Läskikapina

Pakina: Jo korsuissa ilmastonmuutos oli kenen tahansa aistittavissa, kirjoittaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
asevoimat
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun seuraa televisiota, somea tai mitä tahansa keskustelua, voisi luulla, että ihmiset eivät muuta teekään kuin syövät ja riitelevät siitä, kuka syö oikein. Elämme gastrokratiassa, jossa valtaa pitävät julkkiskokit ja ravintoterapeutit.

Pienoinen läskikapina syttyi siitäkin, kun armeija ilmoitti, että kaksi ateriaa viikossa koostuu pelkistä kasviksista, jotta saadaan nujerretuksi nykyajan pahin vihollinen, ilmastonmuutos. Puolustusministeri Jussi Niinistö kavahti moista, koska hänen mielestään sotia ei voiteta linssikeitolla eikä kukkakaalipirtelöillä.

Mitä tuo kahden kasvisaterian määräys sitten tarkoittaa? Sitähän se tarkoittaa, että viikon neljästätoista ateriasta kahdellatoista ei ole pakko syödä kasviksia, vaan niillä voidaan vapaasti nauttia römpsässä käristettyä läskiä ja lotinaa, voissa paistettua peuranpyllyä ihanaa, tiriseviä uunimakkaroita ja tönkkösuolattuja muikkuja.

Jos eväät olisivat olleet tuollaisia aikoinaan tositilanteissa, Suomi olisi luultavasti voittanut sekä talvisodan että jatkosodan. Mutta eihän noin ollut, vaan silloin syötiin melkein pelkästään kasvisruokaa – lähinnä näkkileipää, kaurapuuroa ja hernekeittoa. ”Siellähän herne toverii ehtii, mutta turha on työsä”, määritteli tuntematon sotilas Rahikainen kasvisruokatason. Hietanen paljasti kalaruoan harvinaisuuden saatuaan yhden silakan: ”No kyl mää täl pärjän pual vuat.”