Blogit

Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Ajatellaanko armeijassa?

Blogit Järki ja tunteet 7.8.2011 18:05
Koulukinkku

tapasin entisen oppilaani äidin
ja kysyin mitä otolle kuuluu

kuulin että hän
oli pyrkinyt oikikseen
jo neljättä kertaa tuloksetta

no minähän ottoa elätän
äiti puuskahti
ei käy töissä (kun paikkoja ei ole)
mutta poika on itsepintaisen päättäväinen
ja sanoo ettei roomaakaan päivässä pystytetty

otto oli mielestäni upseeriainesta
ryhdikäs ja urheilullinen
piiskasi itseään jossakin taistelulajissa
eikä mestaruuksia puuttunut

otolla oli suora katse
ja pisteliäs 18-vuotiaan kaikkitietävä asenne
”korskea nuorimies” kuten äitinsä asian ilmaisi
allekirjoitan

entäs armeija
yritin vaihtaa puheenaihetta

no keskeytti
uusi puuskahdus

muotouduin hämmästyneeksi kysymysmerkiksi

leijonaemo astui ruotuun
ja korkeastikoulutettu huippuälykäs äiti
leimahti puolustelemaan poikaansa

otto ei sopeutunut armeijaan
eikä äiti sitä ihmetellyt
koska hän on opettanut poikansa
ajattelemaan omilla aivoillaan
eikä sellaista armeijassa suvaittu

otto halusi vapautuksen armeijasta
urheiluvammaansa vedoten
ja kun sitä ei myönnetty
hän kulki kainalosauvoilla
vartiotorniin porras kerrallaan niin
että kovempi luu sai lopulta tahtonsa läpi

olin yllättynyt siksi
koska oman profilointini perusteella
otossa olisi ollut kapiaisainesta

samalla vuosikurssilla opiskellut
fiksu mutta ADHD-eksentrikkolusmu
vastaavasti tykästyi armeijan komentoon
ja viihtyi siellä erinomaisesti
koska hänelle sanottiin selvästi
mitä pitää tehdä
milloin ja missä
ei miksi

minä ja konstan äiti olisimme lyöneet
tilimme vetoa siitä
että pojan vanne todetaan liian kireäksi
jo heti rokotusjonossa
ja hän saisi lähteä

keskustelimme armeija-aiheesta lisää eilen
pörssimeklarin ja hänen vaimonsa
järjestämissä illanistujaisissa
jossa mieheni totesi
ettei mistään tulisi mitään
jos joku alkaisi epäillä joukkueenjohtajan
käskyjen mielekkyyttä

jos hän haetuttaisi norsut
joilla vuoret ylitettäisiin
niin myös tapahtuisi

pörssimeklari kertoi lisäksi
että hänet on sodan sattuessa
korvamerkitty tähtimuodostelmaan
jossa neljä äijää suojaa koneeseen kipuavaa lentäjää

???

kantahenkilökuntakin oli kuulemma
työoloihinsa ja palkkaansa tyytymätöntä
vähän viinaanmenevää surullista sakkia

minä olin tietysti aina ihaillut
presidenttien adjutantteja
ja TV-ruuduissa haastatellut
maailmanpolitiikan kriisinäyttämöitä
kommentoivat sotakorkeakoulujen kasvatit
herättivät minussa luottamusta

mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta
että en koskaan latinan tunneillakaan
ymmärtänyt miksi käänsimme puunilaissotia
sivu toisensa jälkeen –
epäilin armeijan edesottamuksien
ihannointia vahvasti jo tuolloin

oletin että opettamani
suomen nuoret miehet ja naiset
kieltäytyisivät jo pikku hiljaa menemästä
muuhun kuin palkka-armeijaan
tai yhä useammat suorittaisivat sivarin

ainakin
jos he ajattelisivat omilla aivoillaan?