Uusi Suomen Kuvalehti -sivusto

Mikä tekee onnelliseksi?

Koulukinkku
Blogit Järki ja tunteet 17.1.2011 20:26

kuulutuksia tulee kesken oppitunnin
koulun keskusradiosta
lähes päivittäin

niillä halutaan kai hillitä ja hallita oppilaita
ja turvata kouluhenkilökuntaa
raivoisien vanhempien kostolta
JOS jotakin sattuu

kuulutukset menevät tähän tapaan:

tässä rehtori

muistattehan että näin talvisaikaan
vuorenvalloitus on ehdottomasti kielletty

koulun pihamaalla
ei saa heitellä lumipalloja
ei seinään eikä ylipäätään

urheilukentälle jäädytetylle jääkentälle
ei ole välituntisin mitään asiaa
se on tarkoitettu koululiikuntaan
ja mitä tahansa voi sattua
eli kentälle vain ohjaavan opettajan valvonnassa
koululiikuntatunnin yhteydessä

jos tulette pyörällä kouluun
teillä on oltava pyöräilykypärä
järjestämme yllätysratsioita koulutien varrelle
ja pyörät on jätettävä niille kuuluviin telineisiin
eikä niitä riitä kaikille halukkaille

pallon potkiminen on kiellettyä koulun pihamaalla
koska istutukset kärsivät
eikä niiden ylitse saa hyppiä

pallon potkimiseen on varattu erillinen
pyöreä kuusikulmainen panna
jossa on tilaa 30 neliötä pallon potkimista varten
ja sen käyttöön tulee varata vuoro omalta opettajalta

kouluun ei saa tulla rullaluistimilla
eikä myöskään skeittilaudan käyttö ole sallittua
siihen liittyvien riskien vuoksi
ja jos hiihdätte kouluun
suksia ei saa jättää pääsisäänkäynnin viereen
tulemme siirtämään ne siitä pois

aitojen yli ei saa kiivetä
eikä ojissa saa hyppiä
ja muistakaa että koulun käytävillä
saa ottaa vain kävelyaskelia

haluamme varmistaa että pääsette
koulusta kotiin ehjin nahoin
joten välitunneilla ei saa
… no keksitte varmaankin jotakin tekemistä

ja muistattehan että
koulun alueelta on poistuttava välittömästi
koulupäivän päätyttyä
ettei vain mitään sattuisi

turvallista koulupäivää kaikille!

luin tänään koulupäivän päätteeksi
independentin sisarlehden (i) jutun
10 asiasta jotka tekevät ihmisen onnelliseksi

1. toisen auttaminen
2. odottamaton kohteliaisuus
3. meren ääni
4. auringonvalo
5. musiikki
6. suosikkiruoka
7. iloinen nauru
8. rahan voittaminen
9. kävely rannalla
10. lumisota

 

 

Koulukinkku

Keskustelu

Olisiko helpompi kertoa mitä saa tehdä?

Joidenkin into vetää kaikki oikeuteen pienistä kolhuista johtaa aivan amerikkalaiseen meininkiin.

Onnellisuusoppi lukujärjestykseen. Listalle lisättynä järven laineiden kuuntelu.

Hyva koulukinkku, ennatin jo odottaa uutta kirjoitustasi, ja hieno linja jatkuu. Pidan tasta jutusta,
voisin sanoa, etta sen lukeminen taalla toisella mantereella teki minut onnelliseksi! Hyvan sanataiteen lukeminen tekee onnelliseksi. Viela voisin lisata esioihin, joita oli siteerattu:: villielainten katseleminen (muttei elaintarhassa), pienen lapsen kanssa jutustelu.

Siella koulussa taitaa olla aika paljon ilmoituksia keskusradiosta. Hyva niin. Mutta kuulostavat ylenmaaraisilta, ja sellaisilta, joista vanhemmat voisivat pitaa joota.

Ulosottomiehen käynti naapurissa.

Teuvo J on oikeassa. Oikeudenkäyntiyhteiskunta, jossa ihmiset eivät siedä huonoa tuuria ja vastoinkäymisiä on onnettomien koulunpihojen syy. Poistetaan marinavanhemmilta mahdollisuus haastaa koulu/opettaja oikeuteen, niin lapset saavat taas leikkiä pihalla ihan tavallisia leikkejä, joissa joskus sattuu ja tapahtuu.

Tietajalle,
Suomessa ”marinavanhemmilla” ei ole mitaan saatavaa, jos vaikka piltilta silma menisikin teravan lumipallon osumasta, joten en usko koululla olevan siita huolta. Sen sijaan marinavanhemmat kuin muutkin tvanhemmat voisivat sosiaalistaa lapsensa siihen, etta joitakin aivan perusasioista voisi ottaa varteen toisten huomioonottamisessa. Voisivat alkaa vaikka siita, etta lasten on toteltaa koulun asettamia saantoja aidalle ja ojiin kipuamisessa, kaytavilla liikkumisessa yms. Nuo ovat mielestani maalaisjarjen kasitettavissa ja kuuluvat hyvaan kaytokseen oli sitten kyse mista tahansa yleisesta paikasta.

Hyva koulukinkku, en loytanyt linkistasi tuota ’onnellisuuslistaa’. Siippani kirjoitti kerran (Afrikassa) tutkielman sikalaisista onnellisuustuntemuksista: ei ollut mitaan lumisodasta.

Hei esperanza!

Kiitos kommenteistasi. Luin Independentin eilistä i-liitettä ipadiltani, enkä saanut liitettyä listaa suoraksi linkiksi, koska olen lehden maksullinen ”lataa ja lue -tilaaja”. Mutta numerosta 17th Jan 2011 se löytyy kakkossivulta, oikea alakulma, lähde Action Aid, tuhannen ihmisen otos.

Kiitos, kiitos, Koulukinkku.
En nyt saa kasiini tuota i-lehtea kun olen muualla –

Siita huolimatta, jatka samaan tyyliin. Kuten sanoin, pidan kirjoituksistasi, ne ovat aivan ylivertaisia noihin muihin. Voimia siella kansankynttiloiden maailmassa.

Esperanzalle, jos mielestäsi aidoilla ja ojissa leikkiminen on toisten huomioon ottamisen vastaista, olen ihmeissäni. Lapsia nimen omaan ei saisi opettaa tottelemaan mitä tahansa mielivaltaisia sääntöjä. Ällöttää ajatuskin, että lasten ympäristön pitäisi olla kovin muodollinan ja hillityn ankea. Sen sijaan heitä pitää kannustaa luovuuteen ja omiin tutkimusmatkoihinsa, kuten ojanpohjien tutkimiseen. Käytävällä juokseminen on merkki innosta ja ilosta, miksi se pitäisi kategorisesti kieltää?

Ehkä olet tyytyväinen sitten, kun viimeinenkin hymynaama on saatu näkkärille ja viimeinenkin leikki loppumaan. Sitten, kun lapset ovat sillä lailla järkevästi.

Kuten sanoin, hyva Tietaja, noiden asioiden pitaisi olla maalaisjarjella kasitettavissa.
Ei kai sitten [ole].

re viimeinen lauseesi. Kylla, pitaisin siita, etta lapset olisivat ’silla lailla jarkevasti’ Luulen, etta siita olisi monelle opellekin iloa.

Olisihan se hyvä, että lapset saisivat välitunnilla liikkua, niin jaksaa sitten tunneilla keskittyä. Aika moni asia kyllä näyttää olevan kielto-listalla!

Yhdessä tehtyjä sopimuksia siitä, miten eri ihmiset voivat elää yhdessä tarvitaan. Mutta jos yhteiskunta perustuu vain lueteltuille säännöille, eikä omalle ajattelulle ja vastuuntunnolle itsestä tai lähimmäisistä sekä perusymmärrykselle siitä, miksi sääntöjä on, kohta meillä on kaikissa hiustenkuivaajissa esite, joissa on loputtomasti kieltoja, kuten tätä laitetta ei saa laittaa kissan kanssa mikroaaltouuniin, tätä laitetta ei saa purkaa osiksi ja syödä myslin kanssa, älä heittele vastaantulijoita tällä jne.

Joissain kulttuureissa kouluissa muuten harjoitellaan onnellisuutta oppinaineena. Ja onnen perusteeksi ei määrity taloudellinen menestyminen. Miten oppisitte ja opettaisitte onnellisuutta?

Meidän koulussa on takana seinä, jossa ei ole yhtään ikkunaa. Yhdessä sen valkoisessa tiilessä on ylhäällä musta laikku. Portista tulevat oppilaat heittelivät talven ekoja lumipalloja keskenään (kielletty). Sanoin, että yrittäkääs osua tuohon mustaan laikkuun. Meillä oli hirveän hauska välitunti, eikä onneksi kukaan nähnyt tätä (laitonta) ilonpitoa.

Hyvä Vanha ope, hienosti toimittu! Keräsit kasallisen irtopisteitä oppilailtasi ja samalla vesitit luultavasti yhteisesti sovitun yhteisen säännön, vaikka se sääntö olikin mielestäsi typerä.

Onnellisuus tulee siis tyytyväisyydestä ja tyytyväisyys positiivisesta mielenlaadusta, joka taasen tulee kateuden vähäisyydestä, joka taasen tulee katkeruuden ja alituisen purnaamisen puutteesta.

Mutta millä hemmetillä meistä purnarikansasta sitten ylipäätään voi saada onnellisen kun tuo kehityskulku on niin perin vaativan mielentilan takinkääntöprosessin takana!

Terve ”mork”, olen samaa mielta kanssasi: kateus on vallalla, ja vatvominen kaikesta. Lempille sanoisin – sinulla on kaunis nimimerkki – etta onnellisuus voisi olal tekemisissa tytyyvaisyyden ja turvallisuuden tunteiden kanssa: turvallisuuden tunne taas mm sen kanssa, etta esimerkiksis noudattaa saantoja. Mielestani lasten huomion kiinnittaminen siihen, etta mm joitakin saantoja tulee noudattaa koulussa oltaessa (varsinkin kun ne eivat ole ylivoimaisia eivatka lainkaan epainhimillisia) voisi myos tehda lapsista potentiaalisia onnellisuuden tuntijoita. Se voisi myos luoda turvallisuuden tunnetta, yhteisvaltuullisuuden tunnetta, toisen huomioonottamisen tunnetta, ja onnellisuutta.
Vahinko vain, etta maassamme pienet lapset saavat kyseenalaistaa kaiken, ja aikuiset saavat kayttaytya kuin lapset; ylenmaarainen konsensuksen hakeminen ja asioista vatvominen ei tosiaan johda onnellisuuteen.

Kiitos esperanza kommentista. Kyllä ymmärretyistä ja yhdessä sovituista säännöistä tulee enemmän turvallisuudentunnetta kuin siitä, että ei sisäistetä miksi joku sääntö on ylhäältä käsin määrätty. Näin kehitetään myös aitoa vastuuntuntoa ja yhteisvastuullisuutta. Jos lapsi ymmärtää mm. yhdessä keskustelemalla, että lumipalloa ei saa heittää, koska se voi satuttaa ystävää tai lapsi itse voi osua pallon tielle, on säännölle peruste. Ymmärrys myös lisää vastuullisuutta ja sitä kautta itsevarmuutta sekä onnellisuuttakin. Jos lapselle taas sanellaan, että lumipallolla ei saa vaikkapa heittää pituuskilpailua tyhjällä kentällä ”yhtä tärkeänä” sääntönä, käskyn sisäistäminen tuskin perustuu todelliselle ymmärrykselle siitä, miksi lumipalloja ei saa heittää.

Näitä luetaan juuri nyt