Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Adila vietiin Saksaan

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 22.3.2011 16:16

anteeksi
etten ole kirjoittanut

olen ollut muutaman viikon allapäin
japani tietenkin
enkä saa Adilaa mielestäni

Adila on viidennellä luokalla
oleva maahanmuuttajatyttö
ikäisiään pari vuotta vanhempi
mutta suomessahan maahanmuuttajat on
tapana tunkea nuorempiensa sekaan

virhe

vielä viime viikollakin oppilaakseni
tuli afgaanipoika (maa muutettu)
jolla on englanti täysi kymppi
ja hän on jo käynyt läpi valmistavan opetuksen
ja silti hänet pakotetaan kertaamaan
maahanmuuttajille tarkoitettua korttipakkaa

rintakarvoja pursuava teini on turhautunut
from day one
samoin hänen vanhempansa
ja kehotinkin poikaa menemään vielä kerran
yläkoulun rehtorin puheille
isän ääntenpainojen säestämänä

mutta minä ja Adila bondasimme jo viime vuonna
kun hän istui työpöytäni viereen
höpöttelemään vilkkaasti
isojen tyttöjen juttuja

Adila ei lukeutunut niihin
hiljaisiin kiltteihin
maan periviin muslimityttöihin
vaan oli säkenöivä huivipää
joka haaveili pojista ja rakkaudesta
ja omasta kännykästä
(kun nuoremmalla veljelläkin
oli sellainen)

totta kai olin edellisessä työpaikassa
tottunut siihen
että maahanmuuttajatyttöjä kyyditettiin
rajojen taa milloin minnekin
eivätkä he palanneet

mutta en uskonut sitä tapahtuvan ala-asteella
enkä ymmärrä miksi
rehtorit/poliisi/sosiaalityöntekijät antavat
vanhemmille luvan viedä
naimaikäisiä tyttölapsiaan
yhtään minnekään
jos poissaolohakemuksessa lukee
”noin kuudeksi – seitsemäksi viikoksi”
lue: loppukevääksi, forever

Adila tuli kertomaan minulle
että hän lähtee Saksaan
ja minä en ymmärtänyt
en hölmö tajunnut

Adila halasi minua
ja antoi muovisen paketoidun
hellyttävän kitsiruusun
ja minä erittäin otettuna
mutta kiireisenä hosotin jotakin
jonninjoutavaa tyhjänpäiväistä asiaa

enkä unohda koskaan
kun Adilan huivipää ja
tummat eloisat silmät
ilmestyivät luokkani oven kapeaan lasi-ikkunaan
hän heilutti ja painoi kämmenensä ruutuun
kesken oppitunnin
ja minä näytin elekielellä
että ei nyt

Adila ei nyt

Koulukinkku

Keskustelu

Hyva Koulukinkku, kiitso tasta ruohonjuuritasaisesta vinjetista kotoutuksen tilaan. Hutiin naemma menee. Ei siis ole tarkoituskaan, etta kukaan katsoisi mamujen peraan, kunhan vain tulevat.
Tama on pikemminkin vieraantuneena pitamista kuin kotouttamista.
Mikseivat nama tahot rehtorit sun sosiaalityotnekijat sitten kajoa outoon ilmioon? Mita voit itse tehda?
Saako tavis suomalaislapsi myos kyselematta mitaan lomaa kuusi, seitseman viikkoa?

Nyt ymmärtää taas hieman paremmin opettajien aneluita mamu-kiintiöistä. Kukapa itselleen haluaisi tilata lisää turhautumista, surua, voimattamuutta, vastenmielisyyttä jnejne…

No just, samat sanat, Suomalainen1,
on se vain kumma, ettei kukaan voi naille ’kulttuurisille ilmioille mitaan! Vai onko niin, ettei niille tahdotakaan voitavan mitaan? Ovatko kullttuuriset piirteet jotenkin prioriteetti sen rinnalla, mika on siviiliyhteiskunnan ihanne? Se, etta tyttoja sallitaan lahetettavan ulkomaille milloin mitakin syyta varten (silpominen, naittaminen, mita viela?) on loukkaavaa koko yhteiskuntaa kohtaan.

Onhan meillä tässä maassa feministit, mutta he ovat huolissaan ihan muista jutuista. Kuten kuinka saisi kyykytettyä suomipoikaa vielä rankemmin ja millä ihmeellä sitä rahaa ja valtaa saisi vielä enemmän, yleensä eliitille. Kyllä tässä maassa ihan muut tahot ovat pitäneet ääntä maahanmuuttajista ja näistä ongelmista kuin suvaitsevaiset ja feministit.

Hämmentäviä kommentteja.

Minä rukoilen, että olen vainoharhainen ja väärässä.

Hei Koulukinkku,
Minä puolestani en rukoile, että olet vainoharhainen 😉 ethan ole vainoharhainen ollenkaan, siitä olen vakuuttunut: sinullahan ovat vain aistit tarkkana. Sitä kylläkin rukoilen, etta olet väärässä, mutta meidan rukoilu ei taida selvittaa sita, miksi tyttoja kyyditetaan muualle kun heidan pitaisi kayda koulua, olla iloisia ja leikkia? Kyllä pistaa vihaksi, loukkaa meitä monella tapaa.

Koulukinkku, rukoilet ihmettä – ja tiedät sen itsekin. Ihme ≠ mahdoton.

Koulukinkku, onko Adilan suhteen mitaan ’follow-upia’ vai oliko Adila lainkaan todellinen?
Todellinen tai ei, olen ajatellut ’Adilan’ kohtaloa, enka ymmarra, miksei adilat voisi olla kuten maijat ja annet? Miksi tyttojen tulisi olla hapean ymparoimia, silla sehan on tyttojen kohtalo muslimien keskuudessa? Emmehan kipua ja hapeaa ja lapsuuden menetysta saarnaa omillekaan tytoillemme? Ja miksi heidan uusi kotimaansakaan ei todista toisin?

Opettajana sinulla, Koulukinkku, on velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Itse asiassa sen tekemättä jättäminen on virkavelvollisuuden laiminlyömistä. Systeemistämme ehkä kertoo jotain, että tällainen asia jää yksittäisen opettajan harteille. Voimia.

Uudessa SKsssa oli juttu koululaisten yksinäisyydestä, olipa riipaiseva tarina, vaikka siinä olikin onnellinen loppu.

Mites koulukinkku on suhtautunut ko asiaan, yksinäisten / kiusattujen tukemiseen ja auttamiseen.

Hyvä Esperanza,

Adila on todellinen! Hän palasi kouluun viikko ennen koulun loppua. Välitunnilla hän kertoi, että hänen nuoremmalle siskolleen (12 v) oli valittu 27-vuotias poikaystävä. Oman ”poikaystävänsä” ikää hän ei halunnut kertoa. Sanoi vain, että hänen kulttuurissaan poikiin ihastuminen / rakastuminen on kiellettyä.

Tyhjennän moralisoinnin ja suvaitsemattomuuteni kupin varsin ärtyneenä.

Järjestetyt, ts. pakkoavioliitot ovat mielestäni ihmisyyden, evoluution, ja luonnon vastaisia, koska useissa islamilaisissa maissa se on ikiaikaisena perinteenä johtanut suvun sisäisiin avioliittoihin, eli sisäsiittoisuuteen serkkujen, pikkuserkkujen, ja kaukaisempien sukulaisten kesken sukupolvesta toiseen, kun omaisuuden halutaan pysyvän suvun tai klaanin hallussa.
Näihin järjestettyihin avioliittoihin viitaten eräs arabialaisessa öljymaassa kauan työskennellyt suomalaislääkäri kommentoi, että ei ole missään muualla tavannut sellaisia epämuodostumia, sekä muita fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia potilaissaan.
Eläinjalostuksessakin pyritään välttämään sairauksia rikastuttavaa sisäsiittoisuutta, mutta eräiden kulttuureiden ihmisillä se on velvoittava perinne, jota on kunnioittaminen ja noudattaminen…

Toinen aspekti järjestetyissä avioliitoissa ovat lapsivaimot. Aviomies voi olla kymmeniä vuosia vanhempi, ja vaimona vähän yli 10 vuotias tyttö. Muita vaimoja voi olla miehen varallisuudesta riippuen joissain maissa lakisääteiset korkeintaan neljä, ja joissain maissa niin monta kymmentä, kuin kykenee jotenkin ylläpitämään.

Suomessakin on runsaasti monivaimoisia järjestettyjä avioliittoja, mutta ne vain pidetään viranomaisilta pimennossa ja näkymättömissä.
Tällaistako suomalaistenkin on vain suvaittava ja hyväksyttävä monikulttuurisena rikkautena?

Hääkuva Afganistanista:
http://img830.imageshack.us/img830/83/afghanistanchildbride.jpg

Ironisesti voisi sanoa, että tässäkin Adilan tapauksessa lienee halonismin mukainen kulttuurin rikastamisilmiö. Siksi voisi kyynisesti irvailla, että on taantumuksellisuutta paheksua tällaista …

Moniavioisuus on ihan yleistä täällä Suomessakin. Eroavuus vain siinä, että Lähi-Idässä vaimot ovat yhtä aikaa, ”rinnakkain”, täällä länsikulttuurissa ”jonossa”, peräkkäin, häviäjinä heitteille jäävät lapset.

Näitä luetaan juuri nyt