Eduskunnassa vaikuttaa urheilupuolue – joka kolmannella kansanedustajalla on urheilutausta

Kotimaa 18.3.2013 11:00
Tuija Brax: Koripalloliitto, SLU ja Helsingin Jyry. Kuvat Petri Kaipiainen.

Toukokuun 26. päivä 2011. Hallitusneuvottelut jatkuvat Helsingin Säätytalolla seitsemättä päivää, puolueet tappelevat verissä päin säästöistä ja muista ikävistä ratkaisuista. Toimittajat jännittävät herkeämättä, ketkä kaikki marssivat ulos ennen kuin hallitus saadaan valmiiksi.

Kilometrin päässä Arkadianmäellä joukko kansanedustajia hörppii samaan aikaan kaikessa rauhassa lobbarien tarjoamaa aamukahvia.

Suomalaisten liikuntajärjestöjen katto- ja edunvalvontajärjestö, SLU (nykyinen Valo), on aloittanut uuden eduskunnan pehmittämisen jo ennen kuin se on ehtinyt kunnolla järjestäytyä.

Paikalla on koko järjestön terävin kärki puheenjohtajasta ja pääsihteeristä alkaen. Kahvittelun lomassa he käyvät kansanedustajien kanssa läpi pitkän listan urheiluväen ajankohtaisia murheita. Keskustelu poukkoilee liikunnan yhteiskunnallisesta roolista yleishyödyllisten yhteisöjen verokohteluun.

Samanlaisia kahvi- tai puurohetkiä on järjestetty eduskunnassa jo pitkään. Pari kertaa vuodessa pidetyissä tilaisuuksissa on ollut SLU:n julkaiseman Liikunnan ja urheilun maailma -verkkolehden mukaan hyvä ja rento tunnelma.

”Edustajat osallistuivat keskusteluun innokkaasti. Kiinnostus liikuntaa ja urheilua sekä niihin liittyvää päätöksentekoa kohtaan näkyi vahvasti”, lehti raportoi esimerkiksi maaliskuussa 2009 järjestetystä tapaamisesta.

Mikä tahansa muu olisikin ollut yllättävää. Kansanedustajien tavatessa urheiluväkeä lobbarien ja lobattavien raja on tavallista hämärämpi.

Nykyisessäkin eduskunnassa on kymmeniä poliitikkoja, jotka ovat parhaillaan tai ovat aikaisemmin olleet mukana urheilu- ja liikuntajärjestöjen johtotehtävissä.

Kolmisenkymmentä kansanedustajaa kuuluu tai on kuulunut urheilun lajiliittojen ja keskusjärjestöjen hallintoelimiin. Lähes yhtä monella on kokemusta seuratyöstä. Urheiluopistoja, -halleja tai vastaavia pyörittäneistäkin saisi helposti keskikokoisen eduskuntaryhmän.

Urheilulobby on levittäytynyt käytännössä kaikkiin eduskuntaryhmiin ja Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen. Nykyisistä ministereistä joka toisella on jonkinlainen urheilutausta. Jääkiekkoliiton valtuustoon kuuluva Lauri Ihalainen (sd) on säilyttänyt luottamustehtävänsä ministerinäkin.

”Urheilupuolueen” valta ulottuu montaa kautta myös kuntien päätöksentekoon. SLU, josta tuli vastikään osa uutta Valo-nimistä liikunnan kattojärjestöä, pitää tarkkaa kirjaa ”omista” päättäjistään. Viime syksyn kuntavaalien jälkeen SLU julkisti yli 650 nimen listan, johon oli koottu tiedot 167 kunnan liikunta- ja urheilumyönteisiksi luokitelluista valtuutetuista.

Koripalloliiton ja SLU:n hallituksissa istunut Tuija Brax (vihr) arvioi, että varsinaisen urheilupuolueen lisäksi eduskunnassa on vielä 20-30 kansanedustajaa, jotka ovat kiinnostuneita urheilun rahoista ja muista toimintaedellytyksistä lastensa harrastusten takia.

Tähän joukkoon kuuluu muun muassa puhemies Eero Heinäluoma (sd), joka on ollut mukana helsinkiläisen Puotinkylän Valtin toiminnassa nimenomaan vanhempien edustajana.

Kansanedustaja Kari Uotilalla (vas) on ollut pitkään luottamustehtäviä sekä Palloliitossa että Työväen urheiluliitossa. Espoolainen Uotila on myös kotikaupunginosansa seuran, Olarin Tarmon, puheenjohtaja.

Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, että urheilu ja politiikka vetävät puoleensa samoja ihmisiä.

”Urheilu, liikunta ja yleensä kansalaisjärjestötoiminta edellyttävät kaikki aktiivisuutta, motivaatiota, sitoutumista ja arvoperusteista kiinnittymistä johonkin. On luonnollista, että sellaista väkeä on politiikassakin.”

Poliitikkoja myös kosiskellaan aktiivisesti urheilun luottamustehtäviin.

Heistä ovat kiinnostuneita erityisesti kahden tyyppiset järjestöt. Yhden ryhmän muodostavat Palloliiton kaltaiset satojentuhansien ihmisten kansanliikkeet, jotka ovat jo kokonsa takia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Toisessa ääripäässä ovat nuorten, vasta asemaansa hakevien lajien liitot, jotka yrittävät kohottaa profiiliaan tunnettujen poliitikkojen avulla.

”Vaikka liitto olisi kuinka pieni, kansanedustaja tuo puheenjohtajana sille automaattisesti näkyvyyttä”, Uotila selittää.

Kansanedustajille urheilu antaa sekä julkisuutta että verkostoja, joita molempia poliitikot tarvitsevat vaaleissa. Puolueiden ulkopuolisten kontaktien merkitys on entisestään korostunut, kun äänestäjät eivät enää tunnusta poliittista väriä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Toisille on puoluettakin tärkeämpää, että ehdokas edustaa oikeaa seuraa tai lajia.

”On esimerkkejä, että jossakin järjestössä on nostettu yksi ehdokas ikään kuin omaksi ehdokkaaksi”, valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo (kok) kertoo.

Harkimo toimi ennen kansanedustaja-aikaa Jokerien toimitusjohtajana ja jääkiekon SM-liigan hallituksessa. Hän arvelee saaneensa vuosien mittaan ääniä sellaisiltakin jääkiekkoihmisiltä, jotka eivät muuten äänestäisi kokoomusta.

Eduskuntavaaleissa on yleensä mennyt läpi myös muutama entinen huippu-urheilija paljolti sen takia, että nimi on ollut valmiiksi tunnettu.

”Joillekin äänestäjille liikunta ja urheilu on yksi valintaperuste muiden joukossa, mutta pienelle joukolle se on ihan pääjuttu”, Tuija Brax arvioi.

Heille eduskunnan urheilupuolue voi tuottaa pettymyksen. Kansanedustajat eivät yleensä halua profiloitua jo uskottavuutensakaan takia pelkästään liikuntapoliitikoiksi.

”Tämä tehtävä on sellainen, että vaikka on kuinka tiukka sidos omaan viitekehykseen tai lähtökohtaan, on kuitenkin oltava kaikkien tärkeiden asioiden edustaja”, Uotila selittää.

Leena Harkimo: Jääkiekon SM-liiga ja Helsingin Jokerit.

Poliitikkojen urheilusympatioilla on kuitenkin ollut merkitystä esimerkiksi hallitusneuvotteluissa.

Muutos on tapahtunut parissa vuosikymmenessä. Vielä Esko Ahon (kesk) porvarihallituksen (1991-1995) ohjelmassa liikunnasta oli vain lyhyt maininta, jossa luvattiin ympäripyöreästi tukea ”vapaaehtoista kansalais- ja seuratoimintaa”.

Siitä lähtien liikuntaa koskeva osuus on koko ajan pidentynyt, ja ohjelmiin on otettu uusia asioita, kuten terveyden edistäminen ja Matti Vanhasen (kesk) aikana jopa kansainvälisen urheilumenestyksen tavoittelu.

Nykyisessä hallitusohjelmassa liikuntapolitiikasta on ensimmäistä kertaa oma kokonainen alalukunsa, jossa luvataan muun muassa uudistaa liikuntalaki, kehittää seuratoimintaa ja turvata ”eettisesti kestävän, yhdenvertaisen ja moniarvoisen” huippu-urheilun toimintaedellytykset. Kovan lobbauksen jälkeen ohjelmaan saatiin mahtumaan myös Olympiastadionin parisataa miljoonaa euroa maksava peruskorjaus.

Kari Uotila osallistui hallitusneuvotteluihin vasemmistoliiton edustajana. Hänen mukaansa liikuntaa koskevien mainintojen lisääntyminen johtuu osaksi siitä, että hallitusohjelmista on muutenkin tullut paksumpia ja tarkempia. Mutta se ei ole ainoa syy.

”Liikunnasta ja urheilusta huolta kantavat tahot toimivat samalla tavalla kuin elinkeinoelämän ja muidenkin lobbarit. Liikuntaväki ei ehkä ollut ihan Säätytalon sisällä, mutta joka tapauksessa puhelimen ja sähköpostin päässä vaikuttamassa siihen, että muotoiluista saatiin niin hyviä kuin mitä niistä tuli.”

Etäyhteys neuvotteluihin riitti, sillä Uotila ja muut urheiluväen tuntemat kansanedustajat huolehtivat, että viesti meni eteenpäin puolueille ja hallituksen koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikkaa käsitelleeseen työryhmään.

SLU:n erityisasiantuntija Laura Andersson laati kesäkuussa 2011 muistion, jossa hän vertasi liikuntaväen ennen vaaleja asettamia tavoitteita hallitusohjelman lopulliseen versioon. Muistion mukaan Säätytalolla hyväksytyssä paperissa oli ainakin kaksitoista kohtaa, jotka vastasivat lähes yksi yhteen SLU:n puoli vuotta aikaisemmin laatimaa toivomuslistaa.

Järjestön vuosikertomuksessa sama asia muotoiltiin niin, että ”SLU-yhteisön liikunnan ja urheilun eduskuntavaalitavoitteet saatiin valtaosin kirjatuiksi” hallituksen ohjelmaan.

Urheilun asioiden ajaminen ei ole jäänyt vain hallitusohjelmien ylimalkaisten lupausten varaan. Myös urheilun määrärahat ovat lisääntyneet johdonmukaisesti koko 2000-luvun.

Yleisradion uutispäällikön Timo Huovisen äskettäin kokoamasta aineistosta käy ilmi, että opetus- ja kulttuuriministeriö käytti huippu-urheilun tukemiseen 2004 yhteensä 6,3 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 summa oli selvityksen mukaan noussut 8,9 miljoonaan, ja 2012 rahaa paloi jo runsaat 15 miljoonaa.

Huippu-urheilun rahat kasvoivat siis kahdeksassa vuodessa selvästi nopeammin kuin valtion koko budjetti.

Edellisen urheiluministerin Stefan Wallinin (r) asettama, kovalla rahalla köykäisiä tuloksia tuottanut huippu-urheilun muutosryhmä on halunnut panna vielä tästäkin paremmaksi. Ryhmän muutama kuukausi sitten valmistuneen raportin mukaan huippu-urheilun resursseihin pitäisi tulla jatkossa 2,5 miljoonan euron lisäys vuosittain.

Valtion koko liikuntabudjetti oli viime vuonna runsaat 147 miljoonaa euroa. Myös se on kasvanut 2000-luvulla noin puolitoistakertaiseksi.

Taustalla on eduskunnan runsaat kymmenen vuotta sitten hyväksymä jakosuhdelaki, jossa määritellään, kuinka veikkausvoittovarat jaetaan liikunnan, taiteen, nuorisotyön ja tieteen kesken. Liikunnan osuus koko potista on neljäsosa. Sen valtiolta saamat rahat tulevat lähes kokonaan tätä kautta.

”En halua mitenkään väheksyä poliitikkojen toimintaa, mutta suurin ansio urheilun määrärahojen kasvusta kuuluu suomalaisille loton ja urheilupelien pelaajille”, Uotila sanoo.

Urheilulle myötämielisten kansanedustajien asiana on ollut lähinnä huolehtia, että Veikkauksen rahat pysyvät urheilulla ja urheilu sitä kautta erikoisasemassa, kun kaikkialla ympärillä säästetään ja leikataan.

Yksi tiukimmista paikoista oli, kun Sauli Niinistö (kok) halusi lohkaista valtiovarainministerinä kirjastoille isomman osan veikkausvoittovaroista.

”Urheilutaustaisten kansanedustajien verkosto oli aivan keskeinen toimija siinä, että Veikkauksen rahat säästettiin alkuperäisille edunsaajille niin hyvin kuin ne on nyt säästetty”, Tuija Brax muistelee.

Myöhemmätkin hallitukset ovat yrittäneet muuttaa jakosuhteita urheilun tappioksi. Yksi tällainen kiista johti vuonna 2007 aloitteeseen, jossa kolme Sdp:n urheilukansanedustajaa, Matti Saarinen, Maarit Feldt-Ranta ja TUL:n puheenjohtaja Sirpa Paatero, vaati liikunnalle korvaukseksi ylimääräistä viittä miljoonaa. Sillä kertaa niitä ei herunut.

”Viimeisimmissä budjeteissa on valitettavasti aina huomannut, ettei kaikkia veikkausvoittovaroja kohdenneta ihan puhdasoppisesti”, Leena Harkimo valittaa.

Kari Uotila: Palloliitto, TUL ja Olarin Tarmo.

Uutena ajatuksena eduskunnassa on nostettu esiin urheilusponsoroinnin verovapaus. Timo Heinonen (kok) ehdotti jokin aika sitten, että yritysten ja yksityisten urheilulle tekemät lahjoitukset saisi vastedes vähentää verotuksessa.

Heinonen markkinoi ideaansa ”erinomaisena keinona vahvistaa urheilumme rahoitusperustaa ilman julkisten voimavarojen lisäämistä”. Häveliäästi hän jätti kertomatta, kuinka paljon verotuloja valtiolta jäisi samalla saamatta.

Julkista rahaa kanavoituu urheilulle luonnollisesti myös kuntien kautta. Esimerkiksi jääkiekkoväki on pitänyt itsestään selvänä, että koventuneen pelin vaatimat ”turvakaukalot” rahoitetaan yhteiskunnan varoin.

Urheilun kannalta tärkeimpiä paikkoja eduskunnassa ovat sivistysvaliokunta ja valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto. Toisen kautta kulkevat liikuntaa koskevat lait ja toisen kautta rahat.

Urheilupuolueella on molemmissa hyvä edustus. Sivistysvaliokuntaa johtava kokoomuksen Raija Vahasalo on myös Koululiikuntaliiton puheenjohtaja. Saman pöydän ympärillä istuvat lisäksi Harkimo, Uimaliiton puheenjohtaja Sanna Lauslahti (kok), kehonrakennuksen moninkertainen arvokisamitalisti Ritva ”Kike” Elomaa (ps) ja Suomen menestynein triathlonisti Pauli Kiuru (kok).

Sivistys- ja tiedejaostoa johtaa puolestaan Jyväskylän Toverien entinen puheenjohtaja Kauko Tuupainen (ps). Kokoomuksen edustajana sielläkin on Vahasalo. Muista jäsenistä Anneli Kiljusella (sd) on kokemusta SLU:n ja Salibandyliiton hallituksista, ja Matti Saarinen on TUL:n entinen varapuheenjohtaja.

Ei siis ole ihme, että urheilun tärkeys on viime aikoina hallinnut esimerkiksi suomalaista koulukeskustelua.

Vain muutama vaalikausi sitten, Paavo Lipposen (sd) ollessa pääministeri, hallituksen suurin kouluun liittynyt huoli koski nuorten matemaattis-luonnontieteellistä osaamista. Kataisen hallituksen ohjelmassa siitä ei puhuta mitään. Sen sijaan yhdeksi peruskoulun uudistustavoitteeksi on otettu liikunnan aseman vahvistaminen.

Uusi tuntijako vahvistettiin kesäkuussa 2012. Monien aineiden tuntimääristä syntyi kova poru, mutta liikuntatuntien lisääminen synnytti eduskunnassa enimmäkseen tyytyväistä hyminää. Kritiikkiä tuli lähinnä siitä, että yhden vuosiviikkotunnin lisäys oli toisten mielestä riittämätön.

Seuraavaksi ollaan uudistamassa lukion opetussuunnitelmaa, ja liikunnan asema on taas yksi suurimmista huolenaiheista.

Ensimmäisenä asian nosti eduskunnassa esiin vihreiden Johanna Karimäki. Hän kummasteli äskettäin jättämässään kirjallisessa kysymyksessä, miksi lukiossa on nykyisin vain kaksi pakollista kurssia liikuntaa.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd), kova jalkapallomies, otti syötön haltuun vanhan mestaruussarjapelaajan rutiinilla. ”Ministeriö pitää tärkeänä, että liikunnalla on vahva asema lukion toimintakulttuurissa”, hän vakuutti Karimäelle.

Eduskunnan asiakirjoista syntyy kuva, että poliitikkojen mielestä nuoret eivät liiku juuri missään tarpeeksi. Muutaman viime kuukauden aikana kansanedustajat ovat ehtineet olla huolissaan liikunnan asemasta myös korkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja jopa päiväkodeissa.

Valtion liikuntaneuvosto on kolmas paikka, jossa kansanedustajat pystyvät vaikuttamaan urheilua koskeviin päätöksiin. Sen kolmestatoista jäsenestä viisi tulee eduskunnasta. Harkimon mukaan neuvostolla on todellista valtaa esimerkiksi liikuntapaikkarakentamisessa.

”Kuvio menee niin, että opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö tekee esityksen, virkamies valmistelee ja tuo neuvostoon, ja aina välillä niitä viilaillaan.”

Viimeisen vuoden aikana neuvosto on antanut lausuntoja muun muassa liikennesuunnittelusta, lukiolain uudistamisesta ja Yleisradion ohjelmatarjonnasta. Kuntavaalien alla se haastoi puolueet kampanjoimaan liikuntaan liittyvillä teemoilla.

Neuvostoon pääsystä käydään puolueissa kovaa kisaa. Harkimo uskoo, että ”melkein jokainen, joka on kiinnostunut urheilusta, on kiinnostunut myös niistä paikoista”.

Liikuntaneuvostoon ei yleensä olekaan valittu sellaisia kansanedustajia, joilla ei ole omaa urheilutaustaa ja jotka voisivat miettiä urheilun tarpeita ulkopuolisesti.

Urheilun asema poliitikkojen lellikkinä on kuitenkin kaikkea muuta kuin turvattu. Vaarana on, että sille käy kuten suomalaiselle mäkihypylle. Menestys tuuditti lajin piirissä työskennelleet kuvittelemaan, että asiat sujuvat itsestään.

”Urheilun puolesta toimivien kansanedustajien verkosto on aikaisempaa heikompi”, Brax väittää. ”Mennään ikään kuin vanhoilla pohjilla ja nautitaan siitä, että jakosuhdelaki on turvannut urheilun rahat.”

Lobbarienkin toiminnassa on ollut suvantovaihe. Yksi syy on, että uuden keskusjärjestön, Valon, perustaminen on vienyt keskeisten urheiluvaikuttajien kaiken ajan.

Braxin mukaan siellä ollaan kuitenkin vähitellen heräämässä. Häneltäkin on kyselty, miksei edustajia saa enää kiinni ja mukaan tilaisuuksiin yhtä hyvin kuin ennen.

Eduskunnan urheilupuolue ei myöskään ole yhtenäinen joukko, vaan siellä on ainakin kaksi ryhmää, joista toinen painottaa kuntoliikuntaa ja toinen kilpaurheilua.

”Huippu-urheilukeskeinen lähestymistapa hakee urheilun oikeutusta ja yhteiskunnallista perustelua kansainvälisen menestyksen, tulosten ja viihdearvon kaltaisista asioista”, Kari Uotila selittää. ”Toinen puoli ajattelee, että liikunnan ja urheilun tärkein perusta tulee siitä, millä tavalla me saamme suomalaiset liikkumaan.”

Uotila sanoo kuuluvansa itse jälkimmäiseen ryhmään.

”Huippu-urheilu on minusta enemmän innoittaja ja motivaation antaja kuin itsetarkoitus. Kuntoliikunta, hyötyliikunta, arkiliikunta, terveysliikunta, millä nimellä sitä kutsutaankaan, on itsetarkoitus.”

Kaksi ryhmää ovat tähän asti olleet melko tasavahvoja. Sekä oikealla että vasemmalla on Uotilan mukaan ollut omat kilpa- ja kuntopuolueensa.

”Ryhmien välinen kamppailu on ollut kovaa. Se näkyi urheilun järjestöuudistuksessa, ja sama varmaan toistuu, kun liikuntalakia aletaan uudistaa. Liikuntapaikkarakentamisessa ja resussien jaossa sitä käydään joka päivä.”

Uotilan mielestä asiassa on hyvätkin puolensa. ”Näkemyserot ja ristiriidat ovat kuitenkin aina kehityksen ehto.”

Myös Tuija Brax tunnistaa vastakkainasettelun, mutta hänen mukaansa se on ajan mittaan lieventynyt.

Brax muistelee, että parikymmentä vuotta sitten ajateltiin kuntoilun olevan jokaisen oma asia, johon ei tarvita julkista valtaa. Seuraavaksi, doping- ja muiden skandaalien takia, huippu-urheilua alettiin pitää sirkuksena, joka ei kuulu yhteiskunnalle. Nyt on vähitellen löytymässä tasapaino.

Uotilan mielestä koko urheiluelämä hyötyy siitä, että julkisessa keskustelussa on voitu vedota kuntoliikunnan myönteisiin terveydellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

”Jos määrärahoja olisi perusteltu vain huippu-urheilun tarpeilla ja kansainvälisen menestyksen tavoittelulla, tulos olisi varmasti ollut huonompi.”

Urheilupuolueen voima joutuu Braxin mukaan seuraavan kerran testiin, kun pitäisi varmistaa, että hallitusohjelman ”hurjan hyvät lupaukset” kansalaisjärjestöjen työn helpottamisesta toteutuvat.

Monet urheiluihmiset ovat valittaneet Braxille, että verottajan suhtautuminen urheiluseurojen talkoo- ja muuhun vapaaehtoistyöhön on viime aikoina kiristynyt.

”Minusta pitäisi olla selvää, että jos yleishyödyllinen voittoa tavoittelematon seura tekee joskus positiivisen tuloksen ja laittaa sen takaisin seuraan, sen pitäisi olla verotuksesta vapaata toimintaa”, hän sanoo.

Brax ihmettelee, ettei urheilutaustaisia kansanedustajia ole tähän mennessä juuri kiinnostanut, kuinka valtiovarainministeriö yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ”tulkitsee hysteerisenä, onko urheiluseurojen tansseille ja bingoille markkinoita”.

Toinen seuroja kaiveleva epäkohta on, ettei viranomaisilta ole helppo saada joustavasti lupaa edes mikrolahjoitusten keräämiseen, ”ikään kuin järjestäytynyt rikollisuus toimisi jossain f-junioreissa”.

Brax odotti, että hallitusohjelman taannoisessa puolivälitarkastelussa olisi saatu jokin selvyys, miten esimerkiksi lahjoitusten verokohtelua aiotaan korjata. Asia jäi kuitenkin täysin levälleen. Seuraavana päivänä sisäministeri Päivi Räsänen (kd) ilmoitti vastauksena Braxin eduskunnassa tekemään kirjalliseen kysymykseen, että ”hallituksen ohjelman mukaan lahjoitusvähennyksen soveltamisalaa ei laajenneta nykyisestä”.

Mutta siihen palataan vielä. Aika tekee työtä urheiluväen hyväksi.

”Kansalaisjärjestöjen asioiden edistäminen olisi varmasti mieluisa saavutus esitellä vaalikentillä”, Brax sanoo.

”Vaalien alla järjestöille ilmestyy aina hirveästi ystäviä.”

Urheiluväki eduskunnassa 
ja hallituksessa

Oheiseen listaan on koottu tietoja nykyisten kansanedustajien ja ministerien tämänhetkisistä ja aikaisemmista urheilun luottamustehtävistä ja urheilusaavutuksista. Lähteinä ovat olleet muun muassa edustajien omat sidonnaisuus- ja henkilötietoilmoitukset sekä urheilujärjestöjen luottamushenkilöluettelot.

Keskus- ym. järjestöt 
ja lajiliitot:

  • Jouni Backman (sd): Nuori Suomi, pj.
  • Tuija Brax (vihr): 
SLU, varapj.; Koripalloliitto, hallitus
  • Maarit Feldt-Ranta (sd): Käsipalloliitto, hallitus
  • Jukka Gustafsson (sd): Palloliitto, varapj.
  • Leena Harkimo (kok): 
Jääkiekon SM-liiga, hallitus
  • Susanna Huovinen (sd): 
TUL, nuorisovaliokunta
  • Lauri Ihalainen (sd): Jääkiekkoliitto, liittovaltuusto ja eteläisen alueen hallitus
  • Ilkka Kanerva (kok): SUL, pj.; Olympiakomitea, varapj.; Euroopan yleisurheiluliitto, hallitus; Kansainvälinen yleisurheiluliitto, hallitus
  • Anneli Kiljunen (sd): 
SLU, hallitus; Salibandyliitto, hallitus
  • Mari Kiviniemi (kesk): Nuori Suomi, pj.
  • Sanna Lauslahti (kok): 
Uimaliitto, pj.; Pohjoismainen uimaliitto, pj.
  • Mika Lintilä (kesk): Suomen Hippos, pj.; Euroopan raviliitto, hallitus
  • Marjo Matikainen-Kallström (kok): Hiihtoliitto, johtokunta; Ampumaurheiluliitto, varapj.; Olympiakomitea, varapj.
  • Pirkko Mattila (ps): SLU, neuvottelukunta
  • Sirpa Paatero (sd): TUL, puheenjohtaja; SLU, varapj.; Olympiakomitean valtuuskunta, varapj.
  • Mauri Pekkarinen (kesk): Ampumahiihtoliitto, varapj.; Keski-Suomen Liikunta, pj.
  • Raimo Piirainen (sd): Kainuun Liikunta ry., hallitus; TUL:n Kainuun piirin hiihtojaosto, pj.
  • Juha Rehula (kesk): Kuntourheiluliitto, pj.; Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu, pj.
  • Eero Reijonen (kesk): Hiihtoliitto, johtokunta; Pohjois-Karjalan hiihto ry., pj.
  • Matti Saarinen (sd): TUL, varapj.
  • Arto Satonen (kok): 
Lentopalloliitto, pj.; Keskusshakkiliitto, pj.
  • Erkki Tuomioja (sd): Olympiakomitea, hallitus; TUL, liittotoimikunta; Kv. työläisurheilukomitea, hallitus
  • Kari Uotila (vas): Palloliitto, varapj. ja Uudenmaan piirin pj.; TUL, varapj.
  • Raija Vahasalo (kok): SLU, hallitus; Kaukalopalloliitto, pj.; Koululiikuntaliitto, pj.
  • Jan Vapaavuori (kok): 
Kaukalopallounioni, hallitus
  • Anne-Mari Virolainen (kok): 
Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu, vpj.
  • Erkki Virtanen (vas): TUL, valtuuston jäsen ja Savon piirin varapj.; SUL, valtuusto; Pohjois-Savon yleisurheilu, pj.
  • Ulla-Maj Wideroos (r): 
Finlandssvenska skidförbundet, pj.
  • Juha Väätäinen (ps): SUL, päävalmentaja

Seuratausta

  • Juho Eerola (ps): Kymen Koskenpojat, johtokunta ja yleisurheilujaosto
  • Jukka Gustafsson (sd): 
Tampereen Pallo-Veikot, pj.
  • Lars Erik Gästgivars (r): Vasa IFK, hallitus
  • Leena Harkimo (kok): Jokerit HC, hallitus
  • Timo Heinonen (kok): Lopen Laaka, johtokunta
  • Eero Heinäluoma (sd): 
Puotinkylän Valtti, vanhempien edustaja
  • Anssi Joutsenlahti (ps): 
Kankaanpään Urheilijat, johtokunta
  • Mika Kari (sd): Lahden Hiihtoseura, hallitus
  • Anneli Kiljunen (sd): NST-Lappeenranta, pj.
  • Jukka Kopra (kok): Lappeenrannan Uimarit, pj.
  • Martti Korhonen (vas): 
Oulun Moottoriurheilijat, pj.
  • Timo V. Korhonen (kesk): Tipasojan Isku, siht.
  • Jari Koskinen (kok, ministeri): 
HPK-edustusjääkiekko, toimitusjohtaja
  • Suna Kymäläinen (sd): 
Imatran Voima -salibandyseura, pj.
  • Tapani Mäkinen (kok): 
AC Vantaa, hallitus; Kiekko-Vantaa, hallitus
  • Petteri Orpo (kok): 
TPS ry, pj.; TPS-säätiö, hallitus
  • Raimo Piirainen (sd): Kajaanin Hiihtäjät, pj.
  • Eero Reijonen (kesk): Liperin Taimi, hallitus
  • Katja Taimela (sd): 
LP Viesti, Open doors -ryhmä
  • Ari Torniainen (kesk): Lappeen Riento, pj.; Catz Lappeenranta, pj.
  • Kauko Tuupainen (ps): Jyväskylän Toverit, pj.
  • Kari Uotila (vas): Olarin Tarmo, pj.
  • Anu Urpalainen (kok): Imatran Pallo-Veikot, pj.
  • Erkki Virtanen (vas): Kuopion Riento, varapj.

Urheiluopistojen, urheilupaikkojen ym. hallinto:

  • Jouni Backman (sd): Tanhuvaaran urheiluopisto, valtuuskunta
  • Thomas Blomqvist (r): Raseborgs idrottsakademi, pj.
  • Eeva-Johanna Eloranta (sd): 
Turun monitoimihalli/HK Areena, hallitus
  • Maarit Feldt-Ranta (sd): 
Urheiluopistosäätiö, valtuuskunta
  • Leena Harkimo (kok): Helsinki-halli Oy (Hartwall Areena), hallitus; Kisakallio-säätiö, valtuuskunta
  • Eero Heinäluoma (sd): 
Urheiluopistosäätiö, valtuuskunta
  • Timo V. Korhonen (kesk): 
Vuokatin urheiluopisto, hallitus
  • Jari Koskinen (kok): 
Hämeenlinnan jäähalli, toimitusjohtaja
  • Paula Lehtomäki (kesk): 
Vuokatin säätiö, hallitus
  • Jari Leppä (kesk): 
Mikkelin ravirata, hallituksen pj.
  • Petteri Orpo (kok): Turkuhalli, hallitus
  • Sirpa Paatero (sd): Kisakeskussäätiö, valtuuskunta; Stadion-säätiö, edustajisto
  • Raimo Piirainen (sd): Vuokatin säätiö, hallitus
  • Timo Soini (ps): Vermon ravirata, hallitus
  • Jan Vapaavuori (kok): 
Helsingin tennisstadion, hallitus
  • Sinuhe Wallinheimo (kok): 
Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, hallitus

Valtion ym. virallisia tehtäviä hoitavat urheiluorganisaatiot:

  • Paavo Arhinmäki (vas): urheiluministeri
  • Tuija Brax (vihr): Suomen antidopingtoimikunta, hallitus; Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Kike Elomaa (ps): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Leena Harkimo (kok): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen ja pj.
  • Timo Heinonen (kok): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Susanna Huovinen (sd): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Anssi Joutsenlahti (ps): 
Valtion urheiluneuvosto, jäsen
  • Anneli Kiljunen (sd): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Jari Koskinen (kok): 
Valtion liikuntaneuvosto, jäsen ja pj.
  • Johannes Koskinen (sd): Urheilun oikeusturvalautakunta, jäsen
  • Marjo Matikainen-Kallström (kok): Valtion liikuntaneuvosto, jäsen
  • Outi Mäkelä (kok): 
Alueellinen liikuntaneuvosto, pj.
  • Matti Saarinen (sd): Valtion urheilu/liikuntaneuvosto, jäsen ja pj.
  • Jan Vapaavuori (kok): 
Valtion liikuntaneuvosto, pj.
  • Stefan Wallin (r): ent. urheiluministeri

Kilpaurheilutausta:

  • Paavo Arhinmäki (vas): 
jalkapallon 2-divisioona (Käpylän Pallo)
  • Tuija Brax (vihr): 
koripallon 2-divisioona (Helsingin Jyry)
  • Kike Elomaa (ps): kehonrakennuksen EM-kulta, MM-hopea ja Ms. Olympia -titteli
  • Jukka Gustafsson (sd): 
jalkapallon SM-sarja (TPV)
  • Anna-Maja Henriksson (r): 6. keihäänheitossa SFI:n mestaruuskisoissa, lentopallon 3-sarja
  • Susanna Huovinen (sd): 
rytminen voimistelu, SM-taso
  • Anssi Joutsenlahti (ps): 7. SM-maratonilla, pitkän matkan SM-joukkuepronssi maastojuoksussa (Kankaanpään Urheilijat)
  • Timo Kalli (kesk): raviohjastaja ja -valmentaja
  • Pauli Kiuru (kok): triathlonin SM ja PM, kärkisijoilla kv. Ironman-kisoissa
  • Katri Komi (kesk): lännenratsastuksen SM
  • Suna Kymäläinen (sd): 
piirinvalmennettava keskimatkojen juoksussa
  • Eero Lehti (kok): 
pesäpallon SM-sarja (Keravan Pallokerho)
  • Eeva-Maria Maijala (kesk): Lapin ja Pohjois-Suomen mestaruuksia suunnistuksessa (Lapin Veikot), 3 erävaelluksen SM-kultaa
  • Marjo Matikainen-Kallström (kok): maastohiihdossa mm. olympiakulta ja 3 pronssia, 3 MM-kultaa, 2 MM-hopeaa ja 2 MM-pronssia
  • Tom Packalén (ps): kolmesti mukana Eco Challenge -seikkailu-urheilukilpailussa
  • Tuomo Puumala (kesk): 
koripalloa nuorten SM-tasolla
  • Vesa-Matti Saarakkala (ps): jääkiekon piiri- ja aluemestaruuksia junioreissa (Kurikan Ryhti)
  • Matti Saarinen (sd): TUL:n tennismestaruus kaksin- ja nelinpeleissä
  • Pertti Salolainen (kok): uinnin SM-hallipronssi 50 metrin vu:ssa (Helsingin Työväen Uimarit)
  • Jouko Skinnari (sd): SM-kultaa 3×1 000 metrin ja maastojuoksun 16-17-v. poikien joukkuekilpailussa
  • Alexander Stubb (kok): 
golfissa nuorten ja miesten maajoukkueissa
  • Ari Torniainen (kesk): 
9. sija Jukolan viestissä (Lappeen Riento)
  • Erkki Tuomioja (sd): ikämiesten SM-hopeaa ja -pronssia 3 000 metrin estejuoksussa
  • Sofia Vikman (kok): juniorien SM-pronssi kenttäratsastuksessa, maajoukkuevalmennettava
  • Henna Virkkunen (kok): ratsastusvalmennettava Saksassa
  • Juha Väätäinen (ps): 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksun EM 1971, 4 aikuisten SM:ää 800-10 000 metrillä (Oulun NMKY)
  • Sinuhe Wallinheimo (kok): jääkiekon SM-kulta (JyP HT) ja MM-hopea, 11 A-mo.

Muu julkisuuden 
urheilutausta

  • Mikko Alatalo (kesk): alppihiihdonopettaja
  • Timo Heinonen (kok): autourheiluselostaja
  • Saara Karhu (sd): urheilutoimittaja
  • Markku Mäntymaa (kok): Pohjalaisen ja Radio Vaasan urheiluavustaja
  • Jouko Skinnari (sd): urheilutoimittaja
  • Jutta Urpilainen (sd): harkitsi TUL:n puheenjohtajuutta 2007
  • Pertti ”Veltto” Virtanen (ps): psykovalmentajana freestylessä, mäkihypyssä, maratonjuoksussa, jousiammunnassa ja jääkiekossa (Ilves)

Lisäksi eduskunnassa on yli 40 kansanedustajaa, jotka ovat urheilleet juniorina, pelanneet joukkuepelejä alasarjoissa tai ilmoittavat harrastuksekseen urheilun tai penkkiurheilun.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 11/2013.