Pikkukersa

22-Pistepirkko-yhtyeen keulahahmo, muusikko PK Keränen nauttii yksinkertaisesta elämästä.

Hän 17.01.2020 06:00
Teksti Tero Alanko Kuvat Marjo Tynkkynen
PK Keränen työhuoneellaan Helsingin Maunulassa.
PK Keränen työhuoneellaan Helsingin Maunulassa. © Marjo Tynkkynen

Kesän korvalla pellon yli rupesi kantautumaan rockia. Kokon veljeksillä oli tapana kantaa stereot kotitalon pihamaalle, kun ilmat lämpenivät. Silloin alakouluikäinen Hannu PKKeränen ryntäsi heti paikalle.

”Veljeksiä oli kolme ja yksi sisar. He asuivat meidän lähellä pienessä talossa. Sen pihassa oli aittarakennus, jossa veljekset nukkuivat kesäisin”, kertoo Keränen. ”Yksi veljeksistä oli erittäin kiinnostunut rockmusiikista. Sillä oli valtava levykokoelma. Se oli hyvin erikoista siihen aikaan Utajärvellä.”

Kokko-Jussin kokoelma oli ajatuksella rakennettu: kaikki Rolling Stonesit, kaikki Beatlesit, myöhemmin Black Sabbath, Slade ja Thin Lizzy. Kokkojen pihalla Keränen kuunteli isompien poikien juttuja ja sai todellisen ensikosketuksensa rockmusiikkiin.

”Se oli helvetin hyvä koulutus. Se oli hieno mesta, hurjaa porukkaa”, hän muistelee.

”Jussi eli siellä vielä pitkään. Teki mitä yksinäinen poikamies voi maalla tehdä. Viime keväänä hän kuoli. Nyt on torppa autiona.”

 

KUKA

PK Keränen

ikä: 55

Syntymäpaikka: Yli-Ii

Kotipaikka: Helsinki

Ammatti: muusikko, lauluntekijä, esiintyvä artisti

Koulutus: peruskoulu ja yksi vuosi lukiota

Perhe: puoliso, kaksi lasta

Harrastukset: sähly kerran viikossa

Yhdeksänkymmentäluvun alussa 22-Pistepirkolla – kitaristi-laulaja PK:lla, hänen bassoa ja koskettimia soittavalla veljellään Askolla sekä rumpali Espe Haverisella – oli kädessään kultajyvä. Big Lupu -albumilla (1992) julkaistu Birdy-kappale kuuluu suomalaisen rockin aarteisiin.

Mika Taanilan ohjaama musiikkivideo pyöri tiuhaan MTV Europe -kanavalla. Kappaleen väliosana kuullaan hetki lintujen liverrystä.

Video: 22-Pistepirkon Birdy-musiikkivideo. Lähde: Bone Voyage Recordings / Youtube.

Tarinan mukaan 22-Pistepirkko ei suostunut soittamaan Birdyä niin sanotulla näyttökeikalla Lontoossa.

”Äääh… Hyvin paljon mahdollista. En muista tapahtunutta, mutta en olisi ollenkaan yllättynyt”, PK Keränen sanoo.

”Oli pitkä aika, että me ei soitettu sitä lainkaan keikoilla. Oliko siinä mitään järkeä? En ota kantaa.”

Keränen kertoo, että Birdyn soittaminen harmitti, koska yhtye kuvitteli osan yleisöstä tulleen paikalle vain sen takia. Vasta paljon myöhemmin yhtye tajusi temppuilun turhanpäiväisyyden.

”Nykyään ajattelen, että jos meillä on kappale, jonka ihmiset haluaa kuulla, niin meidän homma on soittaa se. Joka ilta. Mahdollisimman hyvin”, Keränen kertoo.

”Mun mielestä Birdy on tosi kiva kappale. Eikä meidän musiikilla, tai millään muullakaan musiikilla, ole väliä, jos se ei resonoi ihmisten kanssa. Jos kukaan ei tykkää tai edes reagoi, musiikki on silkkaa teoriaa. Ihan bullshittiä.”

”Mulla ei ole elämässä mitään muuta välttämätöntä kuin musiikki ja perhe. Ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.”

Keräsen arkipäivät ovat toistensa kaltaisia. Hän herää neljän ja viiden välillä. Juo kuuden kupin annoksen espressoa ja kuumaa maitoa. Laittaa aamupuuron haudutuskattilaan ja hakeutuu töidensä pariin.

Kun lapset on lähetetty kouluun, PK lähtee työhuoneelle jatkamaan musiikkipuuhia tai jää kotiin tekemään samaa. Kun lapset palaavat koulusta, hän laittaa ruokaa ja vahtii, että läksyt tulevat tehdyksi.

Vaimon tultua töistä aukenee iltasuora. Lapset kavereiden luota kotiin. Seuraavan päivän koulujutut valmiiksi. Yrttiteetä, iltapalaa ja aikaisin nukkumaan.

Kerran viikossa PK käy pelaamassa sählyä keski-ikäisten miesten porukassa.

”Mulla ei ole elämässä mitään muuta välttämätöntä kuin musiikki ja perhe. Ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Se sopii mulle helvetin hyvin. Tykkään yksinkertaisesta elämästä.”

Hän katsoo ulos Helsingin Musiikkitalon ikkunasta ja jatkaa hiljaisella äänellä.

”Yleinen ihmisyys ja inhimillisyys ovat ne asiat, joita yritän tavoittaa. En ole ainoa ihminen maailmassa. Otan lähimmäiset huomioon. Käyttäydyn kivasti. En kusipäisty, oli ympäristö millainen hyvänsä.”

Perheen PK Keränen perusti vasta keski-iässä. Ensimmäisen lapsen syntyessä hän oli 43-vuotias. Se muutti kaiken. Keränen oli tottunut puuhailemaan musahommia aina kun huvitti.

”Ensimmäisen lapsen tultua huomasin, että se ei enää mene niin. Että mun pitää olla läsnä sille. Jos on perheen perustanut ja lapsia hommannut, niin sen pitää mennä kaiken muun yli. Ei niillä ole ketään muutakaan.”

 

Ensimmäisen lukiovuoden keväällä PK Keräsen todistuksessa oli kolme nelosta. Opinnot jäivät sikseen.

”Sen jälkeen tein hanttihommia. Olin Utajärven kunnan työllistämänä kaatopaikan vahtina ja metsätöissä. Risusavotta oli ihan jees hommaa.”

PK on kaksi vuotta Asko-veljeään nuorempi. Muutenkin hän oli Utajärvellä aina porukan nuorin. Siksi häntä ruvettiin kutsumaan Pikkukersaksi.

”Ei mua silti katsottu alaspäin. Ehkä se johtui siitä, että olen pennusta asti tiennyt alkavani sähkökitaransoittajaksi. Broidi ei ole aina tiennyt, että se haluaa muusikoksi. Se on ikuisesti levoton mieli ja kelasi, että rokkihomma on mahtava juttu ja että se haluaa olla siinä mukana.”

Ensin veljeksillä oli Matti Mätä & SS -niminen punkbändi. Punk meni kuitenkin nopeasti ohi. He halusivat tehdä jotain kiinnostavampaa ja omaperäisempää.

22-Pistepirkko syntyi vuonna 1980. Pari vuotta myöhemmin se voitti rockin SM-kisat.

Yhtye tajusi heti, että voitosta ei olisi sille mitään hyötyä. Kolmikko aikoi vain käydä kisoissa soittamassa ja sen jälkeen jatkaa oman suunnitelmansa toteuttamista.

”Me soitettiin hiljaa ja meillä oli jalkalamppu lavalla. Suurin osa yleisöstä inhosi meitä. Me ajateltiin, että onpa reaktion herättäminen naurettavan helppoa.”

Myös 22-Pistepirkon ensimmäinen albumi Piano, rumpu ja kukka (1984) on pääosin hiljainen ja hauras. Sen jälkeen yhtye teki taas täyskäännöksen, rupesi rokkaamaan ja laulamaan englanniksi.

Vappuna 1985 PK, Asko ja Espe muuttivat Helsinkiin. Alusta asti heidän tavoitteensa oli jatkaa matkaa ulkomaille.

”Ei meillä ollut mitään hajua, miten se tapahtuu. Me vaan kyseltiin ihmisiltä, että meillä on tämmöinen juttu mielessä, että voisitteko auttaa? Yleensä ne auttoi. Ihmiset on avuliaita.”

Juuri ulkomailla – etenkin muissa Pohjoismaissa ja Manner-Euroopassa – soittaminen on pitänyt 22-Pistepirkon hengissä sekä taiteellisesti että taloudellisesti.

PK Keräsen uudet kappaleet päätyivät norjalaisen tv-draaman ääniraidalle.

PK Keräsen uudet kappaleet päätyivät norjalaisen tv-draaman ääniraidalle. © Marjo Tynkkynen

Tänä syksynä 22-Pistepirkko teki kiertueen, ensimmäisen yli neljään vuoteen. Sitä edeltänyt keikkatauko oli yhtyeen uran pisin. Oli musiikillisia ja vähän muitakin erimielisyyksiä. Työn alla ollut levy ei millään valmistunut.

Kiertueen viimeinen keikka soitettiin Tampereen Klubilla. Siellä Asko Keränen puhui yleisölle kappaleiden välissä: ”Kun me huomenna ajellaan kohti Helsinkiä, me laitetaan vaakaan posit ja negat. Sitten katsotaan, mihin suuntaan se kallistuu. Että onko se näin (molemmat kädet osoittavat suoraan sivulle) vai näin (toinen osoittaa lattiaan ja toinen kohti kattoa).”

Ilmeisesti negatiiviset tunteet eivät ottaneet murskavoittoa. 22-Pistepirkko keikkailee taas ensi kesänä.

”Kun jäätiin tauolle, me oltiin jo lopetettu riitely. Varsinkin veljekset. Me kelattiin, että tässä ei ole mitään järkeä. Että me voidaan riidellä vaikka loppuelämämme, mutta pitääkö meidän heittää pois kaikki, mitä me ollaan saatu aikaan?” PK Keränen kertoo.

Neljän vuoden ajan PK, Asko ja Espe tekivät omiaan. Kaikki nauttivat siitä, että elämässä oli muutakin kuin 22-Pistepirkko.

”Mulla on omat hommani, ja niin on muillakin”, Keränen kertoo.

”Pistepirkko on meidän yhteinen yksikkö, josta käsin ihmiset toimivat erilaisissa yhteyksissä. Jos meidän yhteisestä historiasta on hyötyä yksittäisille jäsenille, sen saa mitata ulos sataprosenttisesti. Se ei ole mistään pois. Päinvastoin.”

Jos 22-Pistepirkko päättää jatkaa ensi kesän jälkeen. Yksi elinehdoista on uuden musiikin luominen ja julkaisu. Eppu Normaali on järjestänyt asiansa toisella tavalla, mutta sellainen ei Pistepirkoille sovi.

 

Tammikuun lopussa ilmestyy PK Keräsen ensimmäinen soololevy Serobi Songs. Se oli hyvää vauhtia valmistumassa, kun PK sai tekstiviestin Norjasta. Siinä kysyttiin, huvittaisiko häntä tehdä musiikkia 40 ja risat -ikäisistä kertovaan kansainväliseen tv-sarjaan.

”Sitten asiasta ruvettiin keskustelemaan sähköpostissa. Ajattelin, että tämä on kiinnostava juttu”, Keränen sanoo.

”Kerroin niille, että viimeistelen omaa levyä ja että se on ehdoton prioriteetti. Lähetin yhden melkein valmiin biisin liitetiedostona, että tältä se kuulostaa. Ne vastasivat, että ihan mahtavaa, just sitä mitä me on etsitty.”

Video: PK Keräsen Let Go -kappaleen musiikkivideo. Lähde: PK Keränen / Youtube.

Let Go -laulusta tuli lopulta koko Mellom oss -sarjan tunnuskappale. Muu sarjassa käytetty musiikki on johdettu Serobi Songs -levyn toisista lauluista. PK Keränen näkee mahdollisen hyödyn hyvin pragmaattisesti.

”Jos sarja leviää moneen maahan ja siellä kuuluu edes muutama minuutti mun musaa, se ei haittaa ollenkaan. Jos edes pieni prosentti sen musan kuulleista rupeaa etsimään lisää, se ei haittaa ollenkaan. Ja jos ne tykkää kuulemastaan, ne väistämättä törmää Pistepirkkoon. Sekin on ainoastaan hyvä juttu.”

Soololevy oli tekeillä syksystä 2015 asti. Aluksi PK:n piti nujertaa epätietoisuutensa ja sisäistää, että hän on omillaan. Että hänen pitää itse hoitaa homma alusta loppuun.

Tulevilla keikoilla PK Keränen esiintyy joko yksin tai jazzmuusikko Valtteri Pöyhösen kanssa. Pöyhönen soittaa myös levyllä ison osan kosketinsoittimista.

”On virkistävää, että Valtsu tulee ihan toisesta maailmasta kuin minä. Hän on monilta osin musiikillisesti pätevämpi. Toisaalta osaan asioita, joista hänellä ei ole hajuakaan”, sanoo Keränen.

”Valtterin tekninen tietämys vaikka harmonian rakenteesta ja melodian kuljettamisesta on ihan toisella tasolla kuin mulla. Mulla se menee vaiston kautta. Hänellä on aina tarjota analysoituja vaihtoehtoja.”

PK Keräsen tavoite on, että soololevyn kautta aukeaa toinen tie 22-Pistepirkon rinnalle. Hän tykkää keikkailusta mutta näkee yhtyeen myös työpaikkana.

”Tämä on mun ammatti, mutta soololevy on myös henkisen rakenteen kasvattamista. Tästä lähtien mun identiteetti ei ole ainoastaan sellainen, että olen bändissä. Siitä tässä on kysymys.”

 

”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”, sanoo puhuva koira vanhassa Aku Ankka -sarjakuvassa. Sellaisia ajat ovat myös nyt.

PK Keränen kertoo, että ikä ja perhe ovat tuoneet suuren huolen maailmasta. Hänen hommansa on tehdä lauluja ja kiertää esittämässä niitä, mutta kaikkialla vellovaa pahaa oloa on mahdoton päästä karkuun.

”Onhan niitä ennenkin valittu rasisteja vaaleilla valtaan. Ja tullaan valitsemaan vastakin”, PK toteaa.

”Ihmeelliset ajat luo ihmeellisiä asioita. Niiden ratkaisuksi tarjotaan vielä ihmeellisempiä. Se on vanha juttu ja aina yhtä ällistyttävä. Pahinta on, että siinä kuviossa ei ole tilaa empatialle.”

Sisältö