Filosofi hyppäsi kustantajaksi – ”Holy baloney!”

Jarkko S. Tuusvuori löysi ntamo-kustantamon uutena pomona itselleen epätyypillisen vakaan työpaikan.
Teksti Riitta Kylänpää – Kuvat Petri Juntunen
Hän 13.7.2017 18:41

Tuusvuori muistaa sanoneensa, että hän on tehnyt elämässään korkeintaan neljä päätöstä tai valintaa. Ntamon kustantajaksi ryhtyminen lienee viides.

”Jujuna on ehkä ollut välttää oman riehaantumisen itsellekin kiusallista esiin syöksähdystä.”

Siis mitä?

No, hän luulee, että jos hän antaisi vallan kiinnostuksilleen, hän löytäisi itsensä rantavahtina tai eräoppaana.

”Heti perään pitää kysyä, olisiko kumpaankaan mitään edellytyksiä.”

Tulenteko ja uinti kyllä kelpaisivat.

Leevi Lehto: ”Tiedettiin heti, että ollaan samoilla aaltopituuksilla.”

’Imuroisitteko ensin katon?” leskirouva pyysi.

Jarkko imuroi katon silloin ja monesti senkin jälkeen, kun oli jo lopettanut työt Helsingin kaupungin kotipalvelussa. Siivosi, kokkasi ja jutteli.

”Opin ne hommat jo lapsena.”

Kotiavustajan ”mitä keskustelevin mutta itsenäisin pesti” on yhä hänen opiskeluaikaisista työpaikoistaan parhain. Lopulta hän väitteli Friedrich Nietzschen suhteesta nihilismiin.

”Se ismi kuvaa milloin mitäkin äärikantaa. Yritin ottaa sen vähän historiallisemmin.”

Ote jäi päälle: ”Kestoaiheeni on kokemistemme ja käsittämistemme erottamaton yhteispeli, aina kussa ja kulloin.”

”Vielä kouluaikana en tiennyt mitään filosofiasta. En ymmärtänyt mistään muutenkaan. Toljotin kirjoja puskista ja kadulta.”

Hän istuu työpöytänsä reunalla Kallion työhuoneessaan. Käsietäisyydellä vastakkaisen seinän kirjahyllyssä ovat ntamon kaikki kymmenen vuoden aikana kustantamat 597 kirjaa, aakkosjärjestyksessä.

”Julkea määrä.” Ainakin, kun ottaa huomioon, että ntamon perustaja Leevi Lehto oli talonsa ainoa työntekijä. Hän painatti kirjoja kysynnän mukaan, ja kirjailijat hoitivat teostensa markkinoinnin.

Viime talvena Lehto kertoi julkisesti sairastavansa Parkinsonin tautia ja hakevansa työlleen jatkajaa. Enemmän kuin rahasta, hän oli kiinnostunut seuraajansa henkisestä pääomasta. Lopulta hän kutsui Tuusvuoren jatkamaan työtään.

”Hänessä on samaa puurtajaa ja venyväisyyttä kuin minussa. Kun tutustuttiin 2005, tiedettiin heti, että ollaan samoilla aaltopituuksilla”, Lehto sanoo.

Tuusvuori poimii hyllystä Solveig von Schoulzin novellikokoelman Ingenting ovanligt.

”Holy baloney!”

Hän tarkoittaa, että hän arvostaa kirjailijaa. ”Tavattomasti. Ja graafikkoa myös.”

Ntamo ei ole enää pelkkä marginaalitoimija, ja Tuusvuori haluaa siitä entistä enemmän yleiskustantamon. Enemmän tietokirjoja, mutta tuskin ”f-nimekkeitä”. Siis sitä filosofiaa. Myös runouden ja proosan uudet muodot viehättävät Tuusvuorta.

”Kun alan kolossit kaihtavat kaikkea pikkuisenkin vaativaa ja tukevat hassahtamistamme, jää tilaa rohkealle ja korkeatasoiselle kirjallisuudelle.”

Hän tähyää Skandinavian markkinoille. ”Ylipäätään Suomen ja suomen rajat mietityttävät.” Mutta kotikentälle kuuluu hyvää.

”Äsken tuli loistouutinen. Pirkko Saisio oukeijasi ajatuksen Suomi100-juhlakappaleestaan Koivu ja tähti ntamo-kirjana!” Näytelmä tulee ensi-iltaan syyskuussa Kansallisteatterissa.

”Jarkko toteuttaa sellaista, mitä itse olisin halunnut, mutta voimat loppuivat kesken”, Lehto toteaa.

Jarkko S. Tuusvuori on monitahoinen henkilö, kuin Argus Panoptes, kreikkalaisen mytologian satasilmäinen jättiläinen.

Jarkko S. Tuusvuori on monitahoinen henkilö, kuin Argus Panoptes, kreikkalaisen mytologian satasilmäinen jättiläinen.

Friedrich Nietzschen esikoisteos Tragedian synty, Jack Kerouacin Satori Pariisissa, Luke Hardingin Mafiavaltio ja Arthur Schopenhauerin Taito olla ja pysyä oikeassa.

Työpöydän viereiseen kirjahyllyyn Tuusvuori on koonnut filosofitovereidensa kanssa 1994 perustamansa niin & näin -lehden vuosikerrat ja vuodesta 2002 alkaen julkaistut lähes 80 niin & näin -kirjaa. Mainittujen lisäksi hän on suomentanut esimerkiksi Schilleriä, Pessoaa ja feminismin klassikoita.

Schopenhauerin kirja on ”oikeassaolo-opas”. Ntamokin aikoo julkaista Julia Sucksdorffin teoksesta Rakkaus ja onni (1917) näköispainoksen.

”Eihän Akateeminen kirjakauppa enää muuta myykään kuin self-helpiä. Tässä sentään on valistuksen häivähdys ja kulttuurihistoriallista vetoa. Ehkä varhaisinta suomi-itseapua.”

Kiiltomato.netin arvion mukaan Nietzschen tragediateos on hillitön. Kerouacin Satori taas on epäilyttävää kerrontaa ja maanista haahuilua. Heinrich Heinen Romantiikan koulusta tuli Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen pääsykoekirja: Tuusvuoren käännös- ja toimitustyön laatua Helsingin Sanomat suitsutti isoin kirjaimin. Hän kehuu Heinen proosaa ”kirkkaaksi mutta mehukkaaksi”, kun taas Heinen runot maistuvat vain M. A. Nummisen laulamina.

”Nietzsche letkautti, että saksalaisen kirjallisuuden historiassa on vain kolme tapausta: Luther, Heine ja hän. Kolmasti on pantu uusiksi kieli ja ajatus.”

 

Jotain kirjat kertonevat myös suomentajastaan?

”Ollaan kaikki imeytymistemme summia. Aina olen ajautumaisillani ajopuuteorian kannattajaksi.”

Tuusvuori piti pitkään varmana, että kirjoittaisi vielä romaanejakin, mutta on keskittynyt asiaproosaan ja suomentamiseen, enimmäkseen saksasta, ranskasta, englannista ja pohjoismaisista kielistä, vähän italiasta, espanjasta ja portugalista.

N & n:n lisäksi vakituisemmin diakoniatieteen vuosikirjaan ennen ja Le Monde diplomatiquen suomipainokseen nykyään.”

”Mutta toisten tekemien alku- ja jälkiperäisteosten kohentaminen on ollut päätyötäni. Sekin osoitti ntamoa kohti.”

Omat tietoteokset ovat paksuja. Yhteistyössä emeritusprofessorien Martin Paneliuksen ja Risto Santin kanssa syntyi Käsikirja, joka kertoo kaiken käsistä.

”Aina kun järjestelmät pettävät, kädentaitoja tarvitaan.”

Ilmaisena nettikirjana julkaistun Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin hän kirjoitti Hannele Huhtalan ja Sami Syrjämäen kanssa. Laaja raportti selvittää, miten valmennuskonsulttien ”huttu” menee läpi yhteiskunnassa.

”Menossa ovat antikriittisyyden juhlat.”

Valmennuskonsultti Jari Sarasvuo lyttäsi työn Twitterissä: ”Matalamielistä paskaa.”

Parhaillaan Tuusvuori kirjoittaa Tommi Uschanovin kanssa teosta populaarin käsitehistoriasta 1700-luvulta 1900-luvulle.

”Tämä on venynyt, mutta jos jotain pitää tehdä nopeasti, Jarkko tekee sen nopeammin kuin kukaan muu”, Uschanov sanoo. ”Hänellä on erilaisia aikakäsityksiä.”

Toinen tärkeä hanke on saunakirja yhdessä Jukka Mikkosen kanssa.

 

Tuusvuori asuu Kalliossa. ”Se on vähemmän kuplaa ja enemmän kansalaistoimintaa.” Hän on kiertänyt vuosikausia n & n -ryhmän kanssa kulttuuritapahtumia.

Ntamossa Tuusvuori on koonnut ympärilleen joukon eriseuraisia kirja-alan välkkyjä. Päätösvallattomalla asiantuntijaryhmällä on kaupunkiporvarihallinnosta napattu nimi.

”Raati pitää minut todellisuudentajuisena.”

Jäseniä on 15, esimerkiksi kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen, tutkija Markku Eskelinen, kirjailijat Juha Hurme, Maria Matinmikko, Hannu Mäkelä ja Miia Toivio.

Raatimiehistä Antti Arnkil on kirjailija ja kustannustoimittaja, joka kuunteli Tuusvuoren Nietzsche-luentoja yliopistolla. He ovat myös ystäviä.

”Yhden ihmisen firma ei voi venyä kaikkialle, vaikka Jarkko kuuluu niihin, joilla on aikaa, vaikka sitä ei olisikaan”, Arnkil tietää.

Kun Arnkil sanoo, että Tuusvuori on ensyklopedisti, hän ei tarkoita, että tämä keräilisi tietoja tietosanakirjaan, vaan että hän on laaja-alaisesti sivistynyt.

”Hän imee joka suunnasta, on lukeneimpia tapaamiani ihmisiä.”

”Duuni langettui päälleni kuin Damokleen miekka.”

Tuusvuori näyttää tietokoneeltaan Bob Dylanin videon Series of Dreams. Siinä laulaja-lauluntekijä selaa Kerouac-nidettä junassa. Tuusvuori löysi Dylaninsa 15-vuotiaana. ”Vahva pop-annostus saattoi vaikuttaa myös teinien kuppilafilosofin valikoitumiseen tutkimuskohteeksi. Mutta juurrutti myös ketä tahansa koskettaviin aiheisiin.”

Tänä vuonna hän kiertää kirjastoissa pitämässä Dylan-tapahtumia, joissa muusikko Tommi Paju esittää aina muutaman maestron kappaleen.

”Ne sisältyvät parin tunnin keskusteluumme.”

Dylan-turnee alkoi samaan tapaan kuin kaikki muutkin Tuusvuoren työt.

”Duuni langettui päälleni kuin Damokleen miekka Prokrusteen vuoteen ylle Canossan matkalla kohti Pyrrhoksen voittoa.”

Aivan, juuri niin.

Kun Dylan sai kirjallisuuden Nobelin, Tuusvuoren aiheesta laatima artikkeli herätti uteliaisuutta Filosofia.fi-verkkoportaalissa. Sitäkin hän oli perustamassa kavereineen.

”Minulle Dylan ja Heine ovat pitkälti samalla viivalla. Moderneja eläjiä, jotka ponnistavat Amerikan ja Ranskan vallankumouksista.”

Tuusvuori uskoo, että vaikkapa vuoden 1906 eduskuntauudistuksen kaltainen ajatustenvaihdon ”perälauta” tekisi hyvää myös suomalaiselle keskustelukulttuurille.

”Kiistoissamme ampaistaan minne hyvänsä. Ehkä sitä vastaa luulottelumme, ettei mikään määrä umpidorkaakaan viihdettä ole haitaksi. Lifestyle saa vallata journalismin, oma-apu tietokirjallisuuden, innovaatiohype yliopiston ja viihde kirjakaupan. Arvellaan, että pysytään silti pallon päällä. Historiattomuudella on kuitenkin vahingollisia seurauksia.”

 

Päästään Tuusvuoren lempiaiheeseen, kriittiseen ajatteluun.

”Perustavat kansalaistaidot tulee hankkia. Osata kuunnella, mitä toinen sanoo, perustella omat näkemykset ja kuljettaa toisen ajatusta eteenpäin.”

Jo vuosien ajan Tuusvuori kavereineen on pystyttänyt n & n -ständin Educa-messuille. Opettajat ovat patistaneet filosofeja tuottamaan ajattelutaito-oppiaineistoja.

”Kouluissa kriittisen ja luovan ajattelun yhteispeli toimii luontevasti. Ja niitä sitten vaanivat kaikenkarvaiset epäkriittiset ’kehittäjät’ usein opetusvälineuudistuksen savuverhoa käyttäen.”

”Luovuudesta kyllä puhutaan, mutta unohdetaan kriittisyys luovuuden edellytyksenä.”

Tuoreessa niin & näin -nettiartikkelissaan Tuusvuori tutkii perussuomalaisesta maahanmuuttovastaisuudesta käytyä julkista debattia. Johtopäätös on karu: ”Toimittajat mukautuvat liian usein ideologien puheisiin. Kriittinen journalismi elää mutta uhattuna.”

Jo Herakleitos totesi, että ”kukaan ei voi astua samaan virtaan kahdesti”. Emmekä koskaan ole sama ihminen, joka olimme hetki sitten.

Jo Herakleitos totesi, että ”kukaan ei voi astua samaan virtaan kahdesti”. Emmekä koskaan ole sama ihminen, joka olimme hetki sitten.

Kustantajuus on Tuusvuorelle ”epätyypillisen vakaa” toimenkuva. Hän on tehnyt niin paljon kaikkea, että jopa hänen ystävillään on vaikeuksia muistaa niitä ja määritellä häntä.

”Hän on ollut kirjallis-filosofisen vapaan kentän aktivisti pitkään, tehnyt töitä, joista ei makseta, mutta joita on helppo pitää tarpeellisina” Antti Arnkil sanoo.

Palkkatöihin Tuusvuori ei ole tuntenut houkutusta. ”Hän on pitänyt matalampaa profiilia kuin useimmat muut, jotka ovat tehneet vähemmän kulttuurin eteen kuin hän”, Tommi Uschanov sanoo.

Ystävien kannalta ntamo-sitoumuksella on myös tylsät puolensa.

”Jo sen jälkeen, kun Jarkko perusti perheen neljä vuotta sitten, hänelle on ollut turha soittaa, että lähdetään roundtripille Keski-Eurooppaan tai saunomaan Pietariin”, Arnkil harmittelee. ”Ennen se vain lähti, Portugaliin puoleksi vuodeksi, Savoon lammaspaimeneksi.”

”Olen tehnyt asioita, jotka tuntuvat yleisesti tähdellisiltä ja tajunnut sitten, että ne vastaavat myös omia mieltymyksiäni. Ainakin olen koulinut itseäni kuin koiraa erilaisiin olosuhteisiin, tilanteisiin ja makuihin ja elämänmuotoihin.”

”Ehkä ntamo on minulle pikatie takaisin kaunokirjallisuuteen, jalkapolku tuttuihin ja tuntemattomiin kummuuksiin.”

Se saattaa poikia lisää poplaulusanoituksia, joita Tuusvuori on tehnyt helsinkiläisille bändeille. 


Jarkko S. Tuusvuori

  • Ikä: 49
  • Työ: kustantaja, kirjoittaja, puhuja

  • Koulutus: filosofian tohtori

  • Syntymäpaikka: Lappeenranta

  • Perhe: vaimo ja lapsi; yksi aikuinen lapsi

  • Harrastukset: sienet, avovedet, taiteet, tieteet