdollisesta poliittisesta taustastaan.”

Lavapuro sanoo ymmärtävänsä, miksi poliitikot kuten Soininvaara tai Ben Zyskowicz (kok) ovat ärsyyntyneitä.

”Valiokuntaan tulee asiantuntijat, jotka eivät ole vaaleilla valittuja sanomaan, että mitä he [kansanedustajat] saavat sanoa… Kyllä muakin ärsyttäisi.”

 

Oikaisu

Juttu on julkaistu 10.08.2018 klo 06.00 ja sitä on päivitetty 13.08. klo 09.58: Korjattu Juha Lavapuron titteli valtiosääntöoikeuden professorista julkisoikeuden professoriksi.

kuka

  • Juha Lavapuro
  • Ikä: 50
  • Syntymäpaikka: Nokia
  • Työ: julkisoikeuden professori Turun yliopistossa
  • Koulutus: oikeustieteen tohtori
  • Perhe: vaimo ja kolme lasta
  • Harrastukset: lenkkeily ja hiihto
Sisältö