Jopa hampaat pestään

deksametasoni

Koronapotilaan tehohoito nukutettuna kestää noin kaksi viikkoa.

Teksti
Hannu Kyyriäinen Essi Lehto
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koronavirustaudin vuoksi tehohoitoa on Suomessa lokakuun loppuun mennessä tarvinnut 264 ihmistä.

Kun lääkärit keväällä mittasivat sairaalaan joutuneiden potilaiden veren happipitoisuutta, he yllättyivät. Oli selvää, että virus teki keuhkoille pahempaa tuhoa kuin tavallinen keuhkokuume. Kun potilaat muissa tilanteissa viettävät tehohoidossa keskimäärin kolme päivää, koronapotilaiden tehohoito kestää noin kaksi viikkoa.

Havaittiin myös, että virus aiheuttaa veren hyytymistä, jonka kohtalokkaimpia seurauksia ovat aivoinfarkti ja keuhkoveritulppa. Veren hyytymistä estetään antamalla koronapotilaille pistoksina verenohennuslääkettä.

Itse covid-19-tautiin ei ole parantavaa lääkettä. Kesällä huomattiin, että keuhkojen tulehdusta voidaan lievittää steroidien lääkeryhmään kuuluvalla deksametasonilla. Sitä käytetään muun muassa nivelreuman, vaikean astman ja allergisten oireiden hoitamiseen. Lääkityksen aloittamisen sopivasta ajankohdasta keskustellaan, sillä sen on todettu heikentävän elimistön omaa immuunipuolustusta.

Suomessa koronavirustartunnan saaneista sairaalahoitoa tarvitsee alle viidennes. Heistä alle viisi prosenttia joutuu tehohoitoon. Tehohoidossa kuolleisuus on Suomessa pahimmillaan ollut noin 15 prosenttia. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa tehohoidetuista koronapotilaista kuoli epidemian pahimmassa vaiheessa lähes 40 prosenttia.

Suomen hyvä tilanne on tehohoitolääkäreiden mukaan monen asian summa. Kokoontumis- ja liikkumisrajoituksilla ja potilasvalinnalla varmistettiin, että tehohoitopaikat riittävät. Lisäksi sairaaloiden teho-osastot tekevät tiiviisti yhteistyötä, joten hoito on koko maassa varsin tasalaatuista.

Koronavirustautia sairastava päätyy tehohoitoon, koska hänellä on keuhkovaurio. Oireita ovat muun muassa hengenahdistus, hengittämisen työläys, kohonnut syke ja tiheä hengitys. Potilas voi jopa puuskuttaa.

Osa potilaista saattaa jutella ja siirtyä itse teho-osaston sänkyyn.  Lääkäreille tuli keväällä yllätyksenä, että osa potilaista vaikutti näennäisen hyväkuntoisilta eivätkä he välttämättä edes itse ymmärtäneet tilansa vakavuutta.

Heillä voi olla niin sanottu happy hypoxia. Veren happipitoisuus on jo todella matala, mutta potilas näyttää päällisin puolin voivan hyvin.

Lääkäri nukuttaa potilaan ja asentaa hänelle hengityskonetta varten hengitysputken. Hengityskone turvaa hapen siirtymistä verenkiertoon ja hiilidioksidin poistoa. Potilas on kytkettävä koneeseen riittävän aikaisin, jotta työläs hengitys ei vaurioita keuhkoja entisestään.

Nukutettuna potilas sietää paremmin hengitysputkea ja -konetta ja kuluttaa vähemmän happea, koska ei joudu työskentelemään niin voimakkaasti hengittämisen eteen.

Kone puhaltaa keuhkoihin kerrallaan noin puoli litraa ilman ja hapen seosta. Tarkka määrä riippuu potilaan pituudesta, sukupuolesta ja keuhkovauriosta. Hengityskonetta säädetään jatkuvasti, sillä liian suuri paine tai ilman määrä voi vahingoittaa keuhkoja.

Potilaalle asennetaan keskusvaltimokatetri kaulaan. Siitä annetaan lääkkeet pitkäkestoisessa hoidossa, sillä käsivarsien suonet eivät kestä useita päiviä.

Laskimokanyyleista annetaan nestettä, jotta nestetasapaino pysyy normaalina. Nestettä ei saa antaa liikaa, jottei sitä kerry keuhkoihin. Nenä-mahaletkusta annetaan nestemäistä ravintoa. Virtsatiekatetrilla seurataan, kuinka paljon virtsaa poistuu tunnissa.

Valtimokanyylista otetaan verinäytteitä, joista nähdään esimerkiksi veren happiarvo ja tulehdusarvot. Sormen saturaatiomittari kertoo veren happipitoisuuden.

Otsasta mitataan jatkuvasti lämpötilaa. Elektrokardiografia (EKG) näyttää monitorissasydämen rytmin ja mahdollisen hapenpuutteen. 

Keuhkoja kuvataan useita kertoja viikossa, jotta nähdään, onko tulehdus helpottamassa.

Potilas käännetään välillä vatsa-asentoon vähintään 12 tunniksi, jotta tulehdusnesteistä painuneet keuhkorakkulat saavat tuulettua. Vatsa-asennossa keuhkojen selän puoleiset rakkulat pääsevät aukeamaan ja selällään rinnan puoleiset. On varottava, ettei hengitysputki irtoa. Kääntämiseen tarvitaan lääkäri ja vähintään neljä hoitajaa.

Hampaat ja suu pestään, jottei suusta kulkeudu bakteereja verenkiertoon.

Silmät eivät saa jäädä auki, jotta ne eivät kuivu.

Potilaan ihoa pestään ja rasvataan.

Kudosten puutteellinen verenkierto pitkässä tehohoidossa voi aiheuttaa painehaavoja esimerkiksi leukaan, rintaan, polviin tai kantapäihin.

Painehaavoja ehkäistään potilaan jäseniä jumppaamalla, asentoa vaihtamalla ja vaihtuvapaineisilla patjoilla. Syntyneitä haavoja puhdistetaan.

Fysioterapeutti ja tehohoitaja liikuttelevat  potilaan raajoja ja vaihtavat asentoa, jotta lihakset surkastuisivat vähemmän ja nivelet eivät jäykistyisi.

Paikallaan makaaminen lisää veren hyytymisen riskiä, mutta myös koronaviruksella on havaittu taipumus hyydyttää verta.

Seurauksena voi olla aivoinfarkti, keuhkoveritulppa ja verisuonitukoksia raajoissa. Ne voivat olla muutenkin pahasti sairaalle potilaalle erittäin kohtalokkaita.

Pienimolekyylinen hepariini estää veren hyytymistä. Sitä annetaan koronaa sairastavalle varhemmin ja enemmän kuin tavanomaiselle tehopotilaalle. Hepariini pistetään vatsanahkaan.

Joidenkin potilaiden elimistö reagoi tulehdukseen liian voimakkaasti, jolloin keho tuottaa hillittömästi tulehduksen välittäjäaineita eli sytokiineja. Kuume nousee yli 39 asteen ja tulehdusarvot ovat erittäin korkeat.

Deksametasoni-steroidilla pyritään rauhoittamaan tulehdusta keuhkoissa. Lääkityksen aloittamista harkitaan tarkasti, koska sillä voi olla voimakkaita sivuvaikutuksia.

Tehohoito lopetetaan, kun keuhkovaurio paranee ja tulehdusarvot ja kuume laskevat. Potilasta aletaan vieroittaa hengityskoneesta vähentämällä hapen osuutta.

Potilas herätetään. Toipuminen taudista ja tehohoidosta voi kestää kuukausia.

Tehohoito lopetetaan myös silloin, kun huomataan, että keuhkovaurio ei parane tai potilaalle kehittyy vaikea monielinvaurio.

Lääkärit toteavat, että elämä on täysin koneiden varassa eikä potilas voi parantua. Luovutaan tehohoidosta ja aloitetaan saattohoito.

Artikkelia varten on haastateltu teho-osastojen ylilääkäreitä Anna-Maija Korhosta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä, Stepani Bendeliä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ja Mika Valtosta Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.