Suomalaisen Sannan siniset silmät
olen stereotypioideni vanki
mutta onneksi oppilaani
Suomen nuoriso
ravistaa ne minusta irti
tasaisin väliajoin
Sanna on lukion ekalla
nätti ja rempseä elovenablondi
joka ottaa tilan kuin tilan
haltuunsa kovaäänisesti
teatraalisesti diivaillen
sinistä epävarmuutta silmissään peitellen
alkuun en tykännyt Sannasta yhtään
viikonloppujen jälkeen hän retosteli
keiton ja öykkäröinnin määrällä
ja Sanna oli niin huomionkipeä
että välillä teki mieli heilauttaa karttakeppiä
vähän reilummalla ranneliikkeellä
äänen ja vimman suuntaan
ensimmäisen siivun Sannan herkkyydestä
sain kokea englannin aineessa
jossa Sanna kirjoitti rakkauskirjeen Olaville
se oli pateettisuudessaan liikuttava
enkä voinut olla heltymättä
+ olin jotenkin sairaalla tavalla otettu
että olin suosikkisannan luottamuksen arvoinen
Sanna kirosi kirjeessään mitä oli
mennyt tekemään
jotakin tyhmää, hölmöillyt humalassa
ja nyt Sanna aneli armoa Olavilta
olivathan he sentään paikkakunnan unelmapari!
sitten Sanna pysäytti minut levottomana käytävällä
ja kysyi mitä tykkäsin aineesta
kehotin puhumaan Olaville samoin sanoin
kuin kirjeessä
ja Sanna nyökkäsi ruiskukat kyynelissä
Sanna on juuri sitä tyyppiä
että hän on mukana koulun
itsenäisyysjuhlavalmisteluissa ja harjoituksissa
kerjäämässä lupaa olla pois oppitunneilta
no en kyllä pistänyt yhtään hanttiin
saimme hetken työrauhan Sannan
kaikkialleleviävästä hapensyövästä persoonasta
(aika rumasti sanottu)
pakko myöntää
että nykyisen kouluni itsenäisyysjuhla
oli paras mihin olen osallistunut
olen tavallisessa keskivertolukiossa
kaupungin laitamilla
sinne tullaan aika heppoisilla keskiarvoilla
mutta millaista oppilasainesta minulla onkaan ilo opettaa
olin heistä todella ylpeä
jälleen kerran
yhtäkkiä havahduin siihen että
maahanmuuttaja on lukemassa veteraanien viestiä
maahanmuuttaja on oppilaskunnan viestinviejänä
maahanmuuttajat hymyilevät valkolakit päässään
maahanmuuttaja on laulamassa nuorta ja kaunista
maahanmuuttaja saattaa Suomen lippua lippusaattueessa
saumattomasti
ja Sanna yllätti taas
luulin hänen laulaa luikauttavan
jossakin koulun köörikyhäelmässä
mutta ei
Sanna soitti oboellaan
suomalaisin sävelin
surumielisin siivin