Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

luokanopettaja < aineenopettaja

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 2.8.2011 17:26

minulla oli ilo
opettaa peruskoulun alakoululaisille
englantia vuoden ajan
ennen siirtymistäni takaisin lukioon

oli erittäin tervehdyttävää nähdä
oppilaan kielipolku alusta loppuun

jotenkin vain sitä oli vähän
katsellut nenänvarttaan pitkin
alakoulujen menoa ja meinikiä
eikä niiden virkojakaan
ole tullut haettua kovin innokkaasti

olin väärässä

luokanopettajat venyvät
mitä kummallisimpiin voimisteluliikkeisiin

se alkaa istumisella flyygelin taakse
virsi 404
koulun juhlasalin aamuhartaus
ja koulukuoron johtaminen

päivä jatkuu hiihtolenkin vetämisellä
viereisen järven ympäri
kunhan kaikille 25:lle
on ensin saatu varusteet
ja huonoimmin puetuille
lainataan kunnon vaatetus piposta alkaen

koulupäivä jatkuu viiden eri tietoteknisen
ongelman ratkaisemisella
kun printteristä on värikasetti ehtynyt
eikä suostu tulostamaan
ja oikea ajuri täytyy etsiä netistä

uutta sijaista pitää ohjeistaa
miten kirjaudutaan wilmaan
miten poissaolot merkitään
ja mistä hän saa tunnukset kunnan intraan
ja sähköpostiin

luokan tykki ei heijasta tietokoneen kuvaa seinälle
joku on vienyt kaukosäätimen
eivätkä äänet pelaa

keittäjä napisee
jos luokanopettaja hakee kahvimaitoa
siistijä ei ole ehtinyt lakaista
puukäsityöluokan sorvin lastuja
mutta sillä ei ole väliä
koska matiaksen peukalo
on jo jäänyt höyläpenkin väliin

terveydenhoitaja ei vastaa
koska hän on talossa
vain joka toinen päivä

ruokailussa jonas vääntää haarukoita solmuun
ja oman litkupastan syömiseen
jää aikaa 6 min 21 s

seuraavalla tunnilla pitää opettaa
valistuksen ajan filosofit

välituntivalvontaan pitää pukea
keltainen Kiva-liivi
mutta siitä ei ole hyötyä
kun joku on jo saanut keinusta päähänsä

päivän päättää matikantunti
kustantajan sähköinen oppimateriaali
ei toimi enää
koska sopimusta ei uusittu säästösyistä
opettajalle ei ole kukaan muistanut kertoa

eveliinan isältä on soittopyyntö
eve on anoreksian takia sairaalakoulussa

rehtori tahtoisi sopia kehityskeskusteluajan
vielä mieluiten ennen seuraavan päivän lauantaiVESOa
joka käsittelee palkanmaksun upeita koukeroita

lopuksi luokanopettaja huomaa
että tänään olisi ollut hänen vuoronsa
täyttää opehuoneen astianpesukone
mutta koulusihteeri on jo tehnyt sen
kirein ilmein

kirjatilaukset ovat vielä tekemättä
muistuttaa hän
pari kirjaa uupui
kun luokalle tulikin kaksi uutta oppilasta
molemmilla diagnoosi
ja kirjastosta tuli jo toinen eräpäivämuistutus

voisitko pitää oman tunnin ohella
aamukahdeksalta
kemian tunnin ja uskontoa
koska pirjo on sairaana
huutaa rehtori ovesta parkkipaikalle

tietenkin hän voi
vaikka aamulla on vähän
omakin kurkku kipeä

tässä on luokanopettajan hommista
vain kalpea aavistus

ja minua harmittaa
että heillä on pienempi palkka kuin minulla

he nostavat sen esiin silloin tällöin
kyllä
se on minunkin mielestäni epäreilua

minä osaan sanoa
mihin tulee artikkeli ja mihin ei
mutta en mitenkään kykene kaikkeen samaan
mihin luokanopettajat
enkä kadehdi heidän hommaansa yhtään

tekemistä on ihan liikaa
eivätkä lisääntyneet lomakkeet helpota toimenkuvaa

joten en ymmärrä eroa palkassamme
ymmärtääkö joku muu?

Koulukinkku

Keskustelu

Tekisi ITSE kerrankin mieli sanoa niin kuin opettajat aina sanovat lomistaan: ”ammatinvalintakysymys”. Jos palkka on huono tai ei muuten hommat maistu, niin ei muuta kuin muita hommia opetus- tai muulla alalla.

Toki moniosaaja pitää olla ja hyvää työtä tekevät mutta aika monessa muussa työssäkin joutuu venymään vaikka mihin.

Mitä tulee opintojen välisiin eroihin, niin siinä olisi jollekin oiva tutkimuskohde. En osaa sanoa luokanopettajan ja aineenopettajan eroista, mutta kyllä tuntuu olevan eri määrä työtä opintopistettä kohti jos vertaa esim. amk ja yliopisto, vaikka opintopistejärjestelmän pitäisi jotenkin juuri tasata sitä työmäärää. Se ei vaan käytännössä toteudu.

Ja sitten toinen epäkohta. Lähihoitajathan saavat enemmän palkkaa kuin lastentarhaopettajat vaikka käytännössä päiväkodeissa tekevät samaa hommaa. En lähde sitä arvottamaan kumpi on parempi, mutta ainakin tietämissäni kunnissa tekevät samoja hommia koulutustasosta huolimatta. Kyllähän se epäreilulta tuntuu, että eri palkkaa saavat.

Annuski: Mistäs moinen tieto? Meidän kunnassa lastentarhanopettajien ja lastenhoitajan (olkootkin lähihoitaja, lastenohjaaja tai mikä tahansa muu) peruspalkassa on eroa ja nimenomaan lastentarhanopettajilla se on suurempi. Ei häävin suuri silläkään, mutta ainoa millä sen hoitaja voi saada muhkeampaa tiliä on runsas vuorojen tekeminen. Eikä sekään ole siis suoraan vertailukelpoinen, jos verrataan ihmiseen kuka tekee vain yhtä vuoroa.

Mitä tähän opettajakeskusteluun tulee, itse kasvoin kolmiopettajaisessa kyläkoulussa enkä tiedä mistä kaikesta jäin paitsi aineenopettajien puuttumisen takia, mutta kuitenkin sen opetuksen ohella ”ihmisyyteen kasvaminen” oli yksi merkittävä osa koulunkäyntiä. Minun aikaani sitä teki vielä kaikki, keittäjät, talonmies, siivoojat, luokkatoverit, opettajat.

Luokanopettajan osa on käymässä yhä raskaammaksi enkä sitä pestiä kadehdi. Minun mielestä epäkohtien esilletuominen on ihan asiallista, ei se mene ihan oikein jos luokassa on parinkymmenen muksun lisäksi 4 lasta kellä pitäisi diagnoosien mukaan olla avustajat, mutta säästökuurista johtuen sellaisia ei näy. Eikö ihmiset ymmärrä, että tällaisista järjestelyistä kärsii opettajan ohella myös lapset…

Aineen- ja luokanopettajille pakollinen vähintään 4 kk mittainen vaihtojakso vähintään kerran viidessä vuodessa: luokanopettajat aineenopettajiksi ja päinvastoin. Ja vaihtojakson ajaksi tietysti palkkaus vaihdettaisiin myös. Näin molemmat näkisivät toistensa työn edut ja varjopuolet.

Ihmetyttää aineeopettajien ainainen napina siitä kuinka vaikeaa heidän oppilasaineksensa on. Oma kokemus luokanopettajana on se, että mitä isommiksi lapset kasvavat sen helpompaa heidän kanssaan on toimia. Edellisessä luokassani oli yli 30 oppilasta, joista 5:llä oli diagnoosi eikä avustajaa ollut. Näistä viidestä diagnosoidusta 3 lähti pienryhmään yläkouluuun siirtyessään. Käytännössä yläkouluun ei siirry yhtään oikeasti haastavaa oppilasta, sillä oikeasti haastavat oppilaat diagnosoidaan ja siirretään heidän tarpeitaan paremmin vastaaviin pienryhmiin ennen yläkoulua. Ja yläkouluissa tuntuu olevan juurtunut tapa nakata opettajan auktoriteettia kyseenalaistavat oppilaat erityisopettajalle (joka oikeasti on palkattu auttamaan oppimisen, ei käyttäytymisen, pulmissa). Alakoulussa tällaista mahdollisuutta ei ole.

Tulevassa luokassani tulee olemaan 27 oppilasta joista 7 on käynyt tutkimukset… ja avustajaa ei tietysti ole.

Joku aineenopettaja, olisitko kiinnostunut?

Aineenopettajana (kolme oppiainetta ja kerho päälle yhtenäiskoulun yläluokilla pienessä koulussa) päiväni on varsin samanlainen kuin yllämainittu.. no okei, flyygeliä ei tarvitse soittaa (keskusradiossa on sentään laulettu monasti) ja hiihtämään pääsee oppilaiden kanssa vain kerran/pari vuodessa. Diagnooseja luokista löytyy yläkouluissa edelleen ja valvotaluokan oppilailla ja vanhemmilla on samanlailla omat juttunsa.. Ja varmasti on haastavaa olla pienten oppilaiden kanssa, omat ongelmansa on tietenkin murrosikäisillä. Opinnot luokanopettajilla monipuolisia, aineenopettajilla on taas aineensa tutkijakoulutus, luonnontieteellisellä puolella ainakin varsin, ellei turhankin korkealentoinen. Maailma ei vaan vieläkään ole mustavalkoinen, asioilla on niin monta puolta..

”Joulupukkiko sen rahoittaa?”

Otetaan vaikka raha puolutusvoimien budjetista. Ne voidaan muutenkin turhina lopettaa koska eihän niille mitään konkreettista käyttöä ole nyt eikä tulevaisuudessa.

Itse olen opiskellut sekä luokanopettajaksi että aineenopettajaksi (englanti ja saksa), ja vaikka eroja opiskelutavoissa tosiaankin on, on hyvin vaikea vertailla kummassa ”pääsee helpommalla”. Töitä saa aivan varmasti kummankin pätevyyden eteen tehdä, opiskelu vaan on luonteeltaan erilaista, mutta niinhän on itse käytännön työkin valmistumisen jälkeen. Luokanopettajan työn on tarkoituskin olla kasvatuksellisempaa, kun taas perustietojen ja kasvatuspohjan rakennuttua ja oppilaiden hiukan kypsyttyä aineenopettajien on taas mahdollista lisätä akateemista vaatimustasoa. Jotenkin vain tuntuu, ettei luokanopettajia arvosteta juuri siksi, että alakoulujen oppisisällöt eivät akateemisesti yllä hurjan korkealle, eivätkä asiasta tietämättömät onnistu näkemään luokanopettajan työn kasvatuksellista puolta ja pitämään sitä arvokkaana.

Vaikeaa on lähteä vertaamaan luokanopettajan ja aineenopettajan työtä, oppilasaines ja työnkuva kun on niin kovin erilainen. Perehtymättömien on helppo ajatella, että luokanopettajan pätevyys on vain alempi tai helpompi aste aineenopettajan koulutuksesta, mutta näinhän ei suinkaan ole. Käsittääkseni kyse ei siis ole siitä, että ”lopettaisivat luokanopettajat turhan valituksen ja ryhtyisivät aineenopettajiksi”, itse ainakin toivoisin ihmisten yksinkertaisesti havahtuvan myös luokanopettajien työn tärkeyteen. Siellä sitä minimiresursseilla luodaan yllättävän pitkäkestoiset pohjat tulevalle koulutusuralle ja elämälle ylipäätään.

Ammatinvalintajuttuja. Miksi pitää vertailla eri ammatteja tai niiden ”vaatimuksia”? Yrittäjä tekee yrittäjän riskillä töitä onnistuen tai epäonnistuen, ”Nokia-insinöörillä” meni kadehdittavasti viisi vuotta sitten, ei enää, opettajan palkka on kohtuullinen jos malttaa tehdä vain sen 25 tuntia viikossa… Toivon, että Suomesta löytyy yrittäjyyttä ja lapsilleni mahdollisimman päteviä ja motivoituneita opettajia, joille myös maksetaan kunnolla.

Olen johtavassa asemassa yksityisellä sektorilla, palkkani ja etuni ovat taloudellisilla mittareilla verrattuna ylivertaiset niin opettajien kuin muidenkin ”tavallisten” palkansaajien tasoon verrattuna, maksan veroja kuukaudessa luokanopettajapariskunnan bruttotulojen verran. Voin saada omistajilta kenkää vaikka huomenna. Nämä ovat ammatinvalintakysymyksiä…

Todella hauska kirjoitus. Kuvaa hyvin normityöpäivääni. Palkasta en jaksa tapella ja jauhaa. Työ on kaikessa kauheudessaankin mukavaa. Kaikki eivät sitä kykenisi tekemään, joten olkoot he onnettomat sitten kateellisia meille.

Meillä on yläkoulu ja alakoulu vierekkäin. Alakoululta ei koskaan saada sijaisia yläkoulun puolelle, kun on tarvetta. ”Pelottaa.” Vaikka heidän entisiä oppilaitahan he ovat. Yläkoululta kyllä juostaan alakoulun puolella usein. Minulla on kaksoispätevyys, joten kokemusta on molemmista. Kyllä alakoulun puolella pääsee helpommalla. Oppimateriaalit opettajan oppaineen ovat paljon kattavammat. Yläkoulun puolella teen materiaalit lähinnä itse. Alakoulun oppilaiden ongelmat ovat ihan eri mittakaavassa kuin yläkoulun. Lähinnä ihmettelen sitä, miksi yläkoulun ja lukion opettajien palkat ovat niin kaukana toisistaan. Teen nykyään myös lukiossa töitä ja mielestäni siellä pääsee osittain jopa helpommalla. Palkka on kuitenkin paljon parempi. Ainakin omassa aineessani yläkoulun ja lukion sisällöt ovat lähentyneet tosiaan paljon. Samaa asiaa siis osittain. Palkka on kuitenkin samasta asiasta ja työstä lukiossa parempi. Opetusvelvollisuuskin lukiossa on pienempi.

Nimimerkki päiväkodissa töissä. Kuulin tämän ensi kertaa tutultani noin vuonna kolme vuotta sitten, joka on ollut Lohjalla lähihoitajan koulutuksella päiväkodissa. Silloin tuntui uskomattomalta, mutta myöhemmin eräs lastentarhaopettajaksi opiskeleva vahvisti tiedon.

En ole aikoihin lukenut mitään noin mainiota ilmaisua erään ammatin arkipäivästä. Olen muutenkin ollut pitkään sitä mieltä, että opettajien käsissä on pitkälti kansan tulevaisuus.

Kyllä isänmaan tulisi kohdella näitä ”maistereita” silkkihansikkain. Heidän kutsumuksessaan ei palkka ratkaise, mutta kyllä se ammatin houkuttavuutta parantaa!

Opettajien välityksellä isänmaa rakastaa pieniä taaperoitaan.

Mitä olen luokanopettajaopiskelijoiden graduja vilkuillut, niin eivät ne välttämättä erityisen tieteellisesti korkeatasoisia ole. Sivumäärä toki saattaa olla iso, mutta teksti on hyvin pitkälle kevyttä reflektointia ja tarinointia (mm. haastattelututkimuksissa). Olen itse opiskellut humanistista alaa saman verran kuin aineenopettajat, ja kyllä sanoisin että tämä koulutus on tieteellisesti korkeatasoisempi ja vaativampi. Valtaosalla luokanopettajaopiskelijoista kun tuntuu että ”iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn” (ja tämähän on ihan sallittuakin, ei siellä alaluokilla olla tiedettä tekemässä vaan nimenomaan lapsia ohjaamassa ja kasvattamassa).

Eihän palkkaa voi laskea paremmaksi sillä jos tekee ylitöitä.. Se mitä tienaa n. 160h/kk aikana niin on kk-palkka!

Sehän siinä juuri on, että ei peruskoulussa ole tarkoitus tehdäkään mitään tiedettä. Parempi ominaisuus opettajalla on oppia yksinkertaistamaan vaikeita asioita. Vähän ihmetyttää tuo tiedettä tieteen vuoksi ajattelu.

Toisaalta aika moni luokanopettajaopiskelija lukee nykyisin aineenopettajan pätevyyden opintojen lomassa. Syynä tähän on mukava korotus peruspalkkaan ja mahdollisuus toimia aineenopettajana yhtenäiskoulussa. Itse opiskelin luokanopettajan opintojen lomassa JOO opintoina historian aineenopettajan pätevyyden ja onhan se mukava bonus taskussa jos kiinnostaisi vaihtaa alaluokilta yläkoulun puolelle.

Luokanopettajat haluavat yhtenäiskoulun, jotta saisivat saman palkan kuin aineenopettajat.

Mutta sitten nämä kaksoiskelpoiset eivät halua millään ottaa esim. äidinkielen tunteja yläasteelta.
Eivät halua, koska he eivät koe pärjäävänsä murrosikäisten kanssa. Ja heidänhän piti olla niitä ”kasvattajia”.

On helppo ”kasvattaa” lapsia, joilla ei ole murrosiän mukanaan tuomia ongelmia. Mutta jos ei pärjää yläasteella, ei pidä vaatia samaa palkkaa kuin yläasteen opettajalla.

Ps. Lukekaa Opettajasta 37/2011 kirjoitus yhtenäiskoulusta (Yhtenäiskoulussa monta miinaa).

Usein meillä ihmisillä on tapana tehdä mitä kummallisempia yleistyksiä, niin näköjään tässäkin viestiketjussa opettajien työnkuvasta. Olen sekä pätevä luokan- että aineenopettaja. Työvuosia on takana vasta muutamia, mutta olen työskennellyt opettajana alakoulusta yliopistoon. Jokaisella ikä- ja koulutustasolla on omat haasteensa ja työn kuormittavuutensa, mutta kaikista löytyy paljon myös työn mielekkäitä puolia. En pysty kuitenkaan sanomaan, missä näistä pääsisin vähimmällä työmäärällä ja missä palkan kuuluisi oikeutetusti olla suurin. Jokainen niistä on kovin erilainen. Jokaista paikkkaa olen välillä kironnut. Jokaista paikkaa olen välillä myös ylistänyt.

Alakoulussa työskentely on kokemuksestani ollut värikkäintä, monipuolisinta ja hektisintä. Siellä on myös ollut selvästi enemmän ns. ylimääräistä työtä. Siellä kuitenkin oppilasaines on vielä innokasta ja ”elämän turmelematonta”. Opetettava aines on perusteita, joten kovin tieteellistä tietämystä harvoin myöskään opettajalta vaaditaan. Opettajan läsnäolo onkin alakoulussa avainasemassa.

Aineenopettajan pätevyys minulla on musiikista ja sitä on vaikea verrata yläkoulun muihin oppiaineisiin. Tämä ei ole yleistämistä vaan hyväksytty tosiasia, että musiikinopettaja hoitaa (ylä)kouluissa paljon ylimääräisiä tehtäviä kuten joulujuhlan, joulukirkon, lukujärjestyksen ulkopuoliset kuoro- ja musiikiharjoitukset, lakkiaiset, kevätkonsertit, syysjuhlat, koulun ulkopuoliset esiintymiset (omalla ajalla, ei palkkaa!) jne. Musiikinopettajana minulla ei myöskään ole valmista materiaalia juurikaan olemassa eli ne teen itse. Musiikinkirjoja toki on, mutta ne sisältävät pääasiassa pelkkiä musiikkikappaleita. OPETUSmateriaalia niissä ei juurikaan ole. Mutta aineenopettajana saan keskittyä vain yhteen aineeseen/alaan, se on ihanteellista. Yliopiston puolella taas opetettava materiaali on tasoltaan jo huomattavasti haastavampaa, mutta siellä asiat opetetaan aikuisille ihmisille. Kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta ja oppimisen vastuuta voi jakaa huomattavasti enemmän opiskelijoille; minun ei tarvitse samalla tavalla pureskella kaikkea valmiiksi kuin peruskoulussa.

Opettajan, on kyse sitten luokanopettajasta tai aineenopettajasta, työmäärä ja työn vaativuus riippuu paljon myös työpaikasta, oppilasaineksesta ja vuodesta. Jonain vuonna vain saattaa päästä vähemmällä kuin jonain toisena. On siis mahdotonta sanoa, missä pääsisin opettajana kaikkein helpoimmalla. Opettaminen on aina vaativaa ja vastuullista.

Ja mitä opettajien palkkaan tulee, se on joka tapauksessa pieni. Opettajat tekevät pitkiä päiviä (eivät todellakaan vain oppilaiden lukujärjestyksen verran) ja usein työt seuraavat kotiinkin. Luokanopettajan palkka on naurettavan pieni työn vaativuuteen nähden eikä se aineenopettajankaan palkka päätähuimaavasti korkeampi ole. En teistä muista tiedä, mutta minä ainakin tiesin tulevan palkkani jo opiskelemaan hakiessani. Se ei siis tullut yllätyksenä. Jokin muu kuin raha minua taisikin opettajaksi vetää – yksinkertaisesti vain nautin työstäni. En nauti siitä aina, mutta tarpeeksi halutakseni tehdä sitä.

Enemmän kuin luokan- ja aineenopettajien palkkojen tasavertaistamista toivon, että arvostus kumpaakin opettajantyötä kohtaan tasavertaistuisi. Hyvät kollegat, arvokasta ja yhtä haastavaa (kenties vain eri tavalla haastavaa) työtä me joka tapauksessa teemme!

Kiitos sinulle alakoulun opettajakollegani, joka lähetät minulle oppilaita hyvillä perustiedoilla yläkoulun puolelle, olet tehnyt hyvää ja arvokasta työtä. Minun on hyvä jatkaa tästä. Ja kiitos sinulle yläkoulun kollegani, joka otat vastaan alakoulun oppilaani ymmärtäen, että olen opettanut heille kaikista oppiaineista perusteet. Olen tehnyt sen mahdollisimman hyvin, jotta sinun olisi hyvä jatkaa oppilaan tiedon laajentamista.

Opettajan työ muuttuu jatkuvasti. Kollegat, yritetään pysyä muutoksen perässä toisiamme tukien ja toivotaan palkkamme riittävän leipään!

Olen kohta valmis luokanopettaja ja musiikin aineenopettaja ja provosoiduin tuosta ”graduvertailusta”. Luokanopettajan tutkinto on maisteritasoinen, mutta jokainen järkevä luokanopettajaopiskelija tekee tutkimuksensa aiheesta, joka voidaan hyödyntää tulevassa työssä. Siksi esimerkiksi luokkailmiöitä on järkevää tutkia ja tutkimuksen aihe yleensä pakottaa laadulliseen tutkimusotteeseen. Minusta taas on hämmästyttävää, että esimerkiksi (korkealle arvostetulla) psykologian laitoksella tehdään tutkimusta lasten oppimisesta (mm. lukemistutkimus), mutta tutkijat eivät ole tutustuneet oikeaan kouluelämään eivätkä ole tietoisia lapsen muista kuin psykologisista toiminnoissa eli siitä, mitä aivoissa tapahtuu. Arvostan suuresti sitä, että tällaista tutkimusta tehdään, mutta tutkimus yhteistyössä luokanopettajien kanssa tuottaisi suuremman hyödyn! Luokanopettajakoulutuksen tutkimuksen epäarvostus ei ole tie tähän.

Työnkuvailu puvailu ihan kohdallaan,
Palkka kalkka juurikin sopiva,
Lomia pomia odotellaan
ja Eveliinan anoreksia ei vois vähempää kiinnostaa piinnostaa !

Näitä luetaan juuri nyt