Elokuvaväki sai tarpeekseen: Finnkino tuhoaa suomalaisen elokuvan

”Yhdysvalloistakin on kysytty, mitä helvettiä Suomessa tapahtuu”, kertoo elokuva-alan ammattilainen.
Kalle Kinnunen
Kotimaa 13.10.2017 07:32

Finnkino on ottanut tavoitteekseen laskea filmivuokria eli osuutta, jonka se maksaa elokuvalipusta levittäjille ja tuottajille.

Sanelupolitiikan seurauksena suomalainen Yösyöttö-elokuva jäi markkinajohtajan salien ulkopuolelle lokakuun alussa.

Nyt Finnkinon valkokankaille ei tule Borg McEnroe, odotettu urheiluelokuva, joka on ruotsalais-tanskalais-suomalainen tuotanto.

Kummankin elokuvan levitysyhtiö on Nordisk Film.

Suomen Kuvalehti selvitti, miten suomalainen elokuvaväki näkee Finnkinon toiminnan. Kuva on lohduton.

Neljäkymmentä vuotta alalla työskennellyt elokuvaneuvos Jussi Mäkelä sanoo, ettei vastaavaa ole tapahtunut Suomessa.

”Tietämättä neuvottelujen sisältöä pidän yleisellä tasolla poikkeuksellisena, että joku teatteriketju toimisi näin radikaalisti. Vain kerran urani aikana on pudotettu filmivuokratasoa hetkellisesti”, Mäkelä sanoo.

”Se tapahtui, kun Finnkino perustettiin 1980-luvulla. Se oli koko Suomen elokuvateatterialan ja elokuvien levitystoiminnan yhteinen pelastusoperaatio, johon Hollywood-studiotkin osallistuivat. Siitä sovittiin yhdessä. Me menimme kaikki alan velat ja tappiot niskassamme pyytämään studioita talkoisiin.”

Me tarkoittaa Finnkinon perustajia, joista Mäkelä oli yksi. Teatteriketju syntyi Suomen elokuvateatterien ollessa pahimmassa kriisissään, kun videonauhurit tulivat markkinoille ja kolmannes leffayleisöstä katosi parissa vuodessa.

”Tilanne on äärimmäisen surullinen koko elokuva-alan kannalta.”

Finnkino rakennettiin Mäkelöiden perheyrityksen Kinoston ympärille. Jussi Mäkelä jätti Finnkinon vuonna 1997.

”Mikäli Finnkino nyt haluaa pudottaa filmivuokria, se tekee sitä käsittääkseni yksipuolisesti”, Jussi Mäkelä sanoo.

”Filmivuokrista on keskusteltu aina kiivaasti, jo siitä asti kun isoisäni aloitti elokuva-alalla vuonna 1920. Mutta aina niistä on myös pystytty sopimaan.”

”Kotimaisen elokuvan tuottajia on pyritty käsittelemään silkkihansikkain, koska heillä on suurimmat riskit ja pieni markkina-alue, jolla kulut tulisi kattaa. Tämä on aina ennen ymmärretty.”

Mäkelä on The Walt Disney Company Nordicin maajohtaja, mutta haastattelun hän antaa Suomen Filmikamarin hallituksen puheenjohtajana.

Filmikamari on elokuvateatterien, -levittäjien ja -tuottajien keskusjärjestöjen kattojärjestö. Aiemmin puheenjohtaja oli usein Suomen suurimmasta elokuva-alan yrityksestä, Finnkinosta.

Finnkinolla on 70 prosentin markkinaosuus Suomen elokuvateatterialasta ja 85-100 prosentin markkinaosuus niillä 11 suurella paikkakunnalla, joissa sen monisaliteatterit sijaitsevat.

Nyt Finnkino näyttää ajautuneen kauas toiminnasta, jossa ajatellaan alan yhteisiä etuja.

”Tämä tilanne on äärimmäisen surullinen koko elokuva-alan kannalta”, Mäkelä summaa.

 

Yösyötölle järjestettiin poikkeuksellinen levitystapa: sitä esitettiin esimerkiksi Helsingissä saleissa, joissa ei yleensä nähdä elokuvaa, kuten Musiikkitalossa.

Kyseessä oli kuitenkin hätäratkaisu, jota ei voida toistaa muuten kuin suurimpien elokuvien kohdalla.

Borg McEnroelle ei ole järjestetty vaihtoehtoisia esityspaikkoja, joten esimerkiksi Turussa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa sitä ei voi nähdä.

Myös syyskuun puolivälissä ensi-iltansa saanut Ikitie joutui Finnkinon sanelupolitiikan uhriksi. Sen tuottaja Ilkka Matila sanoo uuden filmivuokran tulleen hänelle täysin puun takaa viikkoa ennen ensi-iltaa.

”Jouduimme hyväksymään huomattavasti heikommat ehdot kuin elokuvillamme on aiemmin ollut. Ikitien talous ei olisi kestänyt levittämistä ilman Finnkinon teattereita”, Matila kertoo.

”Solarin ja Nordisk Filmin veto Yösyötön kanssa oli raju ja rohkea. Toki siinä auttaa, että Nordisk Film on Solarin pääomistaja.”

Myös Ikitien levittäjä on Nordisk Film.

Matila sanoo, että Finnkinon arvaamattomuus tekee elokuvien rahoittamisestakin vaikeampaa. Ikitiessä on mukana yksityistä riskirahaa laajuudella, joka on suomalaisessa elokuvassa yhä harvinaista.

”Jos suomalaista elokuvaa kohdellaan tällä tavalla kotimaassa, se näivettyy.”

Tarkkoja filmivuokria ei kerrota julkisuuteen.

Elokuvalipusta maksetaan ensin arvonlisävero. Sen jälkeen noin puolet jää elokuvateatterille ja puolet maksetaan filmivuokrana levittäjälle, joka on maksanut tuottajalle elokuvasta ennakkomaksun, vastaa markkinoinnista ja huolehtii jakelusta.

Levittäjä tilittää suomalaisen elokuvan lipusta tuottajalle osuuden, joka on noin kolmasosa lipunhinnasta.

Dvd-myyntien ja televisiokanavien ennakko-ostojen romahdettua elokuvateatterilipputulot ovat ylivoimaisesti tärkein kotimaisen elokuvan tulonlähde. Prosentin tai parin kiristyminen tarkoittaa tuottajan osuudessa jo kriittistä muutosta.

”Jos jakosuhde voi yksipuolisesti ja yllättäen muuttua, se sotkee hommat ja syö ulkopuolisten rahoittajien luottamuksen”, Ilkka Matila sanoo.

”Suomalainen elokuva on nyt maailmalla paremmassa maineessa kuin koskaan. Jos sitä kohdellaan tällä tavalla kotimaassa, se näivettyy.”

 

Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen sanoo Finnkinon sahaavan omaa oksaansa.

”Nykyisen toimitusjohtajan Veronica Lindholmin ja neuvotteluista vastaavan myynti- ja markkinointijohtaja Kalle Peltolan aikana Finnkino on kadottanut vastuuntuntonsa.”

Peltola itse on väittänyt, että Nordisk Film ei suostu neuvottelemaan. Hänen mukaansa Finnkino ”ei saa esityslupia” Yösyötölle ja Borg McEnroelle, vaikka kyse on siitä, että levittäjä ei suostu Peltolan ehtoihin.

Peltola puhuu julkisuudessa uusista ”raamisopimuksista”, eikä kukaan alalla ymmärrä, mitä hän keksimällään termillä tarkoittaa.

”Aiempi johto ymmärsi hyvin, jopa erittäin hyvin, että määräävä markkina-asema tarkoittaa myös vastuuta”, Saarinen sanoo.

”Suomalaisella elokuvalla menee hyvin. Markkinaosuus oli kahtena viime vuonna koko maassa 29 prosenttia. Haluaako Finnkino pilata sen?”

”Eivät ne kotimaisen elokuvan katsojat mene katsomaan korvaavina elokuvina jotain muuta. Kohta suomalaisen tuottajan ei kannata ottaa elokuvanteon riskiä.”

 

Filmivuokrat on aina sovittu elokuvakohtaisesti.

Korkeimmat filmivuokrat ovat olleet perinteisesti 007-seikkailujen ja Tähtien sotien tyyppisillä varmoilla menestyksillä sekä suomalaisilla elokuvilla.

Keskeinen syy kotimaisten elokuvien suosimiseen on kieli- ja markkina-alueen pienuus. Suomalaisten elokuvien tärkein markkina-alue on Suomi, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Myös julkinen rahoitus elokuvalle on suhteessakin vähäisempää kuin useimmissa Euroopan maissa.

Jos suomalaisten elokuvien esittämiseen ei ole kunnollisia mahdollisuuksia, voidaanko niille myöntää tuotantotukia samaan tapaan kuin ennen?

Lasse Saarinen sanoo, ettei tätä asiaa olla vielä ajateltu Elokuvasäätiössä.

”Tämä tilanne on niin yllättävä ja uusi.”

Nordisk Film: Oli aika laittaa peli poikki.

Siitä, miksi levittäjistä juuri Nordisk Film on asettunut Finnkinoa vastaan, on erilaisia arvioita.

Nordiskin toimitusjohtaja Katarina Nyman ei kommentoi asiaa muuten kuin sanomalla, että oli aika laittaa peli poikki.

Asiaan vaikuttanee Nordiskin kasvanut valta, sillä se sai tänä vuonna suuren Hollywood-studion Foxin edustuksen Suomessa.

Tanskalaiseen Egmont-konserniin kuuluva Nordisk on Pohjoismaiden suurin elokuva-alan sisältötoimija. Toiseksi suurin on Bonnier-konserniin kuuluva SF Studios.

Kukaan haastatelluista ei osaa sanoa, saattaisivatko Nordiskin ohella muutkin levittäjät osallistua rintamaan. Finnkinon teattereista luovuttaessa rahalliset tappiot ovat varmoja ja kiistan lopputulos epäselvä.

Finnkinon painostus koskee tiettävästi etenkin katsojamäärältään suurehkoja elokuvia, joiden oletetaan täyttävän saleja.

Pienempien elokuvien sopimukset, elokuvan alkuperämaasta riippumatta, ovat jo ennenkin olleet lähtökohtaisesti suotuisimpia teattereille ja huonompia levittäjille.

Tuntematon sotilas -elokuvan mainos Helsingin Tennispalatsin seinässä 12. lokakuuta 2017.

Tuntematon sotilas -elokuvan mainos Helsingin Tennispalatsin seinässä 12. lokakuuta 2017. © VESA MOILANEN / Lehtikuva

 

Syksyn suurin kotimainen ensi-ilta, Tuntematon sotilas, ainakin on tulossa lokakuun lopussa levittäjä SF Studiosin jakelemana Finnkinon saleihin aivan tavalliseen tapaan.

Elokuvasäätiön Lasse Saarinen sanoo muiden levittäjien olevan asiassa ”poikkeuksellisen hiljaa”.

Yksi syy ovat jännitteet ja pelko.

Eräs haastatelluista levitysammattilaisista toteaa, että sanasota Finnkinon kanssa on saanut kulissien takana henkilökohtaisia sävyjä. Hän ei halua nimeään julki.

”Olen ollut alalla yli 20 vuotta, ja aina on neuvoteltu ja joskus otettu yhteen. Tulonjakobisneksessä on lähtökohta, että kumpikin osapuoli yrittää vahvistaa itselleen paremman osuuden. Mutta aina on kyetty sopimaan, aina on ollut keinoja ohittaa kiperimmät paikat”, levitysammattilainen kertoo.

”Nyt ollaan poikkeustilanteessa, jossa ei keskustella. Finnkino käyttää asemaansa ja sanoo, että ottakaa tai jättäkää.”

Vaatimukset ovat herättäneet viime kuukausina Hollywood-studioiden huomion.

”Yhdysvalloistakin on kysytty, mitä helvettiä Suomessa tapahtuu”, sanoo sama levitysammattilainen.

Elokuva-ala ei ole villasukkien myymistä.

Finnkinon nykyisessä johdossa ei ole ihmisiä, joilla olisi pitempää kokemusta elokuva-alasta.

Alalla on kolmikantamalli, jossa teatterit ja elokuvatuottajat ovat tärkeimmissä asemissa, mutta kumpikin on riippuvainen toisesta. Välissä ovat levittäjät, jotka osallistuvat rahoitukseen ja markkinointiin ja hoitavat jakelun.

Tämän kolmikannan tasapainoa ei Finnkinolla ymmärretä, alalla pahoitellaan.

”Levittäjät jakelevat ja tuottajat tekevät elokuvat, joiden perässä tänäkin vuonna kuusi miljoonaa ihmistä menee joka vuosi Finnkinon teattereihin ostamaan päälle popcornit”, Jussi Mäkelä tiivistää.

Elokuvateatteriala on luonteeltaan hyvin erilainen kuin vähittäismyyntiala. Teatteriin otetaan tuote ikään kuin myyntitiliin ja joka viikolle vaihdetaan esitysaikoja ja tuotteita.

Nykyinen Finnkinon johto taas ajattelee elokuva-alaa kuin he myisivät villasukkia, Ilkka Matila vertaa.

 

Yösyöttö sai viikonloppuna erikoisjärjestelyjen ja lisähuomion tukemana 24 900 katsojaa.

”Hyvä tulos, mutta meidän ja Nordiskin menetykset ovat silti kauheat”, elokuvan tuottaja Markus Selin sanoo.

Määrä olisi ollut kaksinkertainen, mikäli elokuvaa olisi esitetty Finnkinon teattereissa, jonne katsojat tottumuksesta suuntaavat, hän uskoo.

Selin ei paljasta, millainen Finnkinon tarjoama huonompi sopimus täsmälleen oli ja kuinka monta prosenttia elokuvateatteriketju halusi filmivuokraa muuttaa.

”Voimme sanoa, että me häviämme satoja tuhansia, mutta tämä on panttivankitilanne ja kiristys on pakko saada loppumaan. Tähän vääntöö lähteminen on velvollisuutemme alaa kohtaan. Tämähän vaikuttaa paitsi meidän tuleviin leffoihimme, myös kaikkien suomalaisten elokuvatuottajien elinkeinoon.”

Selin syyttää Finnkinoa törkeästä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Hän uskoo ruuvien kiristämisen syynä olevan uusi omistuspohja.

Finnkino kuuluu Nordic Cinema Groupiin, jonka osti keväällä 2017 amerikkalainen, mutta kiinalaisomistuksessa oleva AMC-elokuvateatteriketju. AMC on maailman suurin elokuvateatterialan toimija.

”Varmasti on tullut ulkomailta käsky, että ottakaa kaikki rahat.”

Finnkino voi olla Suomessa suuri peluri, mutta globaalisti se on mitätön. Suomi on elokuvateatterikäyntien osalta sekä suhteellisesti että konkreettisesti yksi pienimpiä teollisuusmaita.

Vuonna 2014 Finnkino ja amerikkalaisstudio Sony ottivat yhteen elokuvan The Amazing Spider-Man 2 filmivuokrista. Silloinkin Finnkino halusi aiempaa korkeampaa vuokraa, johon Sony sanoi ei. Finnkino taipui viime hetkellä.

Sony-studio joutui myöhemmin suuren tietomurron uhriksi ja sen työntekijöiden sähköposteja vuodettiin julkisuuteen. Joukossa oli myös Suomi-tapausta koskevia viestejä.

Eräässä amerikkalainen keskiportaan pomo toteaa, että yhtä hyvin Sony voisi lopettaa kaikkien elokuvien levittämisen Suomessa – ei se maksa vaivaa. Markkina-alueemme on suurten pelurien silmissä mitätön eikä taistelemisen arvoinen, ei ehkä kiinalaisille edes tutustumisen väärti.

”Varmasti on tullut ulkomailta käsky, että ottakaa kaikki rahat, mitä voitte, mutta on raukkamaista kohdistaa tämä kotimaiseen elokuvaan”, Selin toteaa.

”Suuret ulkomaiset toimijat saavat samat filmivuokrat kuin ennenkin. Ei Finnkino käy kansainvälisten tahojen kanssa tehtyjen sopimusten kimppuun. Eivät ne uskalla eivätkä voi tehdä sitä.”

 

Finnkinon Kalle Peltola ilmoitti Suomen Kuvalehdelle Finnkinon kieltäytyvän filmivuokrakiistaan liittyvistä haastatteluista. Hänen mukaansa nyt keskitytään neuvotteluihin ja siihen, että suhteet Nordisk Filmiin ”normalisoituisivat”.

”Finnkinon ja Nordisk Filmin väliset sopimusneuvottelut eivät millään tavalla liity kotimaisen elokuvan asemaan Finnkinossa, sillä valtaosa Nordisk Filmin levittämistä elokuvista on kansainvälisiä elokuvia. Kotimaiset elokuvat ovat meille sydämen asia ja Finnkinon teattereissa esitetään koko ajan kotimaisia elokuvia”, Peltola kirjoittaa sähköpostissa.

Hän ei enää kiistä, etteikö Finnkino olisi yrittänyt muuttaa sopimusta yksipuolisesti.

Perusteluksi Peltola antaa Finnkinon tekemät investoinnit: ”uudet teatterit, uudet salit, konseptit, oheispalvelut, tekniikka”.

Peltola kirjoittaa myös, että ”tilanne on kaikkien kannalta todella ikävä”.

Vain tästä asiasta on yksimielisyys: pian tilanteesta kärsivät kaikki. Ensin levittäjä, tuottaja ja yleisö ja ennen pitkää myös Finnkino, joka menettää lipunmyyntiä ja oheismyyntiä.

Jussi Mäkelä laskee Finnkinon menettävän oheismyynti mukaan lukien yli miljoonan euron liikevaihdon, kun se ei esitä Yösyöttöä.

Pian vaurioituu elokuvakulttuuri laajemminkin.

”Ei Suomessa tapahtunut elokuvien katsojalukujen nousu johdu penkeistä vaan esitetyistä leffoista, vaikka Kalle Peltola väittäisi muuta”, Ilkka Matila toteaa.

Mainonta elokuvien alussa on erittäin tuottoisaa.

Finnkino teki viime vuonna 11,3 miljoonaa euroa voittoa 82 miljoonan euron liikevaihdolla. Liikevaihdosta noin 20 miljoonaa tulee muusta kuin elokuvalippujen myynnistä. Osuus koostuu oheismyynnistä eli limsasta, karkista ja popcornista sekä esimerkiksi mainosmyynnistä elokuvateatterien sisällä ja näytäntöjen alussa.

Finnkinon elokuvateatterien suurimman digitalisoinnin vuosina 2009–2011 maksoivat levittäjät ja tuottajat.

Digitaaliprojektorien asentamisen myötä kaikkiin Finnkinon elokuvasaleihin otetiin käyttöön kynnysraha, jota perii amerikkalainen välikäsi. Virtual print feeksi nimetty rahoitusohjelma on yhä käynnissä, eikä loppua näy.

Vielä viime vuosikymmenellä Finnkinon teatterien sisäinen elokuvamarkkinointi oli teatterien oma asia. Niissä mainostettiin tulevaa ohjelmistoa.

Kaikki juliste- ja mainospaikat muuttuivat maksullisiksi 2010-luvun alussa. Siksi Tennispalatsissa voi nähdä tyhjiä mainospaikkoja, tai jo ohjelmistosta poistuneiden elokuvien mainoksia: näitä paikkoja ei ole myyty levittäjille.

Ainoa markkinointitapa, josta levittäjät ja välillisesti tuottajat eivät joudu maksamaan, ovat trailerit elokuvien alussa. Niiden määrää on tuntuvasti vähennetty muun mainonnan tieltä, jottei elokuvaa edeltävä mainosputki kestäisi kohtuuttoman pitkään.

Mainonta elokuvien alussa on erittäin tuottoisaa Finnkinolle.

Finnkino on valittanut jopa suomalaisten elokuvien alussa olevasta tietoiskusta, jossa kerrotaan, että Suomen elokuvasäätiön tuet tulevat veikkausvaroista. Nämäkin sekunnit ovat pois sen mainosmyynnistä.

 

Keskimäärin hieman yli viidesosa Finnkinon lipuista myydään kotimaisiin elokuviin. Finnkinon liikevaihdosta siis noin 16 miljoonaa tulee suoraan ja välillisesti elokuvista, joita Suomen elokuvasäätiö tukee.

Finnkino on suurin yksittäinen hyötyjä kotimaisen elokuvan julkisesta rahoituksesta.

Elokuva-alaa tuetaan myös arvonlisäveron kautta. Kulttuuri-, urheilu- ja sirkustapahtumien sekä elokuvien pääsylipuilla on alennettu verokanta, 10 prosenttia. Finnkinon menestys ei siis perustu vain vapaaseen markkinatalouteen.

Finnkinon taloudellinen huippumenestys on jatkunut jo pitkään.

Yritys on vaihtanut omistajaa tällä vuosikymmenellä jo kolme kertaa. Se oli suomalaisomistuksessa vuoteen 2011, jolloin Sanoma myi sen ja sen Baltiassa toimivat tytäryhtiöt pääomasijoitusyhtiö Ratokselle 116 miljoonalla eurolla.

Ruotsalaisyhtiö liitti Finnkinon yhteen ruotsalaisen SF Bio -ketjun kanssa.

Näin syntyi Nordic Cinema Group, jonka osake-enemmistö puolestaan myytiin vuonna 2015 brittiläiselle Bridgepoint -yhtiölle noin 500 miljoonalla eurolla. Ratos laski saavansa kaupasta 90 miljoonan euron voiton.

Vuoden 2015 kauppa tuotti myös Finnkinon johdolle muikeat rahat.

Kalle Peltola sai osakkeistaan hieman yli 800 000 euroa ja silloinen toimitusjohtaja Liisi Jauho yli 1,5 miljoonaa euroa. Yli 200 000 euron potit sai osakkeistaan ainakin kahdeksan finnkinolaista.

Summia voi verrata kotimaisten elokuvien budjetteihin.

Esimerkiksi Yösyötön budjetti on 800 000 euroa. Kotimaisen elokuvan keskimääräinen budjetti on 1,3 miljoonaa euroa.

”Elokuvasäätiön tuetkin valuvat voittoina Kiinaan.”

Samana vuonna kun finnkinolaiset korjasivat hyvät pääomatulot, esimerkiksi Ikitien ja Rölli-elokuvat tuottaneella Matila Röhr Productionsilla ei ollut isoa ensi-iltaa, ja Suomen mittakaavassa suuren tuotantoyhtiön koko liikevaihto oli 758 000 euroa.

”Onhan tämä vähän kummallista, että Elokuvasäätiön tuetkin valuvat voittoina Kiinaan”, toteaa 30 vuotta alalla toiminut levitysammattilainen.

Alalla uumoillaan, että Finnkinon aggressiivisuuteen liittyy paitsi uusi omistaja myös palkitsemisjärjestelmä.

”Finnkinon nykyjohto ajattelee taktisesti, kun pitäisi ajatella strategisesti. Ilmeisesti nämä tiukennukset tuottavat heille henkilökohtaisesti hyvin”, Ilkka Matila sanoo.

”Eihän Finnkinon näkökulmasta ole järkeä, että ajetaan alas se hyöty, joka on tullut markkinoiden kasvusta ja katsojien innostuksesta. Ehkä he ärsyttävät valtiovaltaakin niin, että kilpailulainsäädäntöä katsotaan uudesta näkökulmasta.”

 

Viime aikoina on väläytelty mahdollisuutta, että Finnkino pian veloittaisi myös trailerien esittämisestä.

”Kun seuraan, miten huolissaan Peltola on jokaisesta eurosta ja jokaisesta mainoksilta menetetystä sekunnista, käy mielessä, että bonuksia siinä ajatellaan”, Lasse Saarinen toteaa.

Hän ei kritisoi Finnkinon johdon osakepotteja sen enempää.

”Palkitsemiset ja osakkuudet ovat yleisiä tapoja yksityisellä puolella. Jos lottovoitto sattuu kohdalle, niin se sattuu kohdalle. Muutama ihminen oli erittäin onnekkaasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Summaa, jolla Ratos vuonna 2015 myi elokuvateatterit Bridgepointille, on pidetty yllättävän kovana.”

”Nykyjohdolle leffat tuntuvat olevan välttämätön paha.”

Myös kokenut levitysammattilainen toteaa, että vaikka paine tulisi ulkomailta, jopa Kiinasta asti, Finnkinon johdon pitäisi valistaa omistajia pitkän ajan suunnitelmista ja Suomen elokuva-alan erityispiirteistä.

”Mutta nykyjohdolle leffat tuntuvat olevan välttämätön paha, jotain josta pitää maksaa jotain takaisin toisille. Johdon kannattaisi vähän miettiä tätä asiaa.”

Peltolalle lähetettyyn kysymykseen palkkiojärjestelmästä vastaa sähköpostitse Finnkinon toimitusjohtaja Veronica Lindholm.

Lue myös

Tuotantoyhtiö kyllästyi kasvaviin lipputulovaatimuksiin: Hitiksi povattu Yösyöttö ei tule Finnkinon teattereihinFinnkinon ja Nordisk Filmin rahariita pahenee – palkittu Borg McEnroe jäi ohjelmistosta

”Tällä hetkellä Finnkinossa on koko henkilökunnan kattava bonusohjelma. Johdolla ei ole erillisiä palkkiojärjestelmiä, eikä kenelläkään johtoryhmän jäsenistä ole omistuksia Finnkinossa”, Lindholm kirjoittaa.

”Emme kommentoi käynnissä olevia neuvotteluita. Olen kuitenkin vakuuttunut, että johtoryhmälläni on vankka kokemus ja osaaminen elokuva-alasta ja elämyksien tuottamisesta asiakkaillemme.”

 

Juttu julkaistu 13.10.2017 klo 7.32, juttua tarkennettu klo 15.47: Finnkinon liikevaihdosta noin 20 miljoonaa euroa tulee muusta kuin elokuvalippujen myynnistä. Osuus koostuu oheismyynnistä eli limsasta, karkista ja popcornista sekä esimerkiksi mainosmyynnistä elokuvateatterien sisällä ja näytäntöjen alussa. Aiemmin tekstissä luki: Liikevaihdosta noin 20 miljoonaa tulee oheismyynnistä eli limsasta, karkista ja popcornista.

Lue myös

Tuotantoyhtiö kyllästyi kasvaviin lipputulovaatimuksiin: Hitiksi povattu Yösyöttö ei tule Finnkinon teattereihinFinnkinon ja Nordisk Filmin rahariita pahenee – palkittu Borg McEnroe jäi ohjelmistosta

Keskustelu

Finnkino boikottiin. Itse aion boikotoida Finnkinon teattereita niin kauan, että se on selvittänyt aiheuttamansa sotkun. Ahneudella on rajansa, ja kotimaisen elokuvaväen lisäksi myös tavalliset kuluttajat voivat viheltää pelin poikki. Boikotti tietysti vaikuttaa myös tällä hetkellä näytettäviin kotimaisiin elokuviin, kevyemmin voi boikotoida olemalla menemättä katsomaan Finnkinon teattereihin mitään ulkomaista.

Tässä näkyy taas kuinka ikäviksi asiat voi mennä kun maassa on vain yksi toimija joka pääsee sanelemaan kuinka asiat menevät.
Hyvä kun joku viimmeinkin sekoittaa puuroa.

pps. elokuvateatteriden työntekijöiden palkat ovat pelkkä huono vitsi.

Ennenkuin asia selviää, ja ylipäätään viestitään avoimesti mistä väännössä oli kyse, Finnkino on osaltani boikotissa. Silmiin osui lause, jonka mukaan Finnkinon johdossa ei ole ihmisiä, joilla olisi pitempää kokemusta elokuva-alasta. Mahtaako ylipäätään olla intohimoa elokuva-alaa kohtaan, vai onko kyseessä henkilöille vain mikä tahansa rahanteon väline… Jos näin, ei povaile hyvää Finnkinon toiminnalle.

Jos boikottiin yleensä haluaa tässä asiassa jotain voimaa niin tietenkin pitää jättää menemättä niihin ulkomaisiin. Ja kaikkiin USAsta tuleviin.
Ei se ukk-finnkino muuten taivu.
kotimaiset on vain pieni siivu.

Herkullinen tilaisuus tutustua Suomen monipuoliseen teatterivalikoimaan. Oma uusi suosikki on Kino Tapiola. Finnkinossa en usko käyväni enää koskaan.

Taas hyvä esimerkki tänne haalittavista ” ulkomaisista investoinneista”.

Samaa sarjaa kuin suuremmassa mittakaavassa Caruna ja Digita. Seuraavana vuorossa VR, sote ja Metsähallituksen vedet. Esimerkkejä riittää. Samaan aikaan työeläkeyhtiöt sijoittavat ulkomaille.