Finnair ja Vehviläisen lähtö: Kuinka pörssiyhtiön toimitusjohtajaa ei pidä vaihtaa

Kotimaa 28.1.2013 10:57

Finnairin kannattaisi vihdoinkin hakea uutta johtajaa yhtiön sisältä.

Mika Vehviläinen. Kuva Tomi Parkkonen / Finnair.

Finnair ja lastinkäsittelylaitteiden valmistajayhtiö Cargotec vahvistivat maanantaina Talouselämä-lehden jo pari viikkoa aikaisemmin julkaiseman uutisen, jonka mukaan Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen siirtyy Cargotecin toimitusjohtajaksi maaliskuun alusta alkaen. Prosessi oli kuin malliesimerkki tavasta, jolla pörssiyhtiön toimitusjohtajaa ei pidä vaihtaa.

Ihanteellisessa maailmassa toimitusjohtaja kertoo hallitukselle haluistaan jättää paikkansa. Hallitus hakee luottamuksellisessa prosessissa uuden toimitusjohtajan. Kun kaikki on selvää, järjestetään tiedotustilaisuus, jossa hallituksen puheenjohtaja kertoo vaihdoksesta ja esittelee julkisuuteen uuden toimitusjohtajan.

Näin ei käynyt Cargotecissä. Toimitusjohtaja sai lähteä jo viime syksynä vähäisempään hommaan, junailemaan Marine-yksikön pörssilistautumista Singaporeen. Tilalle nimitettiin sijainen. Yhtiö esitteli Vehviläisen tiedotustilaisuudessa maanantaina puolitoista tuntia asiasta kertoneen pörssitiedotteen julkistamisen jälkeen. Tähän väliin sopi lisäksi kiusallinen ja hyvin epätavallinen Talouselämä-vuoto.

Sama toistuu Finnairissa?

”Olemme jo aloittaneet uuden toimitusjohtajan etsimisen ja tavoitteemme tietysti on, että siirtymäkausi jäisi mahdollisimman lyhyeksi”, kertoi tiedotteessaan yhtiön hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas. Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi on nimitetty operatiivinen johtaja Ville Iho.

Vehviläisen lähtö ei ollut järin suuri yllätys. Finnairin toimitusjohtajan pesti on ehkä Nokian vastaavan pomon hommia lukuun ottamatta Suomen julkisin yritysjohtajan paikka. Vehviläistä varmasti varoitettiin, mutta silti julkisuus tuli hänelle selvästi yllätyksenä.

Moraalisesti ala-arvoinen asuntokauppaveivaus Ilmarisen kanssa olisi mennyt jossakin muussa yhtiössä vähin äänin. Finnairissa siitä ja sitä seuranneista kompensaatiopaljastuksista syntyi valtava kohu, jossa ryvettyi niin yhtiön, Vehviläisen kuin potkut saaneen entisen hallituksenkin maine.

Sailas ei luonnollisestikaan kerro, mistä uutta toimitusjohtajaa haetaan. Tässä tulee ilmainen vihje: etsikää yhtiön sisältä.

Niin Finnairissa ei ole totuttu tekemään. Maailman vanhimpiin lentoyhtiöihin kuuluvan Finnairin perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Vehviläinen oli yhtiön yhdeksäs toimitusjohtaja. Vain kaksi hänen edeltäjistään on löytynyt yhtiön sisältä.

Gunnar Ståhle oli silloisen Aeron teknillinen johtaja, kun edeltäjä ja yhtiön perustaja Bruno Lucander kuoli ja Ståhle nostettiin yhtiön johtoon vuonna 1929. Kaupallinen johtaja Risto Ojanen nimitettiin legendaarisen Gunnar Korhosen seuraajaksi 1985, mutta hänen kautensa jäi kahden vuoden mittaiseksi. Korhonen oli koko sen ajan hallituksen puheenjohtaja.

Ykkösmiehen hakeminen yhtiön sisältä on kuitenkin hyvä ajatus monestakin syystä. Yhtiön ja ehkä koko toimialan ulkopuolisen pomon hankala ja aikaa vievä opetteluvaihe jää pois ja mahdollisuus päästä johtamaan yritystä motivoi johtoporrasta siinä missä avokätiset bonuksetkin.

Todella hyvin johdetuissa suuryrityksissä yksi toimitusjohtajan tärkeimmistä tehtävistä on etsiä ja kasvattaa seuraajaehdokkaita omista riveistä. Jos tätä epäilette, lukekaa vaikka maailman arvostetuimpiin jättiyrityksiin kuuluvan General Electricin ex-pääjohtajan Jack Welchin muistelmat. Welchin viimeisten GE-vuosien tärkein tehtävä oli hakea seuraaja GE:n sisältä. Kolmesta tasavahvasta ehdokkaasta valittiin lopulta Jeff Immelt.

Oli Finnairin uusi toimitusjohtaja kuka tahansa, hänen lähtökohtansa ovat merkittävästi helpommat kuin Vehviläisellä oli edessään hänen tullessaan syvästi tappiolliseen kriisiyhtiö Finnairiin kolme vuotta sitten. Yhtiön maineen vajotessa pohjamutiin asuntokauppajupakan vuoksi viime keväänä sen liiketoiminta kääntyi hämmästyttävään nousuun. Ensi viikolla esitellään ilmeisesti voitollinen tilinpäätös vuodelta 2012. Käänne on vailla vertaa niin kutsuttujen perinteisten lentoyhtiöiden lähihistoriassa.

Se johtuu ennen muuta kahdesta asiasta: tarjontaa on sopeutettu kysyntään eli koneet lentävät entistä täydempinä ja yhtiössä on keskitytty loputtoman vyönkiristyksen lisäksi myös lisätulojen hankintaan lähtemällä aggressiivisesti mukaan alan hintakilpailuun. Ja kaiken perustana on Keijo Suilan aikana kehitelty Aasian-strategia. Ilman sitä Finnair olisi samanlainen, konkurssikypsä romuyhtiö kuin pohjoismainen SAS.

Helppoa ei elo silti ole uudellakaan johtajalla. Ikäviä päätöksiä on tehtävä, sillä säästöjä on haettava vielä kymmenien miljoonien eurojen edestä.

Huima tuloskäänne takaa Vehviläiselle muhkean massin hänen lähtiessään Finnairista. Yhtiö on viime aikoina haalinut satoja tuhansia omia osakkeitaan jaettaviksi bonuksina ylimmälle johdolle. Niistä iso osa päätyy Vehviläisen arvo-osuustilille.

Vehviläisen palkka säilyy muutoksessa ennallaan eli on vuositasolla 600 000 euroa, mutta monet muut edut jopa huonontuvat. Asuntoetua Cargotec ei tarjoa vaan Vehviläinen hakee omaa omistusasuntoa. Cargotec korvaa menetetyn edun kertasummalla.

Uusi työnantaja ei maksa myöskään erityiseläkettä, jota Finnair on kartuttanut Helsingin Sanomien tietojen mukaan noin kymmenellä prosentilla Vehviläisen ansioista. Yksi iso ero kuitenkin löytyy. Muiden valtionyhtiöiden tavoin Finnair rajoittaa toimitusjohtajan maksimibonuksen 40 prosenttiin palkasta. Cargotecissä vastaava prosenttiluku on sata.

Juttu on julkaistu 28. tammikuuta klo 12.57 ja sitä on päivitetty klo 14.20.