64-vuotias Matti Partio tekee riukuaitaa: Ja ainakin hetken maailma on seesteinen ja sopuisa

Matti haki taannoin netissä itselleen oppipoikaa. Ei onnistunut.
Kotimaa 29.7.2016 18:00
Matti Partio hyppää aidalle näyttääkseen miten hyvin se miehen painon kestää. © Hannu Lindroos

Jo menneisiin aikoihin on sellainenkin veräjä, että sen voi edelleen avata, siitä käydä ja menneessä viivähtää. Levähtää-sanakin on mahdollinen. Ainakin juuri nyt, kun voi kädet taskuissa seurata, miten Matti Partio tekee aitaa Siikin torpan pihapiirissä Ristiinan Laurikkalan kylässä.

Matille se on pistoaita. Perinneaita on hänestä jo vähän laajempi käsite, johon mahtuvat laudoistakin tehdyt perinneratkaisut. Riukuaidaksi nimittelemisen Matti kyllä hyväksyy. Siihen sanaan on ladottuna monikerroksellisesti historiallista käyttövarmuutta ja maisemallista estetiikkaa.

”Kylillä teen aitaa paremmasta tavarasta ja se, mitä jäljelle jää, menee omiin tarpeisiin”, Matti sanoo.

”Saattaahan joku tehdä komeampaakin jälkeä, mutta minä teen vittaksilla.” Se on ylpeyslause. Historiallinen aitous ajaa kepulikeinoin tehdyn edelle. Piraattiaidoiksi Matti nimittää niitä teelmiä, joita tehdään heinäseipäistä ja joiden sidonnassa on käytetty rautalankaa, ellei peräti ruuveja.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu