64-vuotias Matti Partio tekee riukuaitaa: Ja ainakin hetken maailma on seesteinen ja sopuisa
Matti haki taannoin netissä itselleen oppipoikaa. Ei onnistunut.
Jo menneisiin aikoihin on sellainenkin veräjä, että sen voi edelleen avata, siitä käydä ja menneessä viivähtää. Levähtää-sanakin on mahdollinen. Ainakin juuri nyt, kun voi kädet taskuissa seurata, miten Matti Partio tekee aitaa Siikin torpan pihapiirissä Ristiinan Laurikkalan kylässä.
Matille se on pistoaita. Perinneaita on hänestä jo vähän laajempi käsite, johon mahtuvat laudoistakin tehdyt perinneratkaisut. Riukuaidaksi nimittelemisen Matti kyllä hyväksyy. Siihen sanaan on ladottuna monikerroksellisesti historiallista käyttövarmuutta ja maisemallista estetiikkaa.
”Kylillä teen aitaa paremmasta tavarasta ja se, mitä jäljelle jää, menee omiin tarpeisiin”, Matti sanoo.
”Saattaahan joku tehdä komeampaakin jälkeä, mutta minä teen vittaksilla.” Se on ylpeyslause. Historiallinen aitous ajaa kepulikeinoin tehdyn edelle. Piraattiaidoiksi Matti nimittää niitä teelmiä, joita tehdään heinäseipäistä ja joiden sidonnassa on käytetty rautalankaa, ellei peräti ruuveja.
Partio, 64-vuotias, on perinnemies, jolla on aidanpanijan identiteetti. Huopahattu, peltomiehen paita, mustat liivit, sarkaiset pussihousut ja paljosta kulkemisesta kärkikuluneet saapasruojut. Vermeiden mallit ovat historian garderoopista, ja sieltä Matti on ne valinnut eri puolella Suomea pitämiensä työnäytösten autenttisuuden tueksi.
