Se parempi minä

Sosiaalisen median maailma on kuin jatkuva hääjuhla, sanoo sosiaalipsykolgi Suvi Uski.

Hän 21.12.2018 06:00
Teksti Terhi Hautamäki Kuvat Petri Juntunen
Suvi Uski tutkii sosiaalista mediaa.
Suvi Uski tutkii sosiaalista mediaa.

Sanotaan, että ihmistieteilijät eivät osaa tuoda osaamistaan esiin. Sosiaalipsykologian tutkijalla Suvi Uskilla ei ole sitä ongelmaa.

Kun sometohtoriksi itseään kutsuva Uski alkaa puhua urastaan, hän ei kainostele: Hän sanoo, että hänelle on kysyntää. Puhelin soi koko ajan, viestejä piippaa ja meili on tukossa.

”Jouduin pari vuotta sitten tekemään tosi tiukan reality checkin oman ajankäytön suhteen. Koska tunnit ovat rajalliset, minun täytyy käyttää aikani asioihin, jotka vievät maailmaa oikeaan suuntaan.”

Uski työskentelee kokopäiväisenä toimitusjohtajana Someturva-startupissa, joka tarjoaa oikeusapua sosiaalisen median käyttäjille. Hän kiertää puhumassa ja opettaa Helsingin yliopistolla kurssia, jossa sosiaalipsykologian opiskelijat ratkovat oikeita yritysten kehityshaasteita.

Hän myös auttaa ministeriötä ymmärtämään, millainen on digitaalinen Suomi.

”Aika insinöörivetoisessa keskustelussa pidän ihmisen puolta.”

Siinä sivussa sometohtorilta pyydetään asiantuntijakommenttia milloin mistäkin: somestalkkauksesta kännykkäriippuvuuteen.

 

Kaikki alkoi soittolistoista ja musiikkivalinnoista. Kymmenisen vuotta sitten elettiin sosiaalisen median alkutaivalta. Facebook oli rantautunut vauhdilla Suomeen vuonna 2007. Uski opiskeli yliopistossa ja seurasi sosiaalisen median ilmiöitä kiinnostuneena.

Sosiaalipsykologian teoriat, joita hän oli kirjoista lukenut ja tenttivastauksiinsa kirjoittanut, heräsivät yhtäkkiä eloon ja tulivat käytäntöön.

”Yhtäkkiä tuli läpinäkyväksi, kuinka hassuja ihmiset ovat”, Uski sanoo.

Yksi esimerkki oli musiikkimaku. Kun musiikkipalveluissa sai tehdä soittolistansa julkiseksi, ihmiset ryhtyivät kuratoimaan valintojaan, siis kuuntelemaan vähän parempaa kuin muuten kuuntelisivat. Uski teki gradunsa tästä itsensä esittämisestä.

Aihe vei mukanaan. Se innosti hänet tutkijaksi ja jatko-opiskelijaksi.

Tutkimuskohteina olleet Last.fm-musiikkipalvelun käyttäjät myönsivät teeskentelevänsä. He koettivat nostaa profiilinsa tasoa soittamalla musiikkia, joka antoi heistä hyvän vaikutelman: painoivat playtä mutta eivät oikeasti kuunnelleet.

Osa lievitti nolon biisin tuomaa imagohaittaa kuuntelemalla perään muutaman laadukkaan kappaleen.

Uski väitteli sosiaalisen median profiilityöstä kolme vuotta sitten. Hänen mukaansa profiilityö on jatkuvaa vaivannäköä vaativa uusi identiteetin palikka, josta ei pääse eroon.

Hän käyttää vertauskuvaa ”häät 24/7”. Olemme sosiaalisessa mediassa sekalaisen joukon pällisteltävänä, vaatteet ja tukka ojennuksessa ja koetamme käyttäytyä joka suuntaan korrektisti.

”Ero tavallisiin häihin on se, että et tiedä, jatkuvatko ne 10 vai 50 vuotta. Hääkuvaaja tallettaa joka hetken, ja kaikkea mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan.”

Ei ihme, että nuoret ovat jo paenneet kohdennetumpaan viestintään, esimerkiksi Snapchatiin.

Yli kolmekymppiset ovat jääneet Facebookiin esittämään itseään aina vain hajanaisemmalle viiteryhmälle.

Yleisöksi on kertynyt entisiä ja mahdollisesti tulevia työnantajia, kollegoita, naapureita, eksiä ja ala-asteen luokkakavereita.

Ole siinä sitten oma itsesi.

 

Puoliksi kone, puoliksi kapitalistinen olento. Tällainen on Uskin mukaan ihmiskuva insinöörimaailmassa.

Hän hakeutui siihen maailmaan itse, siirtyi valtiotieteellisestä Otaniemeen tekemään väitöskirjaa.

”Kävin insinöörien kanssa herkän kehitysvaiheeni keskustelut. Ymmärsin, mihin minua tarvitaan tässä maailmassa.”

Uski sanoo rakastavansa tutkimusta yli kaiken, mutta hän on myös yrittäjähenkinen ja haluaa toimia siellä, missä voi saada aikaan muutosta.

Ihmistieteilijöiden tietoa on pidetty kevyempänä kuin vaikka insinööritieteitä. Se ei ole oikein kiinnostanut ennen kuin nyt, kun ihmisten laumasieluisuudesta ja outouksista on tullut niin näkyvää.

Uskin mielestä sosiaalitieteilijöiden tehtävänä on selittää, millaisia ihmiset ovat ja miksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Pohtia, miten se otetaan huomioon esimerkiksi digipalveluiden kehittämisessä.

Ihminen on usein oletettu järkeväksi päätöksentekijäksi. On myös kuviteltu, että mitä enemmän ihmisiä laitetaan yhteen, sitä fiksumpi ryhmästä tulee.

Mitä vielä!

Aikuinenkin hakee somesta pika-apua turhamaisiin tarpeisiinsa. Trollaa keskustelupalstoilla. Jakaa valeuutisia, joita ei ole itsekään lukenut. Postaa työajallaan itsestään kuvia sovelluksella, joka tekee hänestä animehahmon näköisen.

Mitä isompi joukko, sitä useampi seuraa sivusta äänekkäimpiä. Ääriliikkeet alkavat näyttää kokoaan suuremmilta.

”Jos Suomen sisällissodan aikaan olisi tiedetty ihmisistä yhtä paljon kuin nyt, täällä ei olisi ketään jäljellä.”

Algoritmit suosivat roihuavia liekkejä: kaikkea ällöttävää, herkullista ja hirveää. Siksi silmien eteen tulevat jatkuvasti ne päivitykset, johon tulvii kommentteja ensi minuutista.

Uskin mukaan näin ei olisi pakko olla. Palvelut ja algoritmit ovat ihmisten tekemiä. Kaikki ne perustuvat arvovalintoihin.

Moni tuntuu ajattelevan, ettei sillä nyt niin väliä, jos joku haluaa mainostaa juuri itselle jotain. Uskin mielestä se kertoo siitä, etteivät ihmiset tajua, missä ovat mukana.

”Tässä on menty pieleen. Ei ole osattu selittää ihmisille, mitä yksityisyys on ja miksi on tärkeää, että on jotain, mitä muut eivät meistä tiedä”, hän sanoo.

Ihmiskunta on tehnyt aikojen saatossa paljon työtä yksityisyyden hyväksi. On luotu erilaisia järjestelmiä vaalisalaisuudesta lähtien.

Nyt moni sosiaalisen median käyttäjä on tavallaan alistunut: taisimme luovuttaa jo tietomme, joten antaa olla, menköön loputkin.

Henkilödataa hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä kohdennettuihin mainoksiin, ja se on ehkä enintään kiusallista, mutta tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen. Entä jos poliittinen järjestelmä on muuttunut? Kybersota syttynyt?

Harmittomilta tuntuvista sosiaalisen median tiedoista voi tulla arkaluonteisia, jos ne yhdistetään muihin tietoihin, vaikkapa hakkeroituun terveyshistoriaan.

Emme tiedä, kenellä meistä kerätty data on nyt. Emme myöskään tiedä, kuka siitä tulevaisuudessa maksaa eniten.

”Jos sata vuotta taaksepäin sisällissodan aikoihin olisi tiedetty ihmisistä yhtä paljon, täällä ei olisi ketään jäljellä”, Uski sanoo.

Maaliskuussa paljastui, että kymmenien miljoonien Facebookin käyttäjien tietoja oli päätynyt Cambridge Analytica -konsulttiyhtiölle, joka käytti niitä täsmämainontaan sekä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 että brexit-äänestyksessä 2017.

Facebook omistaa myös kuvapalvelu Instagramin ja pikaviestipalvelu Whatsappin. Sen valta tuntuu riistäytyneen käsistä.

Ehkä Facebook itsekään ei haluaisi, että sillä on niin paljon valtaa kuin sillä nyt on, Uski pohtii.

”Jos hallitsee yli 2 miljardin ihmisen käyttäytymistä, ei siitä voi tulla oikein mitään hyvää. Ihmiset viettävät merkittävän osan ajasta jossain, mikä vaikuttaa siihen, millaiset hiukset haluan, missä haluan matkustaa ja mikä on minusta oikein ja mikä on väärin.”

Uski huokaa.

”Onko tämä nyt vähän filosofista? Mutta ahdistavaa, oikeasti, ihan helvetin ahdistavaa.”

 

Suvi Uskin mukaan teknologian aiheuttamat ongelmat voi ratkaista teknologialla.

Suvi Uskin mukaan teknologian aiheuttamat ongelmat voi ratkaista teknologialla.

Tubecon, Suomi-areena, Slush. Suvi Uski on nykyisin kaikkialla, missä on pöhinää.

Syynä on Someturva-startup. Idea syntyi muutama vuosi sitten kahden Helsingin yliopistossa opiskelleen kollegan kanssa.

Sosiaalisen median varjopuolet, kuten nettikiusaaminen ja lasten hyväksikäytön riski somen kautta, olivat nousseet näkyviksi ilmiöiksi.

Suvi Uski, koulukuraattori Minttu Salminen ja juristi Jenny Rontu miettivät, että somen käyttäjille, niin lapsille kuin aikuisille, pitäisi olla matalan kynnyksen oikeusapua tarjolla. Tuntui ihmeelliseltä, että kukaan ei sitä vielä ollut tehnyt.

Idea jäi ensin pöytälaatikkoon, kun kaikilla oli muita työkiireitä. Viime vuonna suomalaiset säätiöt järjestivät Vuosisadan rakentajat -haastekilpailun, johon Someturva tuntui sopivan.

Aluksi Uski ja kumppanit kehittivät palvelua kotoa käsin kaikella liikenevällä vapaa-ajallaan. Toinen sija säätiöiden kilpailussa toi puolen miljoonan euron rahoituksen ja teki Someturvasta kokopäivätyön.

Someturva toimii sekä yhdistyksenä että osakeyhtiönä ja työllistää tällä hetkellä kymmenen ihmistä.

Kun apua tarvitseva ottaa yhteyttä, lakitiimi selvittää, voiko asia täyttää rikoksen, kuten kunnianloukkauksen, vainoamisen tai lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit.

Tiimi antaa toimintavaihtoehtoja, tekee myös osan esitutkintatyöstä ja voi joskus ohjata sovitteluun.

Palvelu on ilmainen, mikä on Uskin mukaan tärkeä tasa-arvokysymys. Rahoitus tulee säätiöiltä ja yksityisiltä sijoittajilta. Tarkoitus on myös jatkossa myydä palvelua sosiaalisen median alustoille, jotta nämä voisivat kantaa vastuunsa verkkohäiriköinnin ja valeuutisten aikana.

 

Ei tuo meidän lapsia koske.

Suvi Uski puhuu koulun vanhempainillassa. Vanhempien reaktio on nopea ja vastaus varma.

Uski neuvoo vanhempia katsomaan lapsen Instagram-tilin yksityisyysasetukset. Kertomaan, miten toimia, jos vieras ihminen haluaa paidattoman kuvan tai ehdottaa tapaamista.

Mutta monet vanhemmat puistelevat päätään. Meidän lapset ovat tuohon liian pieniä.

Uski kysyy, ovatko lapset kuitenkin Instagramissa, ja vanhemmat vastaavat, että ovat olleet jo monta vuotta.

”En ole mikään seksuaalivalistaja tai terapeutti, mutta sometohtorina huomaan, että vanhemmat eivät ole valmiita siihen, mikä on lasten arkipäivää”, hän sanoo.

Uski miettii näitä myös omassa elämässään. Hänen lapsensa ovat vasta kouluiän kynnyksellä, mutta jo heidän kavereissaan on Whatsappin käyttäjiä.

Someturvasta apua pyytäneiden ikähaitari alkaa kahdeksasta vuodesta.

Kun lapsi pyytää apua, yleensä tärkein asia on saada hänet poliisin pakeille. Ensimmäinen askel on rohkaista lasta kertomaan vanhemmille.

Se ei ole helppoa. Lapset usein pelkäävät.

Lapsi voi ajatella, että häntä itseään syyllistetään. Että hän on itse mokannut netissä ja vanhemmat suuttuvat.

Ottavat vielä kännykän kokonaan pois tai pakottavat sulkemaan Instagram-tilin.

 

Suvi Uski puhuu somen vaaroista koulussa, mutta toivoo, että häntä ei luokiteltaisi teknologian vastustajaksi: tuossa on se nainen, joka puhuu somen vaaroista koulussa.

Kyllä, se on tärkeää, mutta itse asiassa Uski on teknologiaoptimisti: sosiaalisen median varjopuolet eivät ole syy perääntyä sosiaalisesta mediasta vaan tehdä siitä parempaa.

Someturva kehittää parhaillaan tekoälyä, joka tulevaisuudessa korvaa lakitiimin. Tällöin ilmaista lakiapua on mahdollista tarjota entistä laajemmin.

Tekoälyä opetetaan tunnistamaan verkossa esiintyvää uhkailua, häirintää ja kiusaamista ja niihin liittyviä rikoksen tunnusmerkkejä.

”Ehkä jotkut ajattelevat, että olen sosiaalista mediaa vastustava vanhan liiton leidi. Mutta olen nähnyt sosiaalisen median kehityskaaren ja olen tässä aikaani edellä.”

”Olen toppuuttelemassa niitä, jotka ovat vasta hyppäämässä kärryille.”

kuka

  • Suvi Uski
  • Synnyinpaikka: Vantaa
  • Kotipaikka: Espoo
  • Ammatti: sosiaalisen median tutkija, sosiaalipsykologi ja yrittäjä
  • Koulutus: valtiotieteiden tohtori
  • Harrastukset: tennis
Sisältö