Adila vietiin Saksaan
anteeksi
etten ole kirjoittanut
olen ollut muutaman viikon allapäin
japani tietenkin
enkä saa Adilaa mielestäni
Adila on viidennellä luokalla
oleva maahanmuuttajatyttö
ikäisiään pari vuotta vanhempi
mutta suomessahan maahanmuuttajat on
tapana tunkea nuorempiensa sekaan
virhe
vielä viime viikollakin oppilaakseni
tuli afgaanipoika (maa muutettu)
jolla on englanti täysi kymppi
ja hän on jo käynyt läpi valmistavan opetuksen
ja silti hänet pakotetaan kertaamaan
maahanmuuttajille tarkoitettua korttipakkaa
rintakarvoja pursuava teini on turhautunut
from day one
samoin hänen vanhempansa
ja kehotinkin poikaa menemään vielä kerran
yläkoulun rehtorin puheille
isän ääntenpainojen säestämänä
mutta minä ja Adila bondasimme jo viime vuonna
kun hän istui työpöytäni viereen
höpöttelemään vilkkaasti
isojen tyttöjen juttuja
Adila ei lukeutunut niihin
hiljaisiin kiltteihin
maan periviin muslimityttöihin
vaan oli säkenöivä huivipää
joka haaveili pojista ja rakkaudesta
ja omasta kännykästä
(kun nuoremmalla veljelläkin
oli sellainen)
totta kai olin edellisessä työpaikassa
tottunut siihen
että maahanmuuttajatyttöjä kyyditettiin
rajojen taa milloin minnekin
eivätkä he palanneet
mutta en uskonut sitä tapahtuvan ala-asteella
enkä ymmärrä miksi
rehtorit/poliisi/sosiaalityöntekijät antavat
vanhemmille luvan viedä
naimaikäisiä tyttölapsiaan
yhtään minnekään
jos poissaolohakemuksessa lukee
”noin kuudeksi – seitsemäksi viikoksi”
lue: loppukevääksi, forever
Adila tuli kertomaan minulle
että hän lähtee Saksaan
ja minä en ymmärtänyt
en hölmö tajunnut
Adila halasi minua
ja antoi muovisen paketoidun
hellyttävän kitsiruusun
ja minä erittäin otettuna
mutta kiireisenä hosotin jotakin
jonninjoutavaa tyhjänpäiväistä asiaa
enkä unohda koskaan
kun Adilan huivipää ja
tummat eloisat silmät
ilmestyivät luokkani oven kapeaan lasi-ikkunaan
hän heilutti ja painoi kämmenensä ruutuun
kesken oppitunnin
ja minä näytin elekielellä
että ei nyt
Adila ei nyt