79 sentin syvyydessä esiin tulee ihmisen luita

historia

Sotkamon Nuasjärven saareen on tarinoiden mukaan muurattu elävältä pelätty ja vihattu verovouti, Simo Hurtta. Siitä saari sai nimensä: Muuraussaari.

Teksti
Milka Valtanen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saari töröttää keskellä järveä kuin karvainen luomi.

Se kasvaa mäntyä Sotkamon Nuasjärvessä. Nyppylä, jonka kävelee päästä päähän muutamassa minuutissa.

Kärjessä on matala painauma, jossa ei ole puita.

Arkeologit ovat tehneet siinä kaivauksia. Etsineet muinaista hautapaikkaa.

Paksun sammalvaipan alla on ensin isoja kivenmurikoita. Niiden alla roskia: pullonkorkkeja, muovia, sardiinirasia, tuotemerkeistä päätellen 1980-luvulta.

Sitten puolisen metriä karkeaa hiekkaa, sen jälkeen hienoa hiekkaa, jonka seassa on nyrkin kokoisia kiviä.

Ensimmäiset merkit vainajista tulevat esiin 79 senttimetrin syvyydessä.

Ihmisen luita.

Tähänkö raivostuneet talonpojat 1700-luvulla hautasivat elävältä Simo Hurtan?

Tarinan mukaan talonpojat kaivoivat louhikkoon miehen syvyisen kuopan, työnsivät Hurtan siihen kaulaa myöten, pään jättivät pinnalle. Täyttivät kuopan hiekalla Hurtan ympäriltä, ”muurasivat” hänet.

Suun eteen asettivat nokareen leipää ja suolaa, sellaiselle etäisyydelle ettei niihin ihan yltänyt. Ja soutivat sitten tiehensä.

Se oli kansan kosto vihatulle ja pelätylle verovoudille, joka oli riistänyt heitä, ruoskinut heitä ja sullonut pitkinä nälkävuosina heidän vähät rahansa suuriin kirstuihinsa.

Siitä saari sai nimen: Muuraussaari.