Grafiikka: Näin toimii nenään sumutettava koronarokote
Virukset tunkeutuvat soluun ja siirtävät siihen perintöainestaan. Näin solu alkaa monistaa virusta. Samaa mekanismia hyödyntää virusvektorirokote.
2
MIN
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.
Suomalaista koronarokotetta kehittäneet professorit Kalle Saksela, Kari Alitalo ja Seppo Ylä-Herttuala päättivät jo alkuvaiheessa, että heidän rokotteensa sumutetaan nenään.
Nenän kautta annosteltava rokote on helppo käyttää eikä vaadi välttämättä koulutettua hoitohenkilökuntaa. Erityisesti kehittyvissä maissa se voisi olla iso etu. Samoin se, että rokote säilyy jääkaapissa eikä erikoiskylmiä varastoja tarvita.
Mikä tärkeintä, nenässä rokote oletettavasti tepsii paremmin.
Nenään ja ylänieluun sumutettu rokote tuottaa jo limakalvojen soluissa immunoglobuliini A -vasta-aineita. Ne ovat etulinjassa torjumassa virusta, joka pyrkii sisään hengitysteiden kautta.
Nenäsuihke voi näin tuottaa steriloivan immuniteetin. Kun virus tuhotaan heti, se ei pääse leviämään eteenpäin.
Lihakseen pistettävä rokote tuottaa vain immunoglobuliini G -vasta-aineita. Ne leviävät verenkierrossa elimistöön ja suojaavat ihmistä sairastumiselta. Elimistössä voi silti olla toimintakykyisiä viruksia. Pistosrokotteen saanut ihminen saattaa siis levittää virusta, vaikka ei itse saisi tautia.
Yksi väkänen tekee koronasta erityisen tarttuvan
Kun koronavirus pääsee elimistöön, sen piikkiproteiini sitoutuu solun pinnalla olevaan reseptoriin.
Sars-cov-2-viruksen piikeistä on lisäksi tunnistettu ylimääräinen väkänen, joka myös sitoutuu soluun. Lisäkikka voi tehdä viruksesta erityisen tarttuvan.
Virus pyrkii muuntautumaan niin, etteivät vasta-aineet enää tunnista sitä. Muutokset juuri piikkiproteiinissa vaikuttavat virusmuunnosten tarttuvuuteen ja rokotteiden kykyyn torjua niitä.
Immuuniglobuliini A on vasta-aine, joka haittaa jo limakalvolla viruksen kiinnittymistä soluun.
Immuuniglobuliini G torjuu viruksia vasta verenkierrossa. Se hajottaa viruksen suojaa ja samalla merkitsee sen tuhoojasoluille tuhottavaksi.
Näin immuunivaste syntyy
Koronaviruksen kuoressa on piikkiproteiinia, joka erottuu törröttävinä tupsukoina. Kun ihmisen vasta-aineet tunnistavat piikkiproteiinin, puolustusreaktio herää.
Suomalaisrokotteessa käytetty dna-pätkä koodaa viruksen pinnassa olevan piikkiproteiinin osaa, jota virus tarvitsee tunkeutuakseen soluun.
Rokotteessa vaarattomaksi tehty adenovirus kuljettaa pätkän koronaviruksen perimää.
Viruskuljetin kiinnittyy kohdesoluun, tunkeutuu siihen ja kuljettaa viruksen dna-pätkän sen sisään.
Solu ryhtyy tilapäisesti valmistamaan ohjeiden mukaista proteiinia.
Puolustusjärjestelmä havaitsee proteiinin. Valkosolut alkavat tuottaa vasta-aineita.
Vasta-aineet tarttuvat proteiiniin ja merkitsevät sen: nämä tunkeilijat on tuhottava. Näin puolustussolut oppivat jatkossa reagoimaan virukseen nopeasti.
