Google taipuu piilottamaan mokamme – muttei kaikkia

Omalla nimellä löytyviä hakutuloksia voi pyytää siivottavaksi. Saako kännikuvat tai rikokset pois Googlesta?
Veera Jussila
Kotimaa 19.5.2014 08:30

Espanjalaisella Mario Costeja Gonzálezilla meni alkuvuodesta 1998 huonosti. Barcelonalainen La Vanguardia –sanomalehti tiesi mainita parilla lauseella, että hänen kotinsa joutuu ulosottoon sosiaaliturvavelkojen perimiseksi.

Viime viikolla, yli 15 vuotta myöhemmin, Euroopan unionin tuomioistuin teki päätöksen asiassa C‑131/12.  Sen mukaan Google on vastuussa siitä, ettei tieto Gonzálezin ulosotosta enää näy hakukoneen tuloksissa.

González oli taistellut asiasta ensin nelisen vuotta Espanjassa, vastassaan lehden kustantaja ja Google.

 

Gonzálezin saama päätös vaikuttaa meihin kaikkiin.

Viime viikosta lähtien Googlen ja muiden hakukoneiden on pyydettäessä poistettava hakutuloksistaan meitä koskevia tietoja. Siivous voidaan tehdä, kun tiedot ovat ”vanhentuneita” tai ”epäolennaiseksi” muuttuneita. Ne voivat olla vaikka kiusallisia uutisia tai kuvia.

Päätös tuntuu ensin oudolta. On hoettu, ettei nettiin kerran julkaistu asia katoa koskaan.

Päätös ei toisaalta käskekään edes Googlea tuhoamaan tietoja, joita se mahdollisesti omistaa.

”Toiset sanovat, ettei Googlella itsellään ole niitä tietoja. Toiset sanovat, että se indeksoi niitä”, sanoo tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio.

Googlen täytyy kuitenkin piilottaa tulokset näkyvistä.

 

Aarnio on päätöksen saamasta julkisuudesta vähän harmissaan. Se kertoo hänestä siitä, etteivät ihmiset ole olleet tietoisia oikeuksistaan.

Tähän astikin esimerkiksi virheellistä netin tietoa on voinut pyytää poistettavaksi sen julkaisijalta, vaikka verkkomedialta. Uutta on nyt vain se, että samaa asiaa voi vaatia myös Googlelta.

”Jos verkossa on esimerkiksi kunnianloukkausta tai kiihottamista kansanryhmää vastaan, niin meillä on sähköisen sananvapauden käyttöä koskeva laki. Siinä on säännöt, miten tiedot pitää poistaa.”

Sinällään oikeus tulla unohdetuksi ei ole Suomessa mitään uutta.

”Perustuslakivaliokunta sanoo, että kaikelle tiedolle pitäisi määritellä etukäteen joku tallennusaika, joka voi vaihdella.”

Google on kuitenkin ylikansallinen yhtiö, joka ei ole tottunut mukautumaan paikallisiin lakeihin. Päätöksen ”äärettömän rohkea ja raju juttu” oli Aarnion mukaan se, että Googlen toiminta on sen mukaan eurooppalaista toimintaa. Paikalliset lait yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen suojasta ulottuvat siihen.

”Päätöksessä todetaan, että pelkästään Googlen massiivisuus johtaa siihen, että se on jotain uniikkia.”

Google hallitsee siis niin paljon tietojamme, että se maksaa nyt siitä nyt vastuun muodossa.

 

Tietosuojavaltuutetun toimisto aikoo nyt tarkkailla, miten Google saamiinsa pyyntöihin reagoi.

Aarnio suosittelee lähestymään aina ensin julkaisevaa tahoa. Jos Google-haulla löytää itsestään löytää tekaistun Facebook-profiilin, kannattaa ilmoittaa ensin Facebookille. Jos pyyntöön ei suostuta, voi ottaa yhteyttä esimerkiksi tietosuojavaltuutetun toimistoon.

Päätös jättää auki sen kiinnostavimman asian: mikä materiaali on tarpeeksi kiusallista?

Siitä päättävät paikalliset oikeusasteet.

Voiko risteilyllä otetut ryyppykuvat pyytää siivottavaksi?

”Niin”, Aarnio sanoo ja miettii pitkään.

”Me asiantuntijoina kysymme ensin, mikä oikeus ihmisillä ylipäätään on laittaa ne kuvat nettiin. Jos ne ovat kaverin laittamia, hänellä pitää varmaan olla hyväksyttävä syy, kuten suostumus.”

 

Tuttujen kesken asiat voikin saada setvittyä. Mutta entä jos ihminen itse mokaa sanomisillaan: haukkuu netissä työpaikkaansa tai tuttaviaan? Sellaiset asiat jäävät elämään tuntemattomien levittäminä kuvakaappauksina.

Yhteys Googleen, Aarnio vahvistaa. Mutta poikkeuksia on. Ratkaisussa mainitaan julkisten ja poliittisten henkilöiden erityinen kohtelu.  Politiikkaan pyrkivä ei saa Googlesta pois muinaisia rasistisia möläytyksiä.

Entäs rikolliset? Voiko Nikita Fouganthine siivota verkkohistoriansa?

”Jos siellä lukisi, että ’Pilkkikilpailun voitti Nikita Fouganthine, entinen rikollinen’, niin silloin ehkä tulkittaisiin, että asia on epäolennainen pilkkikilpailun tulosten julkistamisessa.”

Ainakin rikosten yhteydessä rikoshistoria on kuitenkin kohtuullista mainita.

 

BBC:n mukaan ensimmäiset Google-siivousta hakeneet ovat entinen poliitikko ja pedofiili, joka on tuomittu lasten hyväksikäyttökuvien hallussapidosta. Edellinen haluaa yhä politiikkaan, eikä varmasti saa tahtoaan läpi.

Sen sijaan Aarnio uskoo, että rikosten suhteen suuri työ vasta alkaa. Hän puhuu digitaalisesta häpeäpaalusta. Ei tiedetä, kuinka laajasti esimerkiksi pedofiliatuomioista on oikeus jatkossa kertoa.

”On katsottu, että häpeärangaistukset ovat ihmisoikeuksien vastaisia.”