Remes, Matti Remes

Kirjailija Matti Remes on kyllästynyt siihen, että häntä luullaan kirjailija Ilkka Remekseksi.

kirjat
Teksti
Matti Remes
Kuvitus
Tuomas Kärkkäinen

Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Meitä on Suomessa kaksi Remes-nimistä kirjailijaa, Ilkka ja Matti. Ilkka on se kuuluisampi, se jonka kirjojen painosmäärät ovat olleet moninkertaiset verrattuna kenenkään muun elävän kirjailijan lukuihin.

Ilkan kirjat ovat päässeet yli sadantuhannen painoksiin useana vuonna, ja hän on kiistaton jännityskirjallisuuden kunkku Suomessa. Minä olen toinen Remes, se joka kirjoittaa Hankoon sijoittuvia Ruben Waara -dekkareita, eivätkä ne kirjat myy läheskään yhtä paljon. Ilkan kirjat ovat trillereitä, minun kirjani ovat perinteisiä arvoitusdekkareita.

Nyt tulee se dilemma: Ilkka Remes on lainannut taiteilijanimensä minulta. Ilkka Remeksen oikea nimi on Petri Pykälä. Minun oikea nimeni on aina ollut Matti Remes.

Moni luulee, että porskutan mallikkaasti kuuluisamman Remeksen vanavedessä, mutta ei se niin mene.

Ilkalla on satatuhatta fania, jotka eivät osta kakkosremestä. Ne viisi miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole Ilkan faneja, eivät halua ostaa kenenkään Remeksen kirjoja. Eivät Matinkaan.

Sukunimestä Remes ihmisille tulee mieleen vain ja ainoastaan Ilkka Remes. Olen usein tilanteessa, jossa minun luullaan olevan Ilkka Remes.

Tässä muutama esimerkki tosielämästä.

 

Kustantajani Tammen kirjallisuusillassa radiotoimittaja veti minut syrjään ja sanoi kohteliaasti: ”Tehdään haastattelu tuolla kirjastossa.”

Näin tehtiin. Vastailin laajasti ja avomielisesti, mutta nauhoituksen päätyttyä kerroin toimittajalle, että en ole Ilkka Remes, niin kuin hän oli koko ajan luullut, vaan Matti Remes. Nolostunut toimittaja mutisi anteeksipyynnön ja poistui lymyämään jonnekin nurkkaan.

Kuinka helppoa onkaan esiintyä jonain toisena, välillä jopa pidän siitä.

Ilta-Sanomien toimittaja soitti kiertohaastattelua varten. Hän valitti ensin, että oli vaikea löytää puhelinnumeroa. ”Hienoa kun sain teidät puhelimeen, kun te ette yleensä anna lausuntoja.”

Päättelin, että taas mennään Ilkkana. Vastasin piruuttani pariin helppoon aloituskysymykseen, mutta kerroin sitten totuuden. Ei tullut kiertohaastattelua, tuli luuri korvaan.

Toisen kerran iltapäivälehden toimittaja soitti ja kysyi, miten tulen toimeen suurten painosten kanssa. Vastasin, että mitäs tässä, niiden kanssa täytyy vain elää. Sijoitusongelmia on ollut.

Seuraavaksi toimittaja kysyi, miksi en anna kirjojani käännettäväksi. Arvasin hänen tarkoittavan Ilkka Remeksen kielteistä linjaa.

Vastasin, että tienaan Suomessa jo niin vitusti, ettei minua kiinnosta käännöshommat. Lopuksi sanoin, että oli hyvä haastattelu, toivottavasti Ilkkakin piti siitä.