Kansallinen tappiotarina

Kolumni: Politiikan journalismin sijaan jutuissa päädyttiin kyselemään, miksi meille aina käy näin, kirjoittaa professori Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uutinen Jutta Urpilaisen ehdokkuudesta EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavaksi komissaariksi kääntyi politiikan journalismissa kansakunnan tunnetyöksi. Jutusta ja keskustelusta toiseen esitettiin sama kysymys: miksi muut pienet maat saavat painavampia salkkuja? Käykö ”meille” aina näin?

Pettymys sai paitsi naisen myös maanosan kasvot, kun Iltalehden Kreeta Karvala parahti kolumnissaan, että ”Suomi ei saanut painavaa taloussalkkua vaan ’Mama African’”. Heittoa ei selitetty, mutta se kietoi salkkujakoa koskevan kritiikin sukupuolitettuun nationalismin kieleen ja kolonialistiseen kuvastoon. Ei Suomi-neito vaan Mama Africa! Ei komissaari vaan äiti!

 

Urpilaisen kutsumanimi tarttui ja levisi niin Ilta-Sanomien kolumniin, Suomenmaan uutisen ingressiin kuin MTV3:n Pöllöraatiin ja Helsingin Sanomien ja Ylen viikoittaisten politiikka-podcastien aiheeksi. Laatumediat hyödynsivät yleisöjen puhuttelemisessa samaa kuvastoa kuin aihetta käsittelevät kommenttiketjut Vauva.fi:ssä, Ylilauta.orgilla ja Suomi 24:ssä.