Eija-Riitta Korhola ja poliitikon Facebook-kriisi

Kotimaa 11.3.2010 09:30

Miten poliitikko pärjää blogien ja Facebookin maailmassa? Eija-Riitta Korhola sanoo, että kysymyksiä kuppikoostaan hän ei julkaise.

Eija-Riitta Korhola Vastavalittu europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola Kokoomuksen puoluehallituksen kokouksessa Helsingissä, 10. kesäkuuta 2009. Kuva Pekka Sakki / Lehtikuva

Eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola (kok) ei olisi pärjännyt politiikassa ilman nettiä. Näin hän ainakin itse uskoo.

Korhola on edelleen aktiivinen nettiviestijä. Hän pitää sivuillaan kysymyspalstaa ja blogia, jonka kirjoitukset ilmestyvät myös Uuden Suomen, Aamulehden ja Iltalehden blogeissa. Hänen kirjoituksensa herättävät usein paljon kommentteja.

Nyt hän on kuitenkin ”pienen kriisin” edessä: viestiäkö Facebookissa ystäville vai äänestäjille.

Kriisi liittyy ensi kuulemalta vähäpätöiseen asiaan. Silti se on monille netinkäyttäjille yleinen pohdinnan aihe – millä lailla esiintyä Facebookissa, ketä ottaa kaveripiiriinsä. Poliitikon kannalta tilanne voi olla todellinenkin ongelma, sillä kieltäytymällä Facebook-ystävyydestä saattaa saada nihkeän maineen äänestäjien keskuudessa.

Eija-Riitta Korhola kertoo liittyneensä Facebookkiin yksityishenkilönä. Sitten alkoi sadella ystäväpyyntöjä ihmisiltä, joita hän ei ollut tavannut. Mutta Korhola ei myöskään kehdannut hylätä vaikkapa puoluetovereidensa pyyntöjä. Niinpä hän ilmoittaakin Facebook-sivuillaan, että ne ovat ”tavallisen kuolevaisen seinä kavereille – ei äänestäjille”.

Kritiikki omalla nimellä

Monet poliitikot suitsivat sivujensa ja blogiensa kommentointia. Niin tekee Korholakin, vaikka hänen blogiaan esimerkiksi Uudessa Suomessa voi kommentoida. Hän valitsee itse, mitkä kommentit julkaistaan. Julkaisematta jäävät ne, joissa nimimerkin suojassa solvataan asiattomasti jotakuta – joko Korholaa itseään tai jotain muuta.

Tästä huolimatta blogi on viestiväline äänestäjien ja Korholan välillä. Hän osallistuu blogiensa keskusteluun aika ajoin. Ja joskus netin kautta saattaa tulla sellaistakin palautetta, joka saa Korholan miettimään omaa toimintaansa – esimerkiksi sitä, esiintyykö hän liian kärkkäästi, pitäisikö olla ”nöyrempi ja sensitiivisempi”.

Netissä esiintyvään vihapuheeseen ja parjaamiseen Korholalla on jyrkkä kanta.

”Se sairastuttaa kulttuuriamme, eikä sillä ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.”

”Vittuileva väliporras”

On kulunut fraasi, että media on murroksessa. Mutta jotain perääkin siinä on, sillä vaikkapa juuri poliitikot ja filmitähdet voivat kommunikoida suoraan ihmisten kanssa ilman, että tiedotusvälineet olisivat välissä. Monien näyttelijöiden Twitter-päivitykset ovat suosittua luettavaa.

Korholan mielestä poliitikkojen viestinnässä on käynnissä murros. Hänen mielestään poliittinen journalismi on liian usein henkilön motiiveihin käyvää ilkeilyä ja tämä kyllästyttää ainakin osaa ihmisistä.

Hän kyseenalaistaa median tarpeellisuuden poliitikon kannalta.

”Voidaan kysyä, että mihin tarvitaan se vittuileva väliporras?” entinen toimittaja kysyy.

Korhola sanoo, että meppien työ on Suomen mediassa naurettavan huonosti esillä. Katsotaanpa, kuinka se on esillä Korholan omassa blogissa. Tässä tuoreimpia:

– voiko EU määrätä kotien tulisijoille päästörajat?
– maaliskuun täysistunto Strasbourgissa
– mikä yhdistää vihreitä, ydinsähköä ja seksiä?

Korholan mielestä hyvä blogikirjoitus sisältää aina uuden oivalluksen tai tiedon. Hän toivottaa hysteerisenkin huumorin tervetulleeksi sivuilleen, mutta rajansa kaikella.

”Kuppikokoani on turha udella sivujeni kysymyspalstalla. Sellaisia en julkaise.”