Entä jos Suomi olisi sanonut ei?
25 vuotta sitten suomalaiset äänestivät EU-jäsenyydestä. Jos äänestystulos olisi ollut toinen, Paavo Lipposesta olisi voinut tulla presidentti eikä perussuomalaisia välttämättä olisi.
Historiantutkija Tapio Bergholm ei halunnut, että Suomi liittyy Euroopan unioniin. Hän oli ollut Britanniassa Warwickin yliopistossa vierailevana tutkijana lukuvuonna 1990–1991. Britannia oli EU:n jäsen, ja maassa oli käyty kriittistä keskustelua jäsenyydestä.
Vuonna 1993 Bergholm oli taas Suomessa. Näytti todennäköiseltä, että pian suomalaiset äänestäisivät EU-jäsenyydestä.
Bergholm alkoi soitella ”sinne sun tänne”. Tutuille sosiaalidemokraateille, joiden tiesi suhtautuvan epäillen unioniin.
Myös Bergholm oli demari.
Sdp:n enemmistö oli jäsenyyden kannalla.
”Olin sitä mieltä, että jos en sanele eriävää mielipidettä…”
”Täytyy tehdä jotain tai myöhemmin harmittaa.”
”Ehkä se oli varhaiskeski-iän hybristä.”
Sitä paitsi Bergholmilla oli tylsää. Hän vietti päivät arkistoissa, koska kirjoitti Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton historiaa.
Eurosta ei ole paluuta omaan rahaan, totesi Sixten Korkman – Pakko olla, mietti kollega ja päätti laatia Suomelle erosuunnitelman
Ruma sana: Euroopan liittovaltio on Suomessa tabu – Sitä saa kannattaa korkeintaan kaapissa
Turhaan parjattu itä – unionin suurin vastarannankiiski löytyy toiselta puolelta Eurooppaa
Ahtisaari olisi eronnut ja kaupasta saisi suomalaista fetaa: paljon olisi toisin, jos Suomi olisi sanonut 25 vuotta sitten EU:lle ei
