Antti Palola – Mikko Mäenpään seuraaja, STTK:n seuraava puheenjohtaja?

Kotimaa 12.5.2012 14:00

Antti Palolasta ollaan tekemässä STTK:n uutta puheenjohtajaa Mikko Mäenpään jälkeen.

Pardian puheenjohtaja Antti Palolasta kaavaillaan STTK:n uutta johtajaa. Kuva Markus Pentikäinen.

STTK:n puheenjohtaj­a vaih­tuu puolentoista vuoden päästä syksyllä, kun Mikko Mäenpään (sd) kolmas nelivuotiskausi järjestön johdossa päättyy. Mäenpää on hyvissä ajoin ilmoittanut, ettei hän aio enää tavoitella jatkoa. Hän saattaa kuitenkin pysyä vielä muuten toimihenkilökeskusjärjestön palveluksessa.

Uuden puheenjohtajan etsintä on kaikessa hiljaisuudessa ollut käynnissä useamman kuukauden. Taustakeskusteluissa on noussut vahvimmaksi nimeksi pääosin valtion henkilöstöä edustavan Pardian puheenjohtaja Antti Palola. Hänen takanaan on jo muun muassa STTK:n suurin jäsenliitto, Antti Rinteen (sd) johtama Pro. Palola on Rinteen tavoin sosiaalidemokraatti, vaikka hän ei olekaan ollut samalla tavalla esillä puolueyhteyksissä.

Myös Rinteen itsensä nimi on mainittu seuraajakaavailuissa, mutta hän on johdonmukaisesti torjunut ajatuksen. Rinteen kerrotaan vastanneen kaikille, että hän on mielestään enemmän liitto- kuin keskusjärjestöjohtaja.

Palola on näyttänyt kyselijöille alustavasti vihreää valoa. ”Jos riittävän laaja kannattajajoukko lähtee tukemaan, olen valmis”, hän kertoo.
Yksi edellytys on, että tukea tulee sekä julkisen että yksityisen puolen liitoilta.
Mäenpään mie

Palola on suurelle yleisölle vielä melko tuntematon, mutta STTK:ssa hänellä on takanaan pitkä ura. Ennen Pardiaa hän oli varatoiminnanjohtajana Suomen Laivanpäällystöliitossa. Koulutukseltaan hän on merikapteeni, ja aikaisemmin hän työskenteli päällystötehtävissä laivoilla ja opettajana ja rehtorina Turun ruotsinkielisessä meren­kulkuoppilaitoksessa.

Pardiassa Palola on arvostellut kovin sanoin muun muassa valtion toimintojen hajasijoitusta sekä tuhansia työpaikkoja vienyttä tuottavuusohjelmaa. Tätä kautta hänellä on jo ennestään tuntuma sellaisiin yleispoliittisiin kysymyksiin, jotka ay-liikkeen työnjaossa yleensä kuuluvat keskusjärjestöjohtajien vastuulle.

Oman mielenkiintonsa Palo­lan ehdokkuudelle tuo, että Mäenpää siirtyi aikoinaan toimihenkilökeskusjärjestön johtoon Pardian edeltäjän STTK-J:n puheenjohtajan paikalta. Viimeksi Palola oli aloitteentekijänä, kun Mäenpäätä pyydettiin jo hyvissä ajoin ennen valintakokousta jatkokaudelle. Nyt Pardia-pomo alkoi harkita ehdokkaaksi lähtöä vasta sen jälkeen, kun oli selvää, että Mäenpää ei ole enää käytettävissä.

Palolan mukaan hän keskittyisi puheenjohtajana samoihin asioihin, joita Mäenpääkin on pitänyt esillä. Keskusjärjestölle luontevasti kuuluvia tehtäviä ovat varsinaisen sopimustoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen lisäksi työelämä- ja tasa-arvokysymykset sekä kansainvälinen edunvalvonta.

”STTK ei ole sellaisessa tilanteessa, että siellä tarvittaisiin nyt remonttimiestä”, hän sanoo.

Hän on kuitenkin valmis miettimään jatkossa palkansaajakeskusjärjestöjen lukumäärää. Teknologiateollisuudessa on jo saatu hyviä kokemuksia ay-liikkeen keskusjärjestörajat ylittävästä yhteistyöstä. SAK:n, STTK:n ja Akavan fuu­sioiminen on sen sijaan osoittautunut hankalaksi niiden hyvin
erilaisten tavoitteiden ja toi­min­takulttuurien t­akia.

”On ehkä lähdetty liikkeelle väärästä päästä, kun on ajateltu, että jonkun pitäisi yhdistyä johonkin. Toimivampi ratkaisu voi olla, että yritetään luoda jotain ihan uutta.”

Palolan mielestä asiaa voidaan selvittää ennakkoluulottomasti.

”Yleensäkään neuvotteluissa ei pidä heti lähteä siitä, ettei tästä tule mitään, vaan aina pitää katsoa ensin, mikä voisi olla mahdollista.”

Raami oli hyvä

Keskusjärjestöjen merkitys on välillä asetettu kyseenalaiseksi, mutta viime syksynä niiden asema vahvistui taas, kun työmarkkinoilla neuvoteltiin parin liittokierroksen jälkeen keskitetty raamiratkaisu. Työnantajat ovat jälkeenpäin arvostelleet jäykäksi leimaamaansa mallia rajusti, mutta Palola toivoo, että se voisi saada vielä jatkoa.

”Alakohtaisissa neuvotteluissa oli vaikea saada eteenpäin mitään isompia työelämän kehittämiseen liittyviä asioita, ja palkkapuolella liittokierros johti sellaiseen huutokauppaan, joka ei ole pitemmän päälle järkevää.”

Palola uskoo kuitenkin, että keskusjärjestöjen merkitys säilyy, vaikka työehtoneuvottelut käytäisiin jatkossa työnantajien toivomalla tavalla hajautetusti.

”On ihan selvä, että keskusjärjestöjä tarvitaan, kun neuvotellaan esimerkiksi työeläkkeistä ja muista työurien pidentämiseen liittyvistä asioista tai ylipäätään koko työlainsäädännön kehittämisestä. Yksittäisten liittojen roti ei siihen riitä, vaikka ne olisivat kuinka vahvoja.”