Ainutlaatuinen tutkimus suomalaisista kouluampumisista: haastattelut lisäsivät psyykkisiä ongelmia

Kotimaa 4.11.2010 13:00
Jokela Tiedotusvälineiden kohtaaminen lisäsi traumaperäisiä oireita nuorilla, jotka joutuivat osalliseksi Jokelan tapahtumia marraskuussa 2007. Kuva Peter Dejong / AP / Lehtikuva.

Toimittajien tekemät haastattelut Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten yhteydessä lisäsivät nuorten psyykkisiä ongelmia. Median toiminta kriisipaikoilla pidensi haastateltujen nuorten toipumisaikaa ja vei suremista sivuraiteille.

Havainnot perustuvat tuoreeseen suomalaistutkimukseen, jossa selvitetään, millaisia vaikutuksia median toiminnalla oli nuorten hyvinvointiin. Tulokset ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. Aikaisemmin ei ole osoitettu, että esimerkiksi toimittajien tekemät haastattelut traumaattisen kokemuksen jälkeen aiheuttavat psyykkisiä pulmia.

Tutkimus selvittää Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisille altistuneiden nuorten selviytymistä psyykkisestä traumasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä kahden vuoden seurantajakson aikana. Tutkimuksen lopulliset tulokset valmistuvat ensi vuonna.

Selvitystä on tehty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Mauri Marttusen johdolla. Marttunen on lasten ja nuorten mielenterveysyksikön päällikkö.

Yksi tutkijoista, lääketieteen tohtori Henna Haravuori kertoo, että psyykkisen oireilun lisääntymistä ei voitu selittää muilla tekijöillä kuten esimerkiksi altistumisen vakavuudella.

”Traumaperäinen oireilu lisääntyi selvästi niiden nuorten kohdalla, jotka vastasivat toimittajien kysymyksiin. Nuoret olivat kokeneet todella rankkoja asioita ja olivat herkimmillään, kun he joutuivat kohtaamaan toimittajia”, Haravuori kertoo.

Haastateltujen lisääntyneisiin oireisiin kuului muun muassa halu pyyhkiä tapahtumat pois mielestä. He eivät myöskään pystyneet tuntemaan ilon ja surun tunteita.

”Toiset olivat säikkyjä ja ylivalppaita, ja heillä oli uni- ja keskittymisvaikeuksia. Joidenkin nuorten tuntemukset tapahtumista olivat niin voimakkaita, että ne tunkeutuivat syvälle heidän mieliinsä ja aiheuttivat painajaisia”, Haravuori kertoo.

Suurin osa Jokelan koulukeskuksen oppilaista tuli uhatuksi tai koki menetyksiä. Kauhajoen oppilaitoksen opiskelijoista noin puolella oli vastaavia kokemuksia.

Kauhajoen opiskelijoista 43 prosentilla oli traumaperäisiä stressioireita vielä neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen. Myös Jokelan koulukeskuksen oppilailla osuus oli yhtä suuri vastaavassa vaiheessa.

”Traumaattinen tapahtuma vei nuorilta tunteen tapahtumien hallittavuudesta. Paikalla olleen median läsnäolo pitkitti kokemusta”, Haravuori selittää.

Jokelassa toimittajat lähestyivät 63 prosenttia nuorista ja 60 prosenttia vastasi kysymyksiin. Kauhajoella vastaavat prosenttiluvut olivat 58 ja 21. Opiskelijat olivat keskimäärin vanhempia ja ehkä kypsempiä, mutta kyse oli myös siitä, että Jokelan tapahtumista oli opittu.

Katastrofit lisäävät turvattomuutta

Jo aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan psyykkisen oirehdinnan on havaittu olevan yhteydessä katastrofien uutisoinnin seuraamiseen.

Tutkimuksia on tehty Yhdysvalloissa sekä aikuisilla että lapsilla muun muassa Persianlahden sodan, Oklahoman virastotalon pommiräjäytyksen, 11. syyskuuta tehdyn terroristi-iskun ja Virginia Techiin kohdistuneen kouluampumisen jälkeen.

Kolumbinen kouluampumisen jälkeen 1999 yleinen turvattomuuden tunne lisääntyi kouluissa, ja poissaolot ja koulu-uhkailut kasvoivat.

Henna Haravuoren mukaan traumaperäiset oireet ovat yhteydessä uutisoinnin keston ja toisaalta koetun uhan tuntemuksen kanssa.

”Tarkkaan ei osata sanoa, seuraavatko herkät lapset ja nuoret uutisointia enemmän vai aiheuttaako median kautta syntyvä altistus oirehdinnan. Joka tapauksessa vanhempien pitäisi puuttua liialliseen katastrofin uutisoinnin seuraamiseen.”

Haravuoren mukaan keskeinen huoli on se, miten toimittajat lähestyvät järkyttävien tapahtumien keskelle joutuneita henkilöitä ja miten heidät esitetään uutisoinnissa.

Median ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa pelisääntöjään uusiksi Jokelan ja Kauhajoen tapausten perusteella. Tiedotusvälineiden kohtaaminen lisäsi nuorten traumaperäisiä oireita, mutta Haravuori muistuttaa, että toimittajista oli myös myönteisiä kokemuksia.

”Joitakin ylilyöntejä tapahtui, mutta valtaosa toimittajista lähestyi nuoria asiallisesti. Median lisäksi taustalla oli paljon muita tekijöitä, jotka selittivät oireilua. Esimerkiksi varsinainen ampumisille altistuminen, sukupuoli ja sosiaalinen tuki vaikuttivat oireiluun merkittävästi.”

Kauhajoella syyskuussa 2008 koulun oppilas surmasi ampumalla kymmenen henkilöä ja sen jälkeen itsensä. Marraskuussa 2007 Tuusulan Jokelan koulukeskuksessa yksi oppilas surmasi kahdeksan henkilöä ja itsensä.

Tapahtumia koskeneet tiedot kerättiin nuorilta kyselylomakkeilla neljä kuukautta kummankin tapahtuman jälkeen. Lomakkeen täytti maaliskuussa 2008 Jokelan tapahtumien jälkeen 231 oppilasta. Kauhajoella kyselyyn osallistui tammikuussa 2009 yhteensä 189 opiskelijaa.

Tutkimuksesta kertoi ensimmäisenä Mediuutiset-lehti.

Aiheesta lisää
Koulusurmat: Lauri on mahdollinen joukkomurhaaja (Suomenkuvalehti.fi 7.10.2008)