Naiset kutsuntoihin, niin työelämä voittaa – johtajakoulutus ja verkostot hyödyttävät kaikkia

Essee: Kutsuntojen kautta nuorten naisten potentiaali olisi helpompi saada muun muassa pelastus- ja turvallisuusalojen käyttöön, kirjoittaa Heli Häyrynen.
Kotimaa 30.1.2019 20:50
Heli Häyrynen

Kutsunnat työväenopistolla Helsingin Helsinginkadulla marraskuussa 2016. © VESA MOILANEN / Lehtikuva

”Kutsuntojen avaaminen naisille asettaisi varusmiespalveluksen kaikille yhdenvertaiseksi mahdollisuudeksi alkuvaiheen uran rakentamisessa”, kirjoittaa Heli Häyrynen Kanava-lehden numerossa 1/2019.

Suomen Kuvalehti julkaisee artikkelin kokonaisuudessaan.

 

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Vuosittain julkaistavan The Global Gender Gap -tutkimuksen mukaan Suomi on tasa-arvovertailussa yltänyt kerta toisensa jälkeen palkintosijoille, yleensä toiseksi tai kolmanneksi.

Tulos ei kuitenkaan anna aihetta juhlaan, jos asiaa tarkastellaan syvällisemmin esimerkiksi työmarkkinoiden näkökulmasta. Naisten työllisyysaste on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkea, vaikka se jääkin hieman jälkeen suomalaisten miesten työllisyysasteesta.

Naisten työssäkäyntiä leimaa yleisesti pirstaleisuus: he työskentelevät miehiä useammin osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa. Lisäksi suomalainen työelämä on yhä varsin segregoitunutta eli eriytynyttä. Naiset ovat edelleen enemmistönä monilla matalapalkka-aloilla, kuten terveys- ja sosiaalipalveluissa. Tasapalkka-aloiksi luokitelluissa ammateissa (esimerkiksi kauppiaat, kiinteistönvälittäjät, asianajajat ja toimittajat) tulotaso on ollut nousussa.

Kaiken kaikkiaan naisten osuus on yleensä suurempi aloilla, joilta puuttuvat urakehitysmahdollisuudet. Naisten on myös tutkitusti (ks. mm. Hearn 2015) miehiä vaikeampaa edetä työurallaan, vaikka ala antaisi siihen mahdollisuuksia.

Syksyllä julkisuudessa käytiin keskustelua kutsuntojen avaamisesta naisille. Keskustelu on kiertynyt varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen ympärille, mutta samalla siinä on unohtunut suomalaisen työelämän näkökulma.

Naisten osallistumisella kutsuntoihin ja varusmiespalveluksen suorittamisella on väistämättä merkitystä työelämän tasa-arvon kannalta. Pitämällä yllä sukupuoleen perustuvia jakoja, kuten vain miehille kohdistettuja kutsuntoja, Suomen puolustusvoimat osaltaan vahvistaa suomalaisen työelämän segregoitumista.

Militäärikontekstissa sukupuoleen liittyy yhtä vahvoja ja monella tavalla samanlaisia stereotypioita kuin johtamisen alalla. Molemmissa naiset mielletään hoivaaviksi, toisista välittäviksi ja empaattisiksi.

Tällaiset sukupuoleen liittyvät stereotypiat ovat militäärikontekstin diversiteettiä eli moninaisuutta koskevassa käytännön johtajuuskeskustelussa ja tutkimuksessa edelleen vallitsevia.

Kulttuuriset miehuuden ihanteet ovat vahvasti sidoksissa sotilaan ideaaliin, ja se muokkaa näkemyksiä työn tekemisen tavoista ja ihanteellisesta työntekijästä. Tämä on ongelmallista, koska sukupuoleen liittyvät stereotypiat estävät näkemästä kaikkia niitä mahdollisuuksia, joiden avulla johtajistoa kehitetään niin militäärikontekstissa kuin laajemminkin työelämässä ja yhteiskunnassa. Johtajistossa tarvitaan moninaisia taitoja ja erilaisia ihmisiä erilaisiin johtamistehtäviin.

Moninaisuus on parhaimmillaan rikkaus ja voimavara, jonka hyödyntämättä jättämisestä on kielteisiä seurauksia.

Esimerkiksi naisten kohdalla tämä voi tarkoittaa ulossulkemista määrätyistä miehille sopiviksi arvioiduista tehtävistä sekä yleisemminkin osaamisresurssien alikäyttöä työelämässä. Siihen erityisesti Suomen kaltaisella asukasluvultaan pienellä maalla ei ole varaa.

Militäärikontekstissa naisiin yhdistetyt ominaisuudet, kuten eettinen johtajuus, ovat arvokkaita piirteitä erityisesti kriisinhallinnan monimutkaistuvissa tilanteissa ja johtotehtävissä. Näitä taitoja ei kuitenkaan tulisi nähdä vain naisten tai minkään muunkaan rajatun ryhmän ominaisuuksina.

Kun nuori mies osallistuu kutsuntoihin, hän saa tietoa Suomen puolustuspoliittisesta ratkaisusta, mutta myös tukea uravalintoihin liittyviin kysymyksiin. Asepalveluksen aikana on mahdollisuus suorittaa ajolupia, joiden kustantaminen itse voi olla joillekin myöhemmin este lähteä alalle. Lisäksi varusmiesten johtajakoulutus luetaan hyväksi useiden korkeakoulujen opinnoissa.

Nuoret myös solmivat asepalvelusta suorittaessaan merkityksellisiä ihmissuhteita ja rakentavat verkostoja, jotka avaavat ovia tulevaisuuden työelämässä. Hyviä esimerkkejä ovat reserviupseerikurssien mentoriverkostot, joissa kokeneet jo korkean aseman saavuttaneet johtajat mentoroivat nuoria reserviupseereja.

Näitä seikkoja ei mainosteta varusmiespalveluksen kutsunta-asiakirjoissa eikä niistä ole mainintaa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta kertovissa tiedotteissa. Naisilla ei siis voida olettaa olevan tietoa tekemänsä valinnan vaikutuksista työuraansa pidemmällä aikavälillä. Naiset jäävät lähtökohtaisesti kaiken tämän ulkopuolelle.

Kun uramenestystä mitataan palkan määrällä, tutkimusten (Ng ym. 2005) mukaan menestyminen edellyttää naisilta miehiä enemmän muodollisia meriittejä, kuten esimerkiksi johtamiskoulutusta. Sen on tutkittu tuottavan muodollisten meriittien lisäksi välineitä johtamisidentiteetin rakentamiseen. Tätä pidetään merkityksellisenä erityisesti naisten työuralla etenemisen kannalta.

Naisten osallistuminen kutsuntoihin ja eteneminen varusmiespalveluksen johtajakoulutukseen vaikuttaa näin suomalaiseen työelämään paljon laajemmin kuin vain tarjoamalla sinänsä erittäin tärkeän tasavertaisen osallistumismahdollisuuden.

Naisten militäärikontekstissa suorittama johtajakoulutus voi edistää suomalaisen työelämän tasa-arvoa, erityisesti naisten urakehitystä johtotehtävissä. Militäärikontekstin johtajakoulutuksen antia on mahdollista soveltaa myös muissa johto- ja asiantuntijatehtävissä militäärikontekstin ulkopuolella, ja se voi auttaa naisia tulevaisuuden työuralla samalla tavalla kuin miehiä.

Näin voidaan saada naisten osaaminen täysimääräisesti käyttöön, millä on vaikutusta työvoiman ja työelämän monimuotoisuuteen, tasa-arvon kehittymiseen ja myös yksilöiden ura-ajatteluun ja -kehitykseen (The Global Gender Gap Report 2016).

Miksi kutsunnat olisi tärkeä avata naisille nyt, vaikka olettamus on, että työnantajat antavat aikaisempaa vähemmän painoarvoa varusmiespalveluksen johtajakoulutuksen suorittamiselle rekrytoidessaan uusia johtajia?

Nuorten naisten ura-ajatteluun ja siihen liittyvään toimintaan vaikuttaa yksilöllisten seikkojen lisäksi heidän sosiaalinen ympäristönsä: sen arvomaailma sekä yhteiset merkitykset ja rakenteet.

Tutkittaessa nuorten urien määrittämistä sosiaalisena konstruktiona kyseenalaistetaan perinteinen määritelmä urasta vertikaalisena, katkeamattomana jatkumona. Ideana tässä on korostaa urien monimuotoista luonnetta. Yksilöiden kokemukset liitetään osaksi yleisempää historiallista ja kulttuurista taustaa ja kokonaisuutta, jolloin urat näyttäytyvät ajassa ja paikassa ympäristönsä vaikutteista rakentuvina kokonaisuuksina.

Näin määriteltynä nuorten alkuvaiheen uran käsittäminen sosiaalisena konstruktiona mahdollistaa myös sen, että nuoret voivat liittää uriinsa monenlaisia asioita ja tapahtumia eri elämänalueilta. Tämänkaltainen tarkastelu ottaa huomioon sellaiset asiat, jotka usein jäävät tavallisesti vähemmälle huomiolle, kuten ystävät, harrastukset tai perheen arvot.

Kutsuntojen avaaminen naisille asettaisi varusmiespalveluksen kaikille yhdenvertaiseksi mahdollisuudeksi alkuvaiheen uran rakentamisessa.

Tämä olisi vastoin militäärikontekstin uratutkimuksissa toistuvaa stereotyyppistä ajattelua, että sotilasura ei sovi naisille. Naisten osallisuutta militäärikontekstissa kyseenalaistetaan usein jo lähtökohtaisesti, kun tutkimusasetelma rakennetaan selvittämään, miksi naiset ovat hakeutuneet armeijaan.

Jos naisten osallistumista kutsuntoihin pidettäisiin yleisesti hyväksyttynä ja jopa pakollisena yleissivistyksen vaiheena, nuorten naisten potentiaali olisi helpompi saada militääri- tai pelastusalan sekä laajemmin turvallisuusalojen käyttöön.

Vaikka työelämän kiinnostus varusmiespalveluksen johtajakoulutusta kohtaan on vähentynyt, sillä on edelleen kiistaton status suomalaisessa yhteiskunnassa ja puolustuspoliittisessa ratkaisussa reserviläisarmeijoineen.

Onko suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo vain harhaa, kun naisten potentiaalia ei aktiivisemmin hyödynnetä?

Kutsuntoja pidetään tärkeänä etappina nuorten miesten elämässä. Yhteiskunnallisesti sillä on merkitystä myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta, kun se kokoaa nuoret miehet vielä kerran monialaisen asiantuntijajoukon eteen.

Naisilla tätä mahdollisuutta ei ole, eikä koko ikäluokkaa tavoiteta. Tasa-arvon toteutumisen osannee jokainen tästä päätellä.

 

Kirjoittaja Heli Häyrynen on kauppatieteen tohtori ja Vaasan yliopiston akateemisten palvelujen johtaja.

Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 1/2019. Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.

Korjaus 4.2. klo 10.30: korjattu Heli Häyrysen tutkinto.