Eri uskonnot ja ET yhden oppiaineen alla – malli toimii jo Kulosaaressa

SK:n arkistoista: Oppilaat ja opettajat kehuvat, Opetushallitus ei riemastu.
Kotimaa 19.8.2015 18:30
Kasiluokkalaiset Samuel Ruhanen (vas.) ja Andrej Benacka ovat tyytyväisiä katsomusaineiden opetukseen.

Kansalaisaloite kerää nimiä kaikille oppilaille yhteisen katsomusoppiaineen puolesta. Aloitteen mukaan nykyjärjestelmä korostaa oppilaiden eroja ja erilaisuutta, ja siksi etiikkaa ja uskontoja tulee voida opettaa niin, että kaikki luokan oppilaat osallistuvat yhdessä pohdiskeluun.

Toimittaja Elina Venesmäki ja valokuvaaja Riikka Hurri vierailivat marraskuussa 2014 Kulosaaren yhteiskoulussa Helsingissä kaikille yhteisen katsomusaineiden tunnilla. Koulu on yksityinen, ja siksi sen on ollut helppo valita oma tiensä. Malli herätti jo syntyessään kiinnostusta mutta myös kritiikkiä: onko uskontojen yhdistäminen tällä tavalla järkevää tai laillistakaan, pohti opetusneuvos.

 

Islam on aihe tänään. Opettaja Niilo Mähönen piirtää valkotaululle viisi minareettia ja kirjaa niiden alle islamin viisi pilaria: uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Olemme Helsingin Kulosaaren yhteiskoulussa kahdeksannen luokan katsomusaineiden oppitunnilla. Tunti on eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon yhteinen.

Luokan pitkien pöytien ympärillä istuu luterilaisia, katolisia, ortodokseja ja elämänkatsomustiedon oppilaita, joista ainakin yksi on buddhalainen. Monen oppilaan vanhemmillakin on keskenään eri uskonnot. Opetus on englanniksi, se on tämän luokan opetuskieli.

Oppilaat kerääntyvät taulun eteen kirjoittamaan tusseillaan. Rukouspilarin alla lukee pian ”viisi rukousta päivässä”. Paaston kohdalle joku taulun edessä tungeksivista nuorista kirjoittaa, että ”paaston aikana pitää olla syömättä auringonnoususta auringonlaskuun”.

Mähönen kyselee tarkennuksia. Mitä islamilainen bussikuski tekee, kun on rukouksen aika? Pysäyttää bussin ja kaivaa rukousmaton esiin? ”No eeei”, kuuluu luokasta.

”Ei niin, Muhammad oli järkityyppi. Hän on kirjoittanut, ettei rukouksen aika ole niin tarkka. Tärkeintä on, että uskova rukoilee, kun voi”, Mähönen sanoo.

Eikä paastoaikaakaan pidä ottaa ihan kirjaimellisesti, jos vaikka asuu Utsjoella eikä aurinko laske kesällä lainkaan.

Mähönen näyttää Youtubesta kuvaa moskeijan rukouskutsusta ja pyhiinvaelluksesta Mekkaan.

Luokan takaosassa pitkätukkainen tyttö rullaa hiustupsua sormiensa väliin. Joku matkii rukouskutsua.

”Taidankin tietää, mitä te hoilotatte loppupäivän”, opettaja sanoo naureskellen.

Ada Ruohosen (vas.) ja Gemma Jamesin katsomusaineiden ryhmä käsittelee tänään islamia Kulosaaren yhteiskoulussa.

Ada Ruohosen (vas.) ja Gemma Jamesin katsomusaineiden ryhmä käsittelee tänään islamia Kulosaaren yhteiskoulussa.

Yhteistä katsomusainetta on opetettu Kulosaaren yhteiskoulussa toista vuotta. Opettaja Niilo Mähösen mukaan eri uskontojen opetuksessa yhteistä on paljon. Jos luterilaisilla on vähän syvemmän Raamattu-tiedon aika, opettaja jakaa luokan eri tiloihin. Esimerkiksi islaminuskoiset tutustuvat niinä hetkinä Koraaniin ja ET-oppilaat YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.

Niin sanotulla Jeesus-tunnilla kaikki tarkastelevat Jeesusta, kukin katsomusryhmä omasta näkökulmastaan: kristinuskon opiskelijat tutkivat uskonnon näkemystä Jeesuksesta, ET:n opiskelijat historiallista Jeesusta ja islamin opiskelijat tutustuvat islamin opetukseen Jeesuksesta.

”Näitä tilanteita on aika harvoin. Kyllähän kaikkien on hyvä tietää jotain Raamatustakin. Niin paljon se on vaikuttanut kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme.”

Oppilaat vakuuttavat olevansa katsomustunteihin tyytyväisiä.

”Ei opetus kovin erilaista ole kuin seiskaluokalla, jolloin oli tavallisia luterilaisia uskontotunteja, mutta tässä saa laajemman näkökulman kaikkeen”, sanoo kahdeksasluokkalainen Linda Simonen.

”On hyvä oppia eri uskonnoista, kun ympärillä näkee eri uskontoja koko ajan”, sanoo Gemma James.

Kulosaaren yhteiskoulu on yksityinen, ja sen on siksi ollut helppo valita oma tiensä. Malli kuitenkin herättää kiinnostusta ja leviää. Samaa on kokeiltu tästä syksystä alkaen myös Helsingin Munkkiniemen yhteiskoulussa, yksityinen koulu sekin. Espoon kaupunki selvittää mahdollisuuksia vastaavaan. Perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen sanoo, että Espoo miettii asiaa. Jos asia etenee, päätös jäisi kouluille.

”Esimerkiksi etiikkaa ja moraalia opetellaan kaikissa katsomusaineissa ja samoissa tilanteissa oleminen voisi rakentaa yhteisöllisyyttä.”

Myös Itä-Suomen yliopiston normaalikoulussa Joensuussa on meneillään kokeilu, jossa samassa opetusryhmässä on kolmen katsomusaineen oppilaita ja kolme opettajaa.

 Rehtori Lauri Halla (vas.)  sanoo, ettei ole idean isä, vaan pikemminkin jäänmurtaja.

Rehtori Lauri Halla (vas.) sanoo, ettei ole idean isä, vaan pikemminkin jäänmurtaja.

Kulosaaressa rehtori Lauri Halla kertoo, ettei idea uskontotuntien niputtamisesta varsinaisesti ollut hänen, mutta jonkinlaisena jäänmurtajana hän myöntää olleensa.

Opettajanhuoneissa oli harmiteltu jo vuosia, kun joka uskonnolle piti opettaa erikseen samoja asioita, kuten etiikkaa ja maailmanuskontoja.

Opetushallitus on hyväksynyt oman uskonnon opetussuunnitelman perusteet seuraaville uskontokunnille: evankelisluterilaisuus, ortodoksisuus, adventismi, bahá’í-uskonto, buddhalaisuus, Herran kansa ry:n uskonto, islam, juutalaisuus, katolilaisuus, Krishna-liikkeen uskonto, steinerkouluissa opetettava kristiyhteisön uskonto, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon uskonto ja vapaakirkollinen uskonto.

Koulun pitää opettaa näitä uskontoja, jos kolmen oppilaan vanhemmat niin tahtovat. Uskontotunneilla istuvat eivät usein edes ole erityisen uskonnollisia.

Yhä useampi haluaisi luopua uskontotunneista kouluissa kokonaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla uskontoja on paljon ja päteviä opettajia vaikea löytää. Pienten uskontojen opettajia haalitaan usein seurakunnista, ja tällöin opetus voi olla enemmän uskonnon harjoittamista kuin neutraalia opetusta.

Myös uskontojen sisällä on näkökulmaeroja. Esimerkiksi islamin opettaja ei aina kelpaa kaikille islaminuskoisille, koska ei ole vain yhtä islamia. Opettaja voi olla oppilaan vanhempien silmissä vääräuskoinen tai väärää sukupuolta. Myös Kulosaaressa jotkut oppilaat opiskelevat uskontoa kotona.

Lauri Hallan mielestä uskonnon, tai uskontojen, opettaminen on kuitenkin tärkeää.

”Uskonnot vaikuttavat paljon maailmanmenoon ja ovat tärkeä osa kulttuurihistoriaa. Kuuluu ilman muuta yleissivistykseen tuntea uskontoja.”

Kulosaaren yhteiskoulu on saanut mallistaan lähes pelkästään positiivista palautetta. Jotkut ateistijärjestöt ovat valittaneet, että myös uskonnottomille opetetaan perustietoja uskonnoista enemmän kuin elämänkatsomustiedossa. Länsi-Uudenmaan ateistit ry. kanteli uudistuksesta aluehallintovirastoon, joka totesi Kulosaaren tavan järjestää katsomusaineiden opetusta lailliseksi.

Aria Tipagon (vas.), Laura Klemola ja Rebecca Overmyer ovat käyneet yhteisillä uskontotunneilla yli vuoden.

Aria Tipagon (vas.), Laura Klemola ja Rebecca Overmyer ovat käyneet yhteisillä uskontotunneilla yli vuoden.

Luokassa opettaja Niilo Mähönen järjestelee papereitaan seuraavaa tuntia varten. Ysiluokkalaisia alkaa valua huoneeseen.

Opettajalle uudistus on tarkoittanut entistä suurempaa kiirettä, koska eri opetussuunnitelmista on poimittu mukaan sellaisia asioita, joita tulisi opettaa kaikille. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että pakolliset asiat tulevat käsiteltyä. Esimerkiksi kristityille kerrotaan Vuorisaarnan opetukset.

Kulosaaren kooste katsomusaineista on Mähösestä kiinnostava. Maailmanuskonnoista tulee puhuttua enemmän kuin perinteisessä uskonnonopetuksessa tai elämänkatsomustiedossa.

”Oppilas voi kertoa toisille, miten vaikkapa islamin pilarit vaikuttavat hänen arkeensa. Mutta en pakota ketään esiintymään oman uskontonsa edustajana.”

Tunneilla oppilaat eivät julista mitään uskontoa. Mähösestä katsomusaineiden tunneille kokoontuminen on joka tapauksessa tärkeää.

”Jo se, että tuomme oppilaat yhteen, antaa kuvan, että erilaisista katsomuksista voidaan puhua yhdessä. Koululaitoksen pitää tarjota tietoa ja lisätä suvaitsevaisuutta, ei tehdä kirkon töitä”, hän sanoo ja lisää, että ”samalla tavallahan voitaisiin vaatia, että historiantunnit järjestetään oikeistolaisille ja vasemmistolaisille oppilaille erikseen”.

Uskonnonopetuksesta puhutaan nyt paljon. Opetushallitus aikoo saada vuoden loppuun mennessä valmiiksi vuoden 2016 opetussuunnitelman. Siinä on uutta ainakin se, että maailmanuskontoja aletaan opettaa jo alaluokilla.

Myös perusopetuslakia ollaan muuttamassa niin, että kolme saman uskonnon opetusta vaativaa lasta ei olisi tarpeeksi, vaan heitä pitäisi olla kymmenen. Tämä säästäisi kunnilta rahaa.

Mielipiteitä uudistuksista riittää.

”Uskonnottomilla ja pienten uskontojen edustajilla on oltava vaihtoehtoja. Se ei saisi olla taloudellinen kysymys”, sanoo Turun Tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Pete Hokkanen, joka julkaisi juuri aiheesta juridiikan alan väitöskirjansa.

Ennen kaikkea hänestä koulun pitäisi kunnioittaa oppilaiden uskonnonvapautta. Nyt vanhempien vakaumus määrää.

Opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta ei pidä uskontojen suurta määrää ongelmana, koska uskontoja on paljon vain tietyillä alueilla Suomessa.

Vaikka kirkkoon kuuluvien määrä laskee, noin 92 prosenttia peruskoulun oppilaista valitsee luterilaisen uskonnonopetuksen, 3 prosenttia elämänkatsomustiedon, reilu prosentti ortodoksiuskonnon ja 1,5 prosenttia islamin.

Kouluissa uskontotuntien määrä on vähentynyt, mutta edelleen uskonto tai elämänkatsomustieto on matematiikan, äidinkielen ja liikunnan lisäksi ainoa oppiaine, joka pysyy mukana koko kouluajan, esikoulusta lukion loppuun.

Vuodesta 2003 uskonnonopetuksen on pitänyt olla tunnustuksetonta, mutta kuitenkin oman uskonnon opetusta. Iivosen mielestä niin on hyvä.

”Oman uskonnon opetus antaa oppilaalle välineitä oman identiteetin rakentamiseen.”

Kulosaaren malliin Iivonen suhtautuu kriittisesti.

”Mietin, onko uskontojen yhdistäminen tällä tavalla järkevää tai laillistakaan.”

Myös Itä-Suomen yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani epäilee Kulosaaren mallia. Kun kaikille opetetaan katsomusaineita samalla tavalla, hänestä riskinä on se, että opetus noudattaa enemmistön katsomusta ja vähemmistöt jäävät huomioimatta.

”Opettajat tulevat todennäköisimmin evankelisluterilaisesta perinteestä. Heidän näkemyksensä korostuu helposti. Oppilaan pitäisi saada olla omalla yksilöllisellä tavallaan luterilainen, ortodoksi tai muslimi”, Ubani sanoo.

 

Kulosaaressa alkaa ysiluokkalaisten katsomusaineiden tunti. Myös he opettelevat etiikkaa. Opettaja Niilo Mähönen aloittaa tunnin kysymällä, haluavatko oppilaat kurssin päätteeksi pitää esitelmän, kirjoittaa esseen vai tehdä perinteisen tentin.

Tentti voittaa äänestyksen ylivoimaisesti.

Seuraavaksi Mähönen luettelee nuorille eettisiä kysymyksiä ja pyytää heitä valitsemaan puolensa.

Ne, joiden mielestä on oikein varastaa kaupasta, menevät luokan toiseen reunaan, toiselle puolelle ne, joiden mielestä ei ole oikein. Entä onko oikein kävellä punaisia päin? Ajaa autolla punaista päin? Valehdella vanhemmille menoistaan? Viedä ystävän tyttö- tai poikaystävä?

Ja sitten opetellaan perustelemaan omia näkökulmia.

Onko oikein syödä eläimen lihaa? Luokka on varsin yksimielinen. On oikein, koska eläimetkin syövät muita eläimiä. Vain yksi oppilas valitsee ei-päädyn.

”Mitä jos jokin toinen eläinlaji pitäisi meitä vankeina ja kasvattaisi meitä ruoakseen? Minusta lihansyönti on sama asia”, sanoo Rebecca Overmeyer, kristitty.

Overmeyer on tyytyväinen katsomusaineen tunteihin, vaikka vähän ikävältä tuntuu se, että oman uskonnon opetus jää niin vähiin.

Kulosaaressa ei ole hypätty uudenlaiseen malliin asiaa tutkimatta. Uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi ja hänen tutkimusryhmänsä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta ovat olleet mukana alusta asti.

Kansainvälisiä esikuvia riittää.

Esimerkiksi Ruotsin koululaitos alkoi opettaa kaikille yhteistä uskontotietoa vuonna 1969, Tanska vuonna 1975 ja Norja vuonna 1997. Helsingin eurooppalainen koulu on opettanut vastaavaa uskontotieto-nimistä ainetta jo kymmenen vuotta.

”Pitäisi miettiä, mitä valmiuksia nuorilta edellytetään tulevaisuudessa. Mielestäni uskonnollisen identiteetin luominen ja vahvistaminen ei ole koulun tehtävä. Se kuuluu kodeille ja uskonnollisille yhteisöille”, Kallioniemi sanoo.

Entä jyrääkö valtauskonto pienemmät, jos opettajan tausta vaikuttaa? Kallioniemi ei ole tästä huolissaan. Opettajat ovat kuitenkin korkeakoulutettuja ammattilaisia.

”Totta kai yhteiskunnalliset arvomme ovat lähellä luterilaisuutta. Meillä ateistitkin ovat luterilaisia ateisteja.”

Kulosaaren ysiluokkalainen, buddhalainen ja puoliksi thai Aria Tipagon on tyytyväinen uuteen malliin. Hän on elämänkatsomustiedon opiskelija, ja elämänkatsomustiedossa uskonnoista puhutaan vähemmän.

”Kun ymmärtää, mistä eri uskonnoissa on kyse, se lisää suvaitsevaisuutta.”

Daniel Harper Kakkonen nyökyttelee.

”Jos vaikka luokkakaveri tulee eri kulttuurista, on hyvä tietää, miksi hän toimii niin kuin toimii. Tässä oppii tietämään enemmän maailmasta.”

 

Juttu on ensi kerran julkaistu Suomen Kuvalehdessä 47/2014.