Lohikäärme lensi Lappiin

Nämä puut houkuttelevat kiinalaisia sellunostajia. Idän pelottavasta talousjättiläisestä odotetaan Kemijärven pelastajaa.

Kotimaa 23.02.2018 06:00
Teksti Petri Pöntinen Kuvat Marjo Tynkkynen

Kemijärven sellutehdas suljettiin Lapin sodan päättymisen muistopäivänä, 27. huhtikuuta 2008.

Valvomonhoitaja Juha Pikkarainen ja vuoron varamies Petri Somppi seurasivat, kun viimeiseen paaliin kirjoitettiin: Hyvästi.

Somppi oli sellunkeittäjä kolmannessa polvessa. Armeijan jälkeen hän oli aloittanut seuraavana päivänä työt tehtaalla. Palvelusvuosia ehti kertyä 18. Isälle paljon enemmän, 46.

”Elämä meni ihan sekaisin. Isälle oli henkireikä ne työkaverit.”

Tammikuun lopussa 2018 muistot kaikuvat tyhjässä työnväentalossa. Ay-aktiivit ovat odottaneet tehtaan paluuta kohta kymmenen vuotta. Paperiliiton ammattiosasto 84 on hengissä. Pöydällä sojottaa punainen viiri, jossa liehuvat yhä savut.

”Vieläkin ajetaan unissaan sellua”, Somppi sanoo.

”Mutta ei niin tihiään”, Pikkarainen jatkaa.

Pikkarainen pääsi eläkeputkeen, Somppi päätyi korjaamaan autoja. Käteen jää nyt 1 500 euroa, puolet vähemmän kuin sellunkeittäjänä. Lasten harrastuksista on tingitty, remontteja lykätty. Ei uutta autoa, ei etelänlomia.

Vanhalla Toyota Carinalla Somppi ajaa Venäjälle tankkaamaan halpaa bensaa.

”Se on ollut ainoa ulkomaanmatka.”

Toukokuussa vaimon työt loppuvat. Harkinnassa on omakotitalon myynti. Perheen tulevaisuudesta päätetään 6 000 kilometrin päässä, Pekingissä.

Uusi sellutehdas on suunniteltu rakennettavan pääosin kiinalaisin rahoin.

Kaupunki odottaa tuhatta uutta työpaikkaa ja asukasta.

Juha Pikkarainen (vas.) ja Petri Somppi Kemijärven työväentalolla.

”Vieläkin ajetaan unissaan sellua.”
”Mutta ei niin tihiään.”

Viisi vuosikymmentä sitten Kemijärvi kukoisti, Kiina kitui.

Itä-Lapin uusi selluloosatehdas työllisti 400 ihmistä, hakkuissa, uitossa ja kuljetuksessa tuhansia. Sokoksen, Centrumin ja Särkiportin tavaratalot avattiin, kauppakeskus rakennettiin. Baareissa kitattiin kaljaa, ravintoloissa tanssittiin.

Sellunkeittäjiä perheineen oli muuttanut kaupunkiin. Väkiluku kohosi ennätykseen, yli 16 000:n.

Samaan aikaan Kiinassa nähtiin nälkää. Mao Zedong oli yrittänyt suureksi harppaukseksi kutsuttua kehitysloikkaa, Neuvostoliitto esikuvanaan. Mutta maatalouden ja teollisuuden modernisointi epäonnistui täydellisesti.

Vuonna 1976 valtaan noussut Deng Xiaoping aloitti uudistukset. Etelään, Shenzhenin, Zhuhain ja Shantoun erityistalousalueille, houkuteltiin ulkomaisia yrityksiä.

Valmet perusti paperikonetehtaan, Nokia möi tietokoneverkkoja ja Finnair avasi suorat lennot. Kemijärveltä kiinalaisille kaupattiin kakkoslaatua, niin sanottua muovisellua.

Reilussa sukupolvessa Kiina on kirinyt huimasti: 500 miljoonaa köyhää vähemmän, satakertainen kansantulo asukasta kohti, miljardöörejä enemmän kuin Yhdysvalloissa. Se on ostovoimalla mitattuna maailman suurin talousmahti.

Kemijärvi on kuihtunut, varjo entisestä. Työpaikkoja on alle puolet kultavuosista, asukkaita enää 7 500.

Kirkko on hiljentynyt. Messupäivänä 850-paikkaisessa pyhätössä istuu reilu bussilastillinen väkeä.

Kemijärvi kylpee laskevan auringon valossa.

Uutinen jysähti syyskuussa 2003. Laturitehdas lopettaa Kemijärvellä, 280 menettää työpaikkansa.

Salcompista tuli Kiina-ilmiön kasvot, globalisaation vertauskuva Suomessa.

Tuotantojohtaja Tapani Kiemunki oli kokenut taistelun toivottomuuden. Enimmillään töissä oli ollut 700 ihmistä. Kun kilpailu kiristyi, käsiä korvattiin koneilla. Yhdelle tuotantolinjalle jäi 6 työntekijää, 24 katosi.

”Sekään tuottavuusloikka ei riittänyt.”

Laturien osat rahdattiin Keski-Euroopasta Lappiin. Logistiikka maksoi liikaa. Ja kilpailijoilla oli jo tehtaat Kiinassa. Vaihtoehtoja oli kaksi: näivettyä tai siirtyä Shenzheniin, maailman elektroniikkatehtaaseen.

Salcomp valitsi Kiinan. Operaatiota johti Kiemunki, insinööri Lapista. Yritys perusti pian oman tehtaan. Osien toimittajat olivat lähellä, tunnin ajomatkan päässä. Automaatiota karsittiin, käsiladontaa lisättiin. Valmistus pilkottiin pieniin osiin, jotta perehdytys onnistui parissa päivässä.

Ihmistyövoima oli halpaa: kuukausipalkka sata euroa.

Siirtolaisia vyöryi pelloilta tehtaisiin. Shenzhenin, alkujaan pienen kalastajakaupungin, asukasluku läheni kymmentä miljoonaa. Maan alle rakennettiin metrolabyrinttiä, maan päälle pilvenpiirtäjien viidakkoa.

Muutamassa vuodessa salcompilaisia oli 7 000. Tehtaan portille oli kiinnitetty mainoslakana, jolla haettiin uusia työntekijöitä.

”Joka aamu jonossa oli satoja ihmisiä”, Kiemunki sanoo.

Useiden ulkomaankomennusten jälkeen hän työskentelee taas Kemijärvellä Salcompin entisissä tiloissa, tällä kertaa kylmälaitteita valmistavan Porkan tuotantojohtajana. Entinen työnantaja on kivunnut maailman ykköseksi. Laturitehtaita on kuusi: kolme Intiassa, kaksi Kiinassa ja yksi Brasiliassa. Tuotanto nousee yli 600 miljoonaan laitteeseen vuodessa.

”Kemijärvellä päästiin 50 miljoonaan kappaleeseen.”

Kemijärvi, tyhjät kerrostalot

Seinään on spreijattu pinkki sydän. Huoltomies Kari Särkelä avaa kerrostalon ulko-oven.

Kemijärvi oli aikoinaan Lapin teollistunein kaupunki. Täällä, Särkikankaan lähiössä, vuokrataloja asuttivat tehtaalaiset. Lapset mekastivat pihalla, porraskäytävässä tuoksui pulla. Valot paloivat öisin, kun vuorotyöläiset palasivat koteihinsa.

Nyt rappukäytävien nimitaulut ovat tyhjiä, samoin asunnot.

Kun tehdassalit hiljenivät, poismuutto kiihtyi. Asukkaat vaihtuivat tässäkin vuokratalossa lapsiperheistä yksin asuviin ja alkoholisteihin. Viimeksi asuntoihin majoitettiin pakolaisia.

”Afgaaneja”, huoltomies sanoo avattuaan kaksion oven.

”Tunnen ruoan tuoksun.”

Kaupungin 1 100 vuokra-asunnosta on myyty 460. Muuttotappio on heijastunut hintoihin. Halvin kaksio on maksanut 7 800 euroa, käytetyn moottorikelkan verran.

Särkikankaalla kaksi autiota kerrostaloa on odottanut kiinalaisten sijoittajien päätöstä.

Vuokra-asunnot täyttyvät vuosiksi, kun sellutehtaan rakentaminen alkaa. Työmaalla häärii kolmisen tuhatta miestä ja naista ympäri Eurooppaa. Puolalaisia ja liettualaisia ei voi Särkelän mukaan asuttaa samaan taloon.

”Ne käyvät toistensa kurkkuihin kiinni.”

Tehtaan valmistuttua asuntoja ei remontoida. Myyntihinta kohoaisi liian korkeaksi, ostajia ei löytyisi. Kerrostaloja odottaa purkutuomio.

Sahojen terät pyörivät kuumina. Kiinaan rahdataan puuta enemmän kuin koskaan minnekään muualle.

Kemijärvelle ei ole pystytetty yhtään uutta kerrostaloa 25 vuoteen. Samassa ajassa sadat miljoonat kiinalaiset ovat muuttaneet maalta kaupunkeihin. Työantajat, kuten Salcomp, ovat tarjonneet siirtotyöläisille ruoan lisäksi ilmaisen asunnon.

Vuosittain on rakennettu arviolta viisi miljoonaa uutta asuntoa. Metropoleissa hinnat ovat pilvissä. Rakentamisvimmassa on pystytetty kummitustaloja, joihin ei ole löytynyt asukkaita.

Kaupungistuminen on vauhdittanut Koneen hissibisnestä. Yksin Shenzhenissä on tuhat tornitaloa ja sata pilvenpiirtäjää.

Jättimäinen rakennusprojekti on niellyt puolet maailman teräksestä ja betonista. Kun kiivain tahti laantui, se näkyi Talvivaaran kaivoksen tuloksessa. Nikkelin hinta putosi rajusti.

Puusta on krooninen pula. Maahan viedään 27 miljoonaa kuutiota sahatavaraa, valtaosa Venäjältä. Suomessakin terät pyörivät kuumina. Kiinaan rahdataan kuusta ja mäntyä enemmän kuin koskaan mihinkään muuhun maahan.

Markkinaimussa on mukana myös Kemijärvi.

Sahuri Kari Knuuti valvoo maailman tehokkainta sahalinjaa.

Kla-kla-kla-kla-kla-kla…

Melu huumaa, mänty tuoksuu. Tukit, lankut, laudat ja rimat liikkuvat kuin nopeutetussa filmissä. Sahalinja kulkee jopa 220 metriä minuutissa: yhdessä vuorossa 15 000 tukkia ja 600 kuutiota valmista tavaraa.

Kolme työläistä riittää valvomaan 350 metriä pitkää tehdasta.

Keitele Groupin saha on maailman tehokkain. Ilman hurjaa nopeutta ja automaatiota Lapin pientä tukkia ei kannattaisi sahata ja rahdata toiselle puolelle maapalloa. Hitaasti kasvanut, vähäoksainen mänty on toisaalta priimaa – kauniimpaa ja laadukkaampaa kuin Siperian puu.

Sahatavara käytetään huonekalutehtailla. Puu palaa halpatuotteina Suomeen, Kemijärvellekin. Paikallisessa liikkeessä ruokapöydän design-tuoli maksaa 259 euroa, kiinalainen versio 49 euroa.

Myös Kiinassa keskiluokka sisustaa. Skandinavia on muotia; seiniä ja saunoja paneloidaan ja pergoloita rakennetaan vaaleasta puusta. Kerrossängyille on kysyntää, kun maa on luopunut yhden lapsen politiikasta.

Keiteleen päätuote on liimapuu, josta rakennetaan pientaloja Japanissa. Jalostettua puuta olisi järkevintä viedä myös Kiinaan. Mutta toistaiseksi kansa asuu kerrostaloissa. Aika näyttää, onko megacityissä tilaa kaavoittaa pientaloalueita.

Urbanisoitumisen ennustetaan sysäävän kaupunkeihin vielä 300 miljoonaa maalaista.

Suomutunturin maisemat houkuttelevat kiinalaisia turisteja.

Kelkkasafari on eksoottinen elämys.

Kengät uppoavat ja juuttuvat hankeen, tasapaino pettää. Myös auttaja pyllähtää viereen. Naiset nauraa kihertävät hämmentyneinä.

Lumi on hassua.

Moottorikelkat ajetaan riviin. Safariopas näyttää: oikea käsi on kaasu, vasen jarru.

”Ja sitten tärkeä asia! Kaasua ja jarrua ei saa painaa yhtä aikaa.”

Tulkki kääntää ensikertalaisille. Sitten kypärät päähän ja koeajo kelkka kerrallaan. Määränpää on pakkaspäivän auringossa kylpevä Suomutunturi Kemijärven kaakkoiskulmassa.

Turkishaalariset naiset kantavat Vuittonin ja Yves Saint Laurentin käsilaukkuja.

Ryhmä on saapunut 24-miljoonaisesta Shanghaista Rovaniemelle, sieltä päiväksi Itä-Lapin kairaan. Kiinalaisia kiehtovat samat pohjoisen luonnonilmiöt kuin japanilaisia.

”Lumi tulee ensiksi, sitten revontulet”, sanoo Suomun vastaanottovirkailija Junyi Xiao.

Vuosituhannen vaihteessa hän oli 10-vuotias koulupoika. Kiinalaisena uutenavuotena perhe kulki junalla sukulaisten luo, kuten oli tapana.

Ulkomaan matkailu oli sallittu harvoille. Unitours, Junyin nykyinen työantaja, toi Suomeen virkamiehiä. He söivät hyvin ja kävivät Sibelius-monumentilla. Kun turismi sallittiin, saapuivat eläkeläiset. Junyin sukupolvi, kolmekymppiset, on löytänyt Suomun somesta. Tunturin huipulla on vieraillut ryhmä naiskosmetologeja, tänä talvena vietetään häitä.

Talouskasvun jäljiltä Kiinassa on hyvinvoiva keskiluokka. On työ ja asunto, lasten koulutus turvattu. Enää ei ole pakko vain raataa ja säästää.

”Olemme alkaneet nauttia elämästämme, matkustaa”, Junyi sanoo.

”Kuluttamista pidetään hyvä asiana.”

Arktinen alue on hot. Verkkokauppa Alibaban matkailuyritys lupaa tuoda 50 000 turistia Rovaniemen seudulle. Pekingin vuoden 2022 talviolympialaiset vauhdittavat lumimatkailua.

Kemijärvi on sivussa turistivirroista. Kaupunki kääntää sen eduksi, seutu on ”neitseellinen helmi”. Ei massoja vaan pieniä ryhmiä, jotka keittävät soppaa talviverkoilta pyydetyistä kaloista.

Järvien syleilemä Kemijärvi mainostaa olevansa ”kaupunki joka tekee luonnostaan onnelliseksi”.

Keskustassa aistii apeuden. Taivaan tulien aukio on hiljainen, ympärillä tyhjiä liiketiloja. Ravintoloita, pubeja ja kahviloita on lopettanut, vilkas karaokekulttuuri hiipunut. Hotelli Kemijärvi on kuin Kaurismäki-elokuvasta, menneestä maailmasta.

Kaupunki puuhaa tyylikästä puuhotellia järven rannalle. Rahaa tuskin löytyy Aasiasta, vaikka kiinalaiset rakennuttivat Rovaniemelle hotellin.

Myös Suomu on kokenut kovia: useita konkursseja. Viimeisin takaisku oli hotellipalo, josta omistaja joutuu käräjille. Usko ei silti lopu. Suomusta profiloidaan Suomen Alaskaa, erämaista alppikylää, jossa vierailee tulevaisuudessa kymmeniä tuhansia kiinalaisia.

Shanghailaisille luonto näyttää voimansa.

Tuoretta, pehmeää puuterilunta on reitillä niin paksulti, että Suomun huippu jää valloittamatta, selfiet ottamatta. Moottorikelkat ajavat rinkiä tunturin juurella.

Lopuksi paistetaan nuotiomakkarat.

Kemijärven keskustassa on suuria, tyhjiä liikehuoneistoja.

Lastenvaateyrittäjä Päivä Valle leikkaa kangaspaloja.

Kiinalaiset turistit pitävät kirkkaista, voimakkaista väreistä. Etenkin punaisesta.

Super, Club ja Torstai. Kemijärveläisen Torstain mallistot olivat laskettelijoiden suosiossa 1980-luvulla. Trendikkäissä, värikkäissä asuissa pujoteltiin Suomullakin. Itä-Lapissa suunniteltuja ja ommeltuja ulkoiluvaatteita myytiin paljon alppimaihin, Keski-Eurooppaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

”Merkki oli luksusta, Kemijärven ylpeydenaihe”, sanoo yrittäjä Päivi Valle.

Yrityksen työntekijänä hän näki Torstain nousun. Vähitellen Aasian halpatuonti siirsi tuotantoa Portugaliin, kunnes konkurssi koitti 1990-luvun alussa. Nykyisin Luhta valmistaa Torstai-vaatteita Kiinassa.

Valle on lastenvaatefirma Paaperon omistaja. Hän levittää kangaspakkaa kivitalossa Kemijärven keskustassa.

”Kaikki on kellotettu sekunnilleen, leikkaus ja ompelu.”

Paloja on oltava vähintään kymmenen päällekkäin. Yksittäin leikaten vaatteesta tulisi liian kallis. Body ja potkupuku maksavat kumpikin vajaat 40 euroa. Samalla kadulla halpakauppa Tehdas-Asu myy kympillä, valmistusmaa Kiina ja Bangladesh.

Kiinalaisten vaurastuminen on kiihdyttänyt globalisaation oravanpyörää. Palkkojen noustessa tuotantoa on siirtynyt sisämaahan halpatyövoiman perässä. Vaateteollisuus, globalisaation tiennäyttäjä, on hakeutunut vielä edullisempiin Vietnamiin ja Bangladeshiin.

Paapero valmistaa aikuisille fleece-pipoja, 30–40 euroa kipale. Lakit teettäisi pilkkahintaan Aasiassa.

”Mutta niitä pitäisi tilata kerralla vähintään tuhat.”

Pipoja jäisi varastoon, josta ne olisi kaupattava alella. Olisi seurattava muodin trendejä, hankittava taas uusi edullinen sesonkituote. Kierre olisi kestämätön pienyrittäjälle.

Valle on valinnut toisen strategian: erikoistumisen.

Nuoret kaupunkilaisäidit arvostavat luomupuuvillaa, kestäviä tuotteita ja lappilaista työtä. Yritystä ei voi perustaa Kemijärven varaan. Viime vuonna syntyi 34 lasta.

Paaperolla on verkkokauppa, jälleenmyyjiä etelässä ja toinen liike Rovaniemellä. Kiinalaiset turistit pitävät kirkkaista, voimakkaista väreistä, erityisesti punaisesta. Luottokortti viuhuu. He käyttävät palveluihin ja ostoksiin lähes tuhat euroa, eniten kaikista ulkomaalaisista.

”Kiinalaiset eivät halua viedä rihkamaa tuliaisiksi.” Paaperon kuoseissa hehkuu Lapin luonto. Yrittäjää huolettaa kiinalaisten sellutehdashanke.

”Meillä oli slogan, että tätä luontoa Kiina ei ainakaan vie”, Valle sanoo.

”Nyt on vähän kyseenalaista.”

 

Puita oli mahdotonta laskea: seitsemän pinoa, korkeus kuusi metriä, pituus yli puoli kilometriä.

Kiinalaiset vieraat tuijottivat puuterminaalia, Suomen suurinta.

Helmikuussa 2017 selluhankkeen vetäjä, Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala oli kutsunut Kemijärvelle yrityksensä pääomistajan. Kiinalaisfirma Camcen ylin johto oli istunut moton kyydissä, kulkenut huojuvan tukkirekan matkassa ja tutustunut Keiteleen sahaan, josta ajettaisiin hakekuormia tehtaalle.

Heitä mietitytti yksi kysymys. Miten yhtiö voisi keittää sellua, kun se ei omistanut metsää?

Terminaalin luona Nivala osoitti kasoja. Nämä pinot, 150 000 kuutiota, kuljetetaan nyt Ouluun ja Kemiin. Jatkossa, hän selitti, puut jäisivät viereiselle tontille, teidän sellutehtaallenne.

Ja vielä paljon enemmän. Vuodessa tehdas käyttäisi lähes kolme miljoonaa mottia puuta.

Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala on kerännyt lehtileikkeitä Kemijärven uuden sellutehtaan vaiheista.

Heikki Nivala -projekti. Lähes miljardin euron selluhanke on henkilöitynyt 64-vuotiaaseen, hiljaisen harkitsevaan Lapin mieheen.

Hän on elänyt ikänsä metsälle. Suunnitteli 43 vuoden ajan ojituksia, istutuksia, hakkuita, neuvoi metsänomistajia. Aikoi eläkepäivinään autokuskiksi, ajoi kuorma-autokortinkin. Mutta sitten Stora Enso lakkautti Kemijärven sellutehtaan. Metsäjätti suunnitteli investointeja jo Kiinaan.

Itä-Lapin puut yhtiö varasi pohjoisen muille tehtaille.

”Tympiä katsoa joka kerta, kun täältä viedään jalostamatonta puuta”, Nivala sanoo.

”Jää niin vähän meille.”

Metsä yhdisti Kemijärven ja Kiinan. Itä-Lapissa on yllin kyllin nuorta havupuuta, josta on pulaa Aasiassa.

Viime vuosina sellun vienti on räjähtänyt. Keskiluokka kuluttaa nenäliinoja ja talouspaperia. Verkkokauppojen ja markettien miljardit ja miljardit ostokset kääritään pakkauksiin, joihin tarvitaan Lapin pitkäkuituista havusellua.

Aalto-yliopisto, sellutehtaan kumppani, on kehittänyt uusia tuotteita. Mikrokiteisillä selluilla on useita arvokkaita käyttökohteita lääkkeistä eläinrehuihin.

Innovaatiot houkuttelevat Kiinaa. Vähemmän terästonneja ja kakkoslaatua, enemmän startupeja ja teknologiaa, jotta tuottavuus paranee. Shenzenissä koottuja Huawein älykännyköitä hipelöidään ympäri maailmaa, myös Kemijärven Expertissä.

On epäilty, että ostettuaan patentteja lännestä kiinalaiset monistavat tehtaita. Nivala ei paheksu, jos Aalto-yliopisto päättäisi myydä patentit Camcelle.

”Yliopisto saisi rojalteja kehitystyöhön”, hän sanoo. ”Ja ei ole huonoa asia, jos Kiinassa tehtäisiin laadukkaampia tuotteita.”

Boreal Bioref aikoo jalostaa myös perussellua pidemmälle, liukoselluksi. Se on puusilkiksi kutsutun viskoosin raaka-aine.

”Kun puun arvo nousee lähellä kantoa, siitä hyötyvät kaikki, myös kiinalaiset.”

Jalostettu tuote on perussellua arvokkaampi. Samalla rahdattavat tonnit Kaukoitään vähenevät. Kuljetusten määrä pienenisi entistään, jos liukosellusta tehtäisiin puukuitua jo Kemijärvellä. Kaupungin toiveissa sellutehtaan tontilla olisi viskoosilaitos, joka jalostaisi myös muiden yhtiöiden liukosellua.

Jos visio toteutuu, Lapin männystä jalostettu viskoosi lastattaisiin vaunuihin Kemijärvellä. Juna kulkisi 10–12 päivässä Siperian halki Länsi-Kiinaan, tekstiilitehtaan uumeniin.

Aikanaan puuta palaisi paitoina ja pyjamoina Suomeen.

Junyi Xiao (vas.) ja Yini Zhong auttavat Suomun matkailijoita.

Idän lohikäärme rakentaa uutta Silkkitietä Aasiasta Eurooppaan: moottoriteitä, junayhteyksiä, satamia.

Presidentti Kekkonen oli Kemijärven sellun takuumies. Uuden tehtaan henkinen kummisetä on presidentti Xi, kommunistisen puolueen pääsihteeri.

Kiina on yksipuoluemaa, sekoitus markkina- ja komentotaloutta. Elintaso on noussut, mutta ilman demokratiaa. Pehmeällä ulkopolitiikalla vaimennetaan kritiikkiä. Pandapariskunta Hua Bao ja Jin Bao Bao tuskin asuisi Ähtärin eläintarhassa, jos Suomi olisi arvostellut julkisesti maan ihmisoikeustilannetta.

Puolue ohjaa taloutta ja kontrolloi yrityksiä. Camcen pääjohtaja on Kansalliskongressin jäsen.

”Kun tutustuu ihmisiin, politiikka jää taka-alalle”, Heikki Nivala sanoo.

Hän on käynyt viidesti Kiinassa. Isännät ovat olleet luotettavia ja helposti lähestyttävä. Kemijärven erämaakämpällä on saunottu, loimutettu lohta ja keskusteltua filosofisia elämästä. Nivalan olohuonetta koristaa punainen puupiirros, työhuonetta pandavalokuva.

”Kiinalaisille lahjojen antaminen on selkäytimessä.”

Presidentti Xi’n aikana lahjoja on jaettu ennätysmäärä. Pääomien liikkeet ovat kääntyneet. Vuonna 2016 ulkomaille sijoitettiin 180 miljardia dollaria, enemmän mitä Kiinaan virtasi rahaa.

Idän lohikäärme rakentaa uutta Silkkitietä Aasiasta Eurooppaan: moottoriteitä, junayhteyksiä, satamia. Kiinalaisomisteiset länsibrändit, kuten Supercell ja Volvo, vauhdittavat taas liiketoimia kotimaassa.

Energia ja raaka-aineet – talouskasvun peruspilarit – ovat investointien kärjessä. Camce liikkuu valtion satelliittina maailmalla: sellutehdas Valko-Venäjällä, kemikaalilaitos Uzbekistanissa, lentokenttä Laosissa, vesihanke Sudanissa, maatalousprojekti Venezuelassa ja Angolassa.

Kemijärven selluhanke tuo yhtiön Länsi-Eurooppaan. Poikkeuksellista on, että rakentamisen lisäksi Camce käyttää isännän ääntä pääomistajana.

Pelisäännöt on tehty selviksi.

”Suomessa noudatetaan Suomen lakeja”, Nivala sanoo.

”Eivätkä kiinalaiset tule rakentamaan tai pyörittämään sellutehdasta.”

Sellutehtaan pesu- ja keitto-osasto hiljeni kesällä 2008.

Vanhasta sellutehtaasta on jäljellä autio betonikolossi, pesu- ja keitto-osasto. Valvomon lattialla lojuu kuolleita pikkulintuja. Pöydällä on puhelin, komeroissa kypäriä.

Kuihtuneessa viherkasvissa roikkuvat keltaiset lehdet.

Kemijärvi odottaa pelastajaa idästä. Kiina esiintyy vakaana talousmahtina, globalisaation puolustajana. Vaurastunut maa ei ole enää pelkkä maapallon työpaja, kokoonpanolinja, josta tavarat laivataan konteissa takaisin länteen.

Nopea kasvu on taannut yhteiskuntarauhan. Sen nimissä tilastoja on myös vääristelty, taloutta elvytetty jättivelalla, konkurssikypsiä valtionyrityksiä pidetty väkisin hengissä.

Talouskriisi on edessä, ennemmin tai myöhemmin, tutkijat varoittavat.

Heikki Nivala esikuntineen on kasannut monimutkaista palapeliä, rahoitusta. Yksin kiinalaisvarojen siirto Eurooppaan kestää byrokratian takia 2–4 kuukautta.

Jos kaikki menee kuten suunniteltu, nimet ovat paperissa vielä tämän talven aikana. Sellutehtaan rakentaminen alkaa kesällä, valmista on vuonna 2020.

Silloin Kemijärven taivaalla tupruavat taas savupiiput ja haisee raha, sellu.

 

Jutun tärkeimmät lähteet ovat Eeva Erosen kirja Jättiläisen askeleet – matka Kiinan talouteen ja Etlan raportti Leijona ja lohikäärme – Suomen ja Kiinan taloussuhteet.

Sisältö