Elatusriidat lisääntyvät: Lapsen ensisijainen vanhempi voi maksattaa jopa asuntoaan entisellä puolisolla
Eronneet vanhemmat määrittelevät, minkä hintainen lapsi on.
Kuukaudessa 550 euroa.
Oli kesä 2011. Entiset puolisot, kutsutaan heitä vaikka Mikoksi ja Mirkaksi, neuvottelivat lastensa asumisesta ja elatuksesta kunnan lastenvalvojalla. Mirkka olisi lähivanhempi, jonka luona yksi- ja viisivuotiaat lapset virallisesti asuisivat.
Eurot olivat elatusapua, jota Mikko maksaisi. Lapset olisivat isällään kahtena päivänä viikossa.
Silloin Mirkka vetosi lapsiin.
Hän toivoi, että Mikko maksaisi 700 euroa, jotta hänellä ja lapsilla olisi varaa asua perheen entisessä kodissa. Ositus oli jo tehty. Mikko oli myynyt osuutensa omakotitalosta Mirkalle reilusti alle markkinahinnan.
Mikko oli ajatellut lapsiaan. Hän oli masentunut erosta, antoi Mirkan sanella.
Mikko oli keskisuuren yrityksen paikallisjohtaja ja ansaitsi hyvin. Hänellä olisi varaa Mirkan ehdotukseen. Hän otti kynän ja kirjoitti nimensä elatusapusopimukseen.
Silloin hän ei tajunnut, millaisen virheen oli tehnyt.
Keväällä 2012 Mikko irtisanottiin. Hän sai ansiosidonnaista päivärahaa, mutta nettotulot tippuivat puoleen entisestä. Hän pyysi Mirkalta elatusavun kohtuullistamista.
Mirkka ei siihen suostunut.
Mikko oli ottanut lainaa ja ostanut kolmion. Rahasta oli tiukkaa, mutta jostain elatusapu oli revittävä. Hän käytti säästönsä ja myi harrasteautonsa. Hän pyysi ruokarahaa isältään, joka antoi viisikymppisen tai satasen, kun pystyi.
Hän otti yhteyttä seurakuntansa diakoniin, jolta sai viidenkympin ruokakuponkeja.
Mikko oli työttömänä vuoden, kunnes sai työtä myyntipäällikkönä. Hänen palkkansa laski kolmanneksella entisestä. Mirkka ansaitsi yrittäjänä karkeasti saman kuin hän.
Mikko laski, ettei enää selviäisi 700 euron elatusavusta.
Hän halusi maksaa sen, mitä elatusapulaskuri osoittaisi. Lastenvalvojat arvioivat maksua laskurilla, joka löytyy myös netistä. Mikko oli kokeillut sitä kotonaan.
Mikko oli syöttänyt laskuriin tulonsa ja menonsa. Hän oli arvioinut Mirkan tiedot. Lasten yleiset kustannukset määrittyvät iän mukaan. Niihin lisätään erityiset kulut, kuten päivähoito ja lasten osuus lähivanhemman asuinkuluista.
Kahden lapsen osuus Mirkan asuinkuluista on 38 prosenttia. Se tuntui suurelta. Mikko oli kuullut, että Mirkka ja hänen miesystävänsä olivat muuttaneet yhteen, jolloin Mirkan asuinkuluista huomioitaisiin enää puolet.
Myös siksi elatusapua oli päivitettävä.
Mikko ahdistui, pohti vaihtoehtoja. Käynti lastenvalvojalla olisi turha, koska Mirkka ei neuvottelisi. Mutta jotain oli tehtävä, sillä Mikko elättäisi lapsiaan vielä viisitoista vuotta.
Syksyllä 2013 hän otti yhteyttä asianajajaan.
Selvää on, että ero köyhdyttää.
Eronneet vanhemmat määrittelevät sovussa tai oikeudessa sen, minkä hintainen lapsi on. Maksaja on Mikon kaltainen etävanhempi, jonka luona lapsi ei virallisesti asu.
Selvää on, että ero köyhdyttää.
Valtaosa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan, jonka työpaikat ovat vähentyneet ja nettotulot laskeneet. Asuinkulut etenkin kaupungeissa ovat nousseet.
Siksi elatusavun pitäisi olla kohtuullinen ja perustua lapsen todellisiin kuluihin, Mikko sanoo. Hänestä tuntuu, että hän ylläpitää Mirkan elintasoa.
Hän oli verrannut lapsensa elatusapua naisystävänsä järjestelyyn.
Mikon yhden lapsen kulutukseen oli varattu 700 euroa kuussa. Hän maksoi elatusta 350 euroa, lapsilisä oli satasen. Mikko määritteli Mirkan osuuden elatuksesta pienemmäksi, reiluun 200 euroon, sillä lapsi asui enemmän äitinsä luona.
Naisystävän 8-vuotias lapsi kulutti arviolta 300 euroa kuussa. Lapsi asui ja söi vuoroviikoin vanhemmillaan. Elatusapua ei maksettu, vaatteet ja muut menot katettiin lapsilisällä.
Mikon mielestä riittävä elatusapu lapsesta olisi satanen kuussa.
Laki lapsen elatuksesta on vuodelta 1975. Siinä todetaan, että lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan. Riittävä elatus käsittää ”lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset”.
Määrittely on tulkinnanvarainen. Käytännössä elatus sovittiin vanhempien nettotulojen perusteella, ja lapsen asuinkuluiksi huomioitiin viisikymmentä euroa, Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen kertoo.
Käytännöt kunnissa vaihtelivat. Avioerot lisääntyivät, riidat yleistyivät.
Oikeusministeriö julkisti ohjeensa elatusavun suuruuden arvioimiseksi vuonna 2007, jotta maksut selkiytyisivät ja yhtenäistyisivät. Ohjeeseen sisältyi elatusapulaskuri.
Maksut nousivat, lainsäädäntöjohtaja Antti T. Leinonen oikeusministeriöstä sanoo.
Myös riidat lisääntyivät, Hurmalainen toteaa. Hänestä ohjeessa suorastaan kehotetaan riitauttamaan elatusapu, jos se poikkeaa vähintään 15 prosenttia vahvistetusta maksusta.
Syksyllä eduskunta saa käsiteltäväkseen ehdotuksen lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslain uudistuksesta. Laki on vuodelta 1983, jolloin lapset jäivät yleensä äidilleen ja tapasivat isäänsä joka toinen viikonloppu.
Uudistus astunee voimaan vuonna 2019. Oletettavaa on, että laissa huomioidaan ensi kertaa lapsen vuoroasuminen.
Jos näin käy, vuoroasuminen yleistyy entisestään, Leinonen arvioi.
Vuonna 2015 joka seitsemäs erolapsi aloitti vuoroasumisen, sosiaalitoimen vahvistamista asumissopimuksista selviää. Vuoroasuminen on tilastointia yleisempää, sillä vanhemmat päättävät siitä usein ilman viranomaisia, Hurmalainen sanoo.
Hän ja Leinonen osallistuvat lapsenhuoltolain uudistamiseen. Hurmalaisen mielestä vuoroasuminen on huomioitava myös elatuslaissa, joka uudistunee vuonna 2020.
Pelkästään termit, kuten lähi- ja etävanhempi, kaipaavat päivitystä.
Etävanhemmalla on vain laaja tapaamisoikeus, vaikka lapsi asuisi puolet ajastaan hänen luonaan. Silloin vanhemmat usein jakavat lapsensa kulut. Lähivanhempi voi tosin vaatia elatusapua, josta etävanhempi saa korkeintaan 63 euron luonapitovähennyksen.
Ruotsissa elatusta ei yleensä makseta, jos lapsi asuu vuoroin vanhempiensa luona. Myös lapsilisä voidaan jakaa molemmille vanhemmille.
Suomessa lapsilisän saa yksin lähivanhempi. Sitä ei muuteta, Leinonen sanoo.
Lähivanhemmaksi ryhtyy yleensä äiti. Se kannattaa, Hurmalainen sanoo. Jos lapsista tulee riitaa, valtio maksaa oikeudenkäyntikulut, sillä kantajina ovat lapset.
On tapauksia, joissa lapset muuttavat etävanhemman luo, mutta lähivanhempi ei halua luopua elatusavusta ilman oikeudenkäyntiä. Etävanhempi maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, hävisi tai voitti.
Ehkä elatusapuhelvetti olisi ohi, Mikko ajatteli.
Mikolla oli asianajaja, Mirkalla omansa. Käräjäoikeuden sovittelu elatusavusta oli keväällä 2014. Tuomari suositteli, että maksu laskisi 700:sta 500 euroon. Mirkka hyväksyi sen.
Mikko oli yllättynyt ja huojentunut.
Syksyllä 2015 Mikko osti yhteisen kodin naisystävänsä kanssa.
Kului vuosi, ja Mikko irtisanottiin yt-neuvottelun päätteeksi. Mikko joutui ottamaan yhteyttä lastenvalvojaan, joka totesi, että hän on maksukyvytön. Kela maksaisi Mikon puolesta elatustukea, reilut 310 euroa kahdesta lapsesta.
Mikko sai jälleen työtä, entistä kehnommalla palkalla.
Elatus siirtyi Kelalta Mikon maksettavaksi. Hän otti yhteyttä Mirkkaan, joka ansaitsi enemmän kuin hän. He sopivat 400 eurosta, jota tarkistettaisiin kolmen kuukauden välein.
Ehkä elatusapuhelvetti olisi ohi, Mikko ajatteli.
Kela oli ilmoittanut, ettei perisi maksamattomia elatusapuja. Kohta Kelalta tuli kirje, jossa vaadittiin, että Mikon olisi maksettava takaisin lähes kaksituhatta euroa.
Mikko ei tiennyt, mistä repisi rahat. Oli asuntolainaa, vauva tulossa.
Hän lainasi rahaa läheisiltään muttei selvinnyt elatusrästeistä. Hän kertoi sen Mirkalle, joka suostui siihen, että maksu olisi 400 euroa myös seuraavat kolme kuukautta.
Keväällä 2017 Mirkka halusi päivittää elatusapua lastenvalvojan luona. Hän oli eronnut, joten hänen asuinkulunsa olivat nousseet. Toisaalta kuopus lopettaisi iltapäivähoitonsa. Mikolle päivitys sopi, ja tulot ja menot syötettiin laskuriin.
Elatusapu nousi lähes 600 euroon.
Mikko tuohtui. Tuohon hän ei suostuisi. Hän nousi ylös ja lähti kotiinsa.
Aviomies jäi kiinni salasuhteesta. Hän muutti naisystävänsä luo ja ilmoitti, että maksaisi 700 euroa elatusapua. Kutsutaan aviomiestä Markuksi ja vaimoa Katiksi.
Oli joulukuu 2014. Kati oli järkyttynyt erosta, ihan sekaisin.
Markku oli johtaja, nettotulot vajaat 5 000 euroa. Kati oli valmistunut korkeakoulusta mutta halunnut lastenhoitajaksi. Käteen jäi tuskin kolmannesta Markun nettotuloista.
Katia pelotti. Selviäisikö hän edes siitä, jos pesukone hajoaisi? Entä jos auto?
Lapset olivat 12-, 10- ja 6-vuotiaita. Kaksi vanhinta harrasti kilpaurheilua Suomen huipulla, mihin upposi tuhansia euroja vuodessa. Kati ei aikonut tinkiä lasten harrastuksista. Lapset halusivat myös jäädä kotiinsa, josta Markku omisti puolet.
Kati pohti ensi kerran elämässään, mistä nipistäisi.
Lapset eivät enää pyytäneet rahaa. Ystävät toivat käytettyjä vaatteita, Katin vanhemmat ostivat uusia. Katin äiti toi ruokaa jääkaappiin. Kati ei käynyt enää kampaajalla, saati matkoilla tai ravintoloissa ystävien kanssa.
Kati ei tiennyt, mitä tekisi. Markun kanssa ei neuvoteltaisi.
Ystävät suosittelivat Katille asianajajaa, jota olivat käyttäneet, sillä elatusapua olisi vaikea muuttaa myöhemmin. Kati oli väsynyt, noudatti neuvoa.
Asianajaja aloitti osituksesta. Katin vanhemmat ottivat asuntolainaa ja ostivat osan Markun osuudesta, jotta Katilla olisi varaa lunastaa loput talosta. Kati olisi lähivanhempi. Kaksi nuorinta lasta asuivat isällään neljä päivää kahdesta viikosta, esikoinen ei lainkaan.
Asianajaja laski, että Markku joutuisi maksamaan 1 700 euroa kolmesta lapsesta. Lasten osuus Katin asuinkuluista olisi 48 prosenttia eli lähes 500 euroa.
Markku kieltäytyi jyrkästi.
Mitä isompi elatusapu, sitä enemmän eripuraa.
Elatusapua puitiin ensi kerran kärjäoikeudessa syksyllä 2015. Markku oli juuri saanut potkut johtajan työstään, mutta palkka juoksisi puoli vuotta.
Kati tyytyi siihen, että saisi 700 euroa eron jälkeiseltä ensimmäiseltä puolelta vuodelta. Sen jälkeen elatusapu nousisi 1 700 euroon.
Elatusapua tarkistettaisiin, kun Markun tulot laskisivat.
Markku opiskeli kiinteistönvälittäjäksi. Hän sai työtä muttei suostunut kertomaan tulojaan täsmällisesti. Elatusapu laski tuhanteen euroon. Kun Markku ryhtyi yrittäjäksi, elatusapu nousi 1 100 euroon käräjäoikeuden sovittelussa.
Markku ja Kati ovat käyneet kolmesti oikeutta elatuksesta.
Mitä isompi elatusapu, sitä enemmän eripuraa, Ahti Hurmalainen toteaa.
Etenkin asuinkulut aiheuttavat riitaa. Molemmat vanhemmat voivat esimerkiksi lyhentää asuntolainansa maksuohjelmaa, jolloin asuinkulut nousevat ja elatusapu muuttuu.
Lähivanhempi voi jopa maksattaa asuntoaan entisellä puolisolla.
Hurmalainen ottaa esimerkiksi äidin, joka hoitaa lasta eron aikaan kotihoidontuella. Äidistä tulee lähivanhempi. Elatusapu on 600 euroa. Äiti avioituu hyvätuloisen miehen kanssa. He hankkivat hulppean talon velaksi, jolloin äidin asuinkulut moninkertaistuvat.
Lapsia syntyy, äiti pysyy kotona. Elatusapu voi jopa nousta.
Hurmalaisen mielestä lapsen asuinkuluiksi pitäisi huomioida vain viisikymmentä euroa, kuten oli aiemmin. Elatusavussa on paljon muutakin kohennettavaa.
Hänestä luonapitovähennys vuoroasumisessa on ”kelvoton”, ja sitä pitäisi nostaa.
Antti T. Leinonen on Hurmalaisen linjoilla ja aprikoi, voisiko laskutapoja olla kaksi: vanha malli, jossa lapsi asuu yhdessä kodissa, ja vuoroasuminen. Toisaalta hän pohtii, onko yhteiskunnan tehtävä huolehtia siitä, että lapsella on kaksi asuntoa.
Myös oikeudenkäyntikulut ovat Leinosesta ”aito epäkohta”. Etävanhemmalla ei välttämättä ole varaa hakea oikeutta, vaikka syytä olisi.
Kohtuullista ei ole sekään, että lähivanhemmalla on oikeus muuttaa lapsen kanssa vaikka Helsingistä Rovaniemelle. Lapsen tapaamiskuluiksi huomioidaan 120 euroa. Loput jäävät etävanhemman maksettavaksi.
Elatus kurjistaa yleensä maksajaa eli etävanhempaa.
Lähivanhempi voi köyhtyä, jos elatusapu romahtaa. Etävanhempi voi esimerkiksi jäädä työttömäksi, sairastua tai alkaa opiskella. Jos etävanhempi on maksukyvytön, Kela maksaa elatustukea 155 euroa kuussa.
Valtaosa Suomessa maksetuista elatusavuista on samaa luokkaa. Maksuista sovitaan yleensä kunnan lastenvalvojan luona.
Leinonen ja Hurmalainen sanovat, ettei lastenvalvojilla ole tarpeeksi juridiikan ja talouden osaamista. Esimerkiksi oikeusministeriön ohje laskureineen on vain suositus, jota ei tarvitse noudattaa.
Sitooko vanhempia lapsi vai raha?
En halua elatusapua, Heli Perttula sanoi. Lastenvalvoja kääntyi hänen puoleensa ja näytti laskelmaa: kaksivuotiaasta tyttärestä tulisi vajaat 500 euroa kuussa.
Oletko varma, että et halua rahaa, lastenvalvoja kysyi.
Oli toukokuu 2010. Perttula nyökkäsi. Elatusapu tuntui suorastaan järjettömältä, sillä hän jakaisi tyttärensä ajan ja kustannukset isän, Henrikki Timgrenin, kanssa.
Timgren oli luvannut maksaa kuluista enemmän, sillä hän ansaitsi yli kaksi kertaa enemmän kuin Perttula. Timgren työskenteli kustannuspäällikkönä. Perttula opiskeli opettajaksi ja eli etuisuuksilla, kuten opinto-, asunto- ja kotihoidontuella.
Perttula ei silti halunnut ottaa Timgrenin rahoja.
Hän ei edes ymmärtänyt, miksi vanhempien pitäisi tasata tulojaan eron jälkeen. Perttulan mielestä vanhempien pitää ajatella yksin lapsen etua. Hänestä riittävä elatus tarkoittaa sitä, että lapsi saa tarvitsemansa, kuten kodin, ruokaa ja vaatteet.
Timgren ajatteli samoin. Hänestä yhdensuuntainen taloudellinen suhde, kuten elatusapu, on epäterve. Elatusapu on paikallaan silloin, jos vanhempi ei selviä laskuistaan tai jättää lapsensa toisen vanhemman hoidettavaksi.
Lastenvalvoja alkoi laatia sopimuksia tyttären asumisesta ja elatuksesta.
Elatusta ei vahvistettu maksettavaksi, koska ”lapsi asuu molempien vanhempien luona vuoroviikoin ja vanhemmat vastaavat lapsen kustannuksista yhdessä”.
Syksyllä 2010 Heli Perttula ja Henrikki Timgren palasivat yhteen. Se kävi jouhevasti, sillä Timgren oli jäänyt heidän yhteiseen omistusasuntoonsa.
Kului kolme vuotta, ja he erosivat jälleen.
Lastenvalvojaa ei tarvittu. Tyttären aika ja kulut jaettaisiin, kuten oli sovittu. Yhteinen koti myytäisiin. Perttula vuokrasi asunnon, Timgren osti kolmion Helsingin Oulunkylästä.
Perttula oli juuri tuolloin irtisanottu kouluttajan työstään.
Hän alkoi opiskella. Välillä rahasta oli puutetta, ja silloin hänen vanhempansa auttoivat.
Yhteisestä asunnosta tuli rahaa, ja Perttula pystyi ostamaan oman kodin. Sopiva kaksio löytyi kuin sattumalta Timgrenin naapuritalosta. Nyt entiset puolisot asuvat vierekkäin, ja 9-vuotias tytär juoksee pihalta toiselle.
Perttulan ja Timgrenin malli vaatii sopuisuutta.
Rahasta ei kinata, vaikka Timgren ansaitsee kustantajana kaksinkertaisesti sen, mitä Perttula ylästeen opettajana.
Timgren sanoo, että hän käyttää mieluusti tulojaan tyttäreensä. Häntä ei haittaa, jos Perttula joskus sanelee, mitä pitää ostaa.
Yleensä Timgren maksaa kengät, vaatteita ja isot ostokset, kuten polkupyörän. Yhteistä tiliä heillä ei ole.
Timgren sanoo, että heitä sitoo lapsi, ei raha.
Entinen puoliso voi vaatia elatusavun päivittämistä, kun lapsi vanhenee ja hänen kulunsa kasvavat. Kun päivähoito tai erityisen kallis harrastus päättyy. Kun toisen vanhemman tulot tai asuinkulut muuttuvat.
Mikosta se on todella raskasta ja rasittavaa.
Mirkka haluaa päivittää elatusapua kolmen kuukauden pätkissä. Mikko on valvonut öitä ja pohtinut, kuinka saisi sovittua elatusavusta edes vuodeksi.
Kati taas huomasi, että Markku oli maksanut vain puolet kesäkuun elatusavusta.
Hurmalainen on ollut setvimässä pariatuhatta kiistaa elatusavusta ja toteaa, että elatus pitäisi määritellä pääosin vanhempien nettotulojen mukaan. Käräjöinnin kulut nielevät helposti usean vuoden elatusmaksut, ja riidoista kärsivät eniten lapset.
Hänestä eronneet vanhemmat eivät voi jatkaa elämäänsä, jos he joutuvat jatkuvasti tarkkailemaan toistensa elämäntilanteita. Se vie voimat, vaarantaa uuden parisuhteen.
Mikko sanoo, että elatusapu aiheuttaa riitaa hänen uusperheessään.
Hän tuntee olevansa kahden tulen, entisen ja nykyisen puolison, välissä. Hän ei tiedä, mitä tekisi. Hän ei kavahda, jos Mirkka pyytää lastenvalvojalle, sillä hänestä lastenvalvojalla on ”yhtä paljon sananvaltaa kuin viraston siivoojalla”.
Mutta Mirkkaa hän pelkää.